Kyttälänkatu
Kyttälänkatu on Tampereen keskustassa Kyttälän kaupunginosassa kulkeva länsi-itäsuuntainen katu, jonka pituus on noin 300 metriä. Sen länsipää sijaitsee Koskipuiston luona Koskikadun risteyksessä ja itäpää entisen pääpostin luona Rautatienkadun risteyksessä. Kyttälänkadun muita poikkikatuja ovat Pellavatehtaankatu, Aleksanterinkatu ja Tuomiokirkonkatu.[1][2][3]
Kyttälänkatu on 2010-luvulla muutettu entistä kävelypainotteisemmaksi kaduksi.[4][5] Sen varrella sijaitsee liiketiloja, muun muassa Stockmannin tavaratalo.[1][6]
Kadun nimi ja historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kyttälänkatu (ja Kyttälän kaupunginosa) on nimetty alueella sijainneen Kyttälän kylän ja talon mukaan. Vuoden 1540 maakirjan mukaan Kyttälä oli Tammerkosken kylään kuulunut yksittäinen talo, mutta vuodesta 1557 lähtien se luettiin omaksi kyläksi, johon kuului kaksi taloa. Molempien talojen isäntiä kutsuttiin lisänimellä Skyttä. Nimitys on todennäköisesti johdettu ruotsinkielisestä sanasta skytte, jonka merkitys on ’jousiampuja’.[8]
Tammerkosken itäpuoli liitettiin Tampereeseen Messukylän pitäjästä vuonna 1877. Kaupunginarkkitehti F. L. Calonius suunnitteli Kyttälälle asemakaavan. Hän käytti yksinkertaista ruutukaavaa ja sijoitti Kyttälänkadun paikkaan, mistä oli aikoinaan kulkenut tie Messukylän kautta Viipuriin. Nimi Kyttälänkatu esiintyi jo vuoden 1879 asemakaavaluonnoksessa, mutta lopullisesti kaupunginvaltuusto vahvisti Caloniuksen kaavan vasta vuonna 1886.[9][10]
Arkkitehtuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kyttälänkadun länsiosassa on useita rakennustaiteellisesti merkittäviä kohteita, jotka on lueteltu oheisessa taulukossa. Lambert Pettersonin suunnittelema talo Kyttälänkatu 1:ssä on ainoa Kyttälän alueella säilynyt 1800-luvun puurakennus. Se edustaa uusrenessanssikauden nikkarityyliä.[11][12][13]
Katuosoite | Rakennuksen nimi | Rakennettu | Suunnittelija(t) | Huomautukset | Lähteet |
---|---|---|---|---|---|
Kyttälänkatu 1 (Pellavatehtaankatu 17) |
Ev.lut. seurakuntien diakoniakeskus (useita rakennuksia) |
1891 | Lambert Petterson | Pellavatehtaankadun puoleinen asuintalo. Ulkoasua on pelkistetty jälkeenpäin. |
[14] |
1912 | Vihtori Heikkilä | Pihanpuoleinen asuintalo. Vain osa rakennuksesta on säilynyt. |
[14] | ||
1923 | Heikki Tiitola | Kyttälänkadun puoleinen tiilitalo. Entinen kirkkoherrankanslia. |
[14][15] | ||
Kyttälänkatu 3 (Aleksanterinkatu 18) |
Saalem-seurakunnan talo | 1956–1957 | Bertel Strömmer Pentti Turunen |
Taloa on laajennettu 1984. Laajennuksen suunnitteli Raine Mäenpää. |
[14] |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Keskustan kaupunginosien katutilan kehittäminen Tampereen keskustan liikenneosayleiskaava. Tampere: Tampereen kaupunki, 2003. Viitattu 14.6.2019.
- ↑ Tampereen ajantasa-asemakaava (Avoindata.fi) 1.3.2018. Tampere: Tampereen kaupunki. Arkistoitu 9.10.2018. Viitattu 14.6.2019.
- ↑ XI-kaupunginosa (Kyttälä), kortteli nro 174 sekä katualuetta, Rautatienkatu 21 (ent. pääposti), rakennusoikeuden lisääminen, kartta nro 8168 (PDF) Tampere: Tampereen kaupunki, 2008. Viitattu 14.6.2019.
- ↑ XI (Kyttälä), Aleksanterinkatu 20, asuin- ja liiketontin täydennysrakentaminen, asemakaava nro 8554 (PDF) (luonnos) Tampere: Tampereen kaupunki, 2015. Viitattu 14.6.2019.
- ↑ Nikupaavo-Oksanen, Tarja: Kyttälänkadun ja Tuomiokirkonkadun kunnostustyöt alkavat 27.3.2015. Tampere: Tampereen kaupunki. Viitattu 14.6.2019.
- ↑ Laakkonen, Iina: Alue- ja kohdeinventointi, Hämeenkatu 4–6: Keskinäinen vakuutusyhtiö Fennia (Stockmann) ja Kiinteistöosakeyhtiö Hämeenkivi (PDF) s. 15–16. Tampere: Tampereen kaupunki, 2008. Viitattu 14.6.2019.
- ↑ Liuttunen, Antti: Kadonneet kaunottaret: Tampereen rakennushistoriaa, s. 120. Tampere: Tampereen museot, 2018. ISBN 978-951-609-935-7
- ↑ Louhivaara, Maija: Tampereen kadunnimet, s. 31, 80, 82. Tampere: Tampereen museot, 1999. ISBN 951-609-105-9
- ↑ Louhivaara 1999, s. 19, 82, 85.
- ↑ Helen, Olli & Seppänen, Jouko: Tampere kartalla, s. 88. Tampere: Tampere-Seura, 2015. ISBN 978-952-5558-23-4
- ↑ Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 13, 154. Tampere: Tampereen kaupungin kaavoitusyksikkö, 1998. ISBN 951-609-076-1
- ↑ Ronni, Ruut: Aleksanterinkatu 20: Selvitys rakennuksen roolista kaupunkikuvassa ja rakennetussa kulttuuriympäristössä (PDF) s. 9, 14. Tampere: Arkkitehtitoimisto Neva, 2015. Viitattu 14.6.2019.
- ↑ Liuttunen 2018, s. 27.
- ↑ a b c d Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 154; Ronni 2015, s. 8–9; Tampereen ajantasa-asemakaava 1.3.2018.
- ↑ Uusia rakennusten julkisivuja Tampereella. Aamulehti. 10.6.1923, s. 4. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Viitattu 1.12.2019.