Vihtori Heikkilä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

H. Viktor (Vihtori) Heikkilä (26. lokakuuta 1868 Anjala – joulukuu 1924) oli suomalainen rakennusmestari, joka valmistui ammattiin Tampereen teollisuuskoulun huonerakennusosastolta vuonna 1888. Heikkilä oli Suomen Rakennusmestariliiton perustajajäsen, ja hän toimi urakoitsijana useiden tamperelaisten tehtaiden rakennushankkeissa. Heikkilä työskenteli yhteensä seitsemän vuotta piirtäjänä Georg Schreckin, F. L. Caloniuksen, Lambert Pettersonin ja Onni Törnqvistin arkkitehtitoimistoissa ja osasi näin itsekin suunnitella sekä pieniä että isoja rakennuksia. Heikkilä piirsi Tampereelle useita taloja, joista näkyvin oli Hämeenkadulla sijainnut Pulla-Helinin talo. Siinä Heikkilä yhdisti uusrenessanssin ja jugendin tyylipiirteitä.[1]

Ensimmäinen maailmansota lamautti Tampereen rakennustuotannon, minkä seurauksena Heikkilä ajautui konkurssiin. Myöhemmin hän oli jäsenenä arviointilautakunnassa, joka tarkasteli sisällissodan aiheuttamia vahinkoja Tampereella.[2]

Heikkilä oli lähtöisin maanviljelijäperheestä. Vuonna 1895 hän meni naimisiin anjalalaisen Ida Yrjölän kanssa. Pari sai viisi lasta.[3]

Suunnittelutöitä Tampereella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vihtori Heikkilän sunnittelema rakennus Amurin puutalokorttelissa.
Lidmanin talo Tammelassa.
  • Amurin työläismuseokorttelin kaakkoiskulmassa sijaitseva asuintalo ja pari ulkorakennusta (1889–1894)[4]
  • Hämeenkatu 4 (1892, purettu 1970), kirjansitoja Vilhelm Toivosen rakennuttama kivitalo[5]
  • Ajuriyhdistyksen talo (1893, purettu 1982), Puutarhakatu 27:ssä ja Mustanlahdenkatu 23:ssa sijainnut yksikerroksinen puutalo[6]
  • Pulla-Helinin talo (1902–1908, purettu 1972)[7]
  • Lidmanin talo (1902–1908)[8]
  • Laukonhelmi eli Nykäsen talo (1904, purettu 1973)[9]
  • Palanderin talon läntinen puolisko (1905)[10]
  • Tapola (1905), kauppias E. Tanhusen rakennuttama hirsihuvila[11]
  • Ev.lut. seurakuntien diakoniakeskus (1912), Kyttälänkatu 1:n pihanpuoleinen asuinrakennus[12]
Pulla-Helinin talon julkisivua 1960-luvulla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hildén, Juhani (1989): Metson korttelin menneisyyttä. Tampere: Tampereen kaupungin museolautakunta. ISBN 951-9430-30-X.
  • Holmala, Aulis (2010): Keskustorin kiinteistöt – vuosisata kaupunkikuvaa: Sumelius, Selin, Palander, Commerce, Sandberg. Tampere: Kiinteistötoimisto Seppo Leuku. ISBN 978-952-92-8297-5.
  • Jaakola, Juha (2008): Tampereen Aitolahden ja Teiskon rakennuskulttuuri. PDF Tampere: Tampereen kaupunki. ISBN 978-951-609-390-4.
  • Kivinen, Paula (1982): Tampereen jugend: Arkkitehtuuri–taideteollisuus. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-06941-1.
  • Liuttunen, Antti (2018): Kadonneet kaunottaret: Tampereen rakennushistoriaa. Tampere: Tampereen museot. ISBN 978-951-609-935-7.
  • Ronni, Ruut (2015): Aleksanterinkatu 20: Selvitys rakennuksen roolista kaupunkikuvassa ja rakennetussa kulttuuriympäristössä. PDF Tampere: Arkkitehtitoimisto Neva. Viitattu 14.6.2019.
  • Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998. Tampere: Tampereen kaupungin kaavoitusyksikkö, 1998. ISBN 951-609-076-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kivinen 1982, s. 23–24; Holmala 2010, s. 114; Liuttunen 2018, s. 58–59.
  2. Liuttunen 2018, s. 59.
  3. Holmala 2010, s. 114.
  4. Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 90; Holmala 2010, s. 114.
  5. Liuttunen 2018, s. 213.
  6. Hildén 1989, s. 15–18, 33.
  7. Liuttunen 2018, s. 45.
  8. Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 178.
  9. Liuttunen 2018, s. 271.
  10. Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 69.
  11. Jaakola 2008, s. 68.
  12. Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 154; Ronni 2015, s. 8–9.