Haikara (yhtye)
| Haikara | |
|---|---|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1971–1976, 1998–2005 |
| Tyylilaji | progressiivinen rock, rock, poprock |
| Kotipaikka | Lahti, Suomi |
| Laulukieli | suomi |
Haikara oli suomalainen, Lahdesta kotoisin oleva progressiivisen rockin yhtye, joka perustettiin vuonna 1971.[1] Yhtyeen alkuperäistä tyyliä on verrattu muun muassa King Crimsoniin, Jethro Tulliin, Van der Graaf Generatoriin, sekä jossain määrin Tasavallan Presidenttiin. Haikaran ensimmäinen albumi, Haikara, ilmestyi vuonna 1972, ja siitä on sittemmin tullut progeklassikko.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Haikara perustettiin Lahdessa vuonna 1971 perustajajäseninään Vesa Lattunen (laulu, kitara, piano), Markus Heikkerö (rummut) ja Timo Vuorinen (basso). Pian perustamisensa jälkeen yhtye äänitti sen aikaisesta tuotannostaan radiolle nauhan. Finnlevy kiinnostui nauhasta, mutta harkinnan jälkeen tuottaja Jukka Hauru jätti Haikaran ilman levytyssopimusta studiokokemuksen puuttumisen vuoksi. Sen sijaan Discophon solmi Haikaran kanssa levytyssopimuksen.[2]
Haikaran esikoisalbumi Haikara ilmestyi vuonna 1972. Samalla yhtye oli muuttunut viisimiehiseksi, kun siihen olivat liittyneet aiemmin Charlies-yhtyeessä vaikuttanut Vesa Lehtinen (laulu, tamburiini, lehmänkello) sekä Harri Pystynen (huilu, saksofoni).[2]
Vuonna 1974 ilmestyi toinen albumi, Geafar. Vesa Lehtinen oli lähtenyt ja toiseksi solistiksi tullut Vesa Lattusen sisar Auli Lattunen. Vaikka Suomessa elettiin progressiivisen rockin kulta-aikaa, Geafar ei täyttänyt levy-yhtiön kaupallisia odotuksia. Heikko myynti sai yhtiön vaatimaan Haikaran siirtymistä kaupallisemmalle linjalle. Kun yhtye ei tähän suostunut, levytyssopimus päättyi.[2]
Samana vuonna 1974 Haikaran musiikillinen johtaja Vesa Lattunen aloitti yhteistyön Jukka Kuoppamäen kanssa sovittaen kappaleita tämän albumille Väinämöinen. Yhteistyön ohessa Haikaralle avautui mahdollisuus uuden albumin levyttämiseen Kuoppamäen Satsanga Records -levy-yhtiölle. Tuloksena oli Lahden Microvox-studiossa äänitetty ja maaliskuussa 1975 valmistunut Iso lintu. Albumilla Haikaran kokoonpanon muodostivat Vesa Lattunen, Harri Pystynen, Markus Heikkerö ja Timo Vuorinen sekä uutena jäsenenä yhtyeeseen liittynyt solisti Matti Heinänen. Lisäksi levyllä vierailevat taustalaulaja Auli Lattunen, huilisti-saksofonisti Igor Sidorow (oik. Erkki Summala), sekä Lahden kaupunginorkesterin jousi- ja puhallinsoittajat. Haikara siirtyi albumilla jossain määrin suoraviivaisemman rockin suuntaan. Iso lintu sai ristiriitaisen vastaanoton, eikä se myynyt edeltäjiään paremmin. Osasyynä on pidetty Satsangan rajallista markkinointia. Albumin ilmestyttyä Haikara hajosi taiteellisiin erimielisyyksiin.[2]
Hajoamisen jälkeen Lattunen ja Pystynen jatkoivat Haikaran toimintaa jälleen uudella kokoonpanolla. Alkuvuodesta 1976 yhtye levytti Hi-Hat-levymerkille funk-singlen Poika pilvellä / Jumbo. Saman levymerkin kokoelmalla Hatrock 2 julkaistiin Haikaran kappale ”American Look”. Kriitikoilta yhtyeen musiikillinen uudistuminen sai positiivisen vastaanoton. Kaupallinen menestys jäi kuitenkin jälleen vaatimattomaksi. Samalla yhtyeen toiminta hiipui ja sen jäsenet siirtyivät muiden projektien pariin.[2]
Haikara teki paluun 1990-luvun lopulla, jolloin sen kokoonpano oli kokenut taas muutoksia – Vesa Lattunen oli ainoana mukana 1970-luvun jäsenistöstä. Yhtye julkaisi vuonna 1998 albumin Domino ja vuonna 2001 levyn Tuhkamaa. Myös seuraava albumi oli suunnitteilla. Sen teko ei kuitenkaan toteutunut, sillä Vesa Lattunen menehtyi 3. maaliskuuta 2005.[2]
Kokoonpanot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuperäinen kokoonpano
- Vesa Lattunen – laulu, kitara, piano
- Timo Vuorinen – basso
- Markus Heikkerö – rummut
Toinen kokoonpano
- Vesa Lattunen – laulu, sähkökitara, akustinen kitara, piano, urut, basso
- Vesa Lehtinen – laulu, tamburiini, lehmänkello, Eberhard Faber 1146 No 2
- Timo Vuorinen – sähköbasso
- Markus Heikkerö – rummut, putkikello, triangeli
Kolmas kokoonpano
- Vesa Lattunen – laulu, kitara, piano
- Vesa Lehtinen – laulu, tamburiini, lehmänkello, Eberhard Faber 1146 No 2
- Harri Pystynen – huilu, saksofoni
- Timo Vuorinen – basso
- Markus Heikkerö – rummut
Neljäs kokoonpano
- Vesa Lattunen – laulu, kitara, piano, klavinetti, tamburiini, triangeli, lehmänkello
- Auli Lattunen – laulu
- Harri Pystynen – huilu, saksofoni
- Timo Vuorinen – basso
- Markus Heikkerö – rummut, timpani, lyömäsoittimet, marakassit, triangeli
- Matti Heinänen
Viides kokoonpano: uudelleen koottu Haikara
- Vesa Lattunen – laulu, kitara, piano
- Eljas Holm
- Jorma Nikulainen
- Hannu Rontu
Kuudes kokoonpano, nimellä Haikara IV (vaikutti levyllä Domino 1998)
- Vesa Lattunen - akustinen ja sähkökitara, kosketinsoittimet, laulu
- Jan Schaper - altto- ja sopraanosaksofoni, altto- ja sopraanonokkahuilu, laulu
- Tommi Mäkinen - bassokitara
- Jukka Teerisaari - rummut, timbaalit
Seitsemäs kokoonpano (vaikutti levyllä Tuhkamaa 2001)
- Vesa Lattunen - laulu, kitara, kosketinsoittimet
- Saara Hedlund - laulu
- Hannu Kivilä - sello
- Jan Schaper - laulu, saksofoni
- Tommi Mäkinen - bassokitara
- Jukka Teerisaari - rummut
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Haikara (1972, RCA Records)
- Geafar (1974, RCA Records)
- Iso lintu (1975, Satsanga Records)
- Domino (1998, Metamorphosis)
- Tuhkamaa (2001, Mellow Records)
Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ”Poika pilvellä” / ”Jumbo” (1976, Hi-Hat)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Esko Lehtonen: Suomalaisen Rockin tietosanakirja osa 1 sivut 145-146, ISBN 951-9287-08-6
- New Gibraltar Encyclopedia of Progressive Rock: Haikara (Arkistoitu – Internet Archive)
- Hezzu.palasokeri.com: Haikara (Arkistoitu – Internet Archive)
- Suomen Kansallisdiskografia Viola[vanhentunut linkki]