Eino Valtanen
Eino Valtanen (19. elokuuta 1939 Kylmäkoski – 24. heinäkuuta 1985 Tampere)[1] oli suomalainen iskelmälaulaja. Hänen laulujaan oli muun muassa 1970-luvun Finnhits-kokoelmilla. Valtasen suurin suosio osui 1970-luvun puolenvälin humppa-aaltoon, ja hänen suurin hittinsä oli ”No justiinsa juu” vuodelta 1978. Juice Leskinen kirjoitti Valtaselle kappaleita, joista laulun ”Hellurei ja hellät tunteet” Valtanen levytti myös Juice Leskinen Slamin kanssa[2].
Valtanen opiskeli 1960-luvun alkuvuosina musiikin teoriaa, säveltapailua ja kontrabasson soittoa Tampereen Musiikkiopistossa. Ensimmäinen levytys oli vuonna 1964 taltioitu tango ”Pieni muru onnea”, B-puolellaan ”Kun rakkain saapuu”.[3] Ensimmäisen albuminsa Pelimannin jäähyväiset Valtanen julkaisi 1976.[4]
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pelimannin jäähyväiset (1976)
- Hei Eikka, nyt on keikka (1977)
- No justiinsa juu (1978)
- Hellurei ja hellät tunteet (1979)
- Kuka puolestani itkee (1980)
- Kulta Pispalasta (1981)
- Ollaan jätkiä vaan (1983)
- Tangokesä (1985)
Kokoelma-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 12 toivotuinta (1981)
- Toivotut (2009)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tony Latva, Petri Tuunainen: Iskelmän tähtitaivas. WSOY, 2004. ISBN 951-0-27817-3.
- ↑ Hellurei ja hellät tunteet, Fono.fi äänitetietokanta. Viitattu 18.11.2021.
- ↑ Ampukaa pianistia mutta älkää Aznavouria. Helsingin Sanomat, 297.1964, s. 8. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Karvonen, Lauri: Kulkurin kaihot. Helsingin Sanomat, 23.1.1977, s. 27. Näköislehti (maksullinen).