Meditaatio

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kiinalaisnainen meditoimassa lootusasennossa

Meditaatio on harjoitus, jossa yksilö kehittää sisäänpäin kääntyneen itsetarkkailun muodossa omaa mieltänsä, tai harjoittaa erilaisten tietoisuuden tilojen saavuttamista. Päämääränä voi olla saavuttaa jotain hyötyä, oppia tiedostamaan mielen sisältö ilman että samastuu siihen,[1] tai pelkkä harjoitus itsessään voi olla jo päämäärä.

Tarkoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maallisella tasolla meditaatiota harjoitetaan mielenvirkistyksen, ilon ja rentoutumisen saavuttamiseksi. Henkisellä tasolla meditaatiota voidaan harjoittaa esimerkiksi kärsimyksestä vapautumiseksi ja eksistentiaalisten kysymysten ratkaisuun.

Maallisen meditaation tarkoituksena on rentouttaa itsensä, vähentää kehon stressiä, selkeyttää ajatuksenjuoksua ja parantaa keskittymiskykyä sekä vapauttaa mieli sen vallanneista tunteista ja ajatuksista.[2] Päämääränä on kyetä ylläpitämään jatkuvasti tyyni ja vahvasti keskittynyt mielen tila, jolla pystyy ylläpitämään oman hyvinvointinsa ja onnellisuutensa missä tahansa elämänvaiheessa, tilanteessa tai aktiviteetissa.

Menetelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meditaatio on ennen kaikkea mielen tyhjentämistä ajatuksista, mikä saavutetaan pysyttelemällä keskittyneesti nykyhetkessä jonkin toiminnan tai muun menetelmän avulla. Meditaatio yhdistää tiukan keskittymisen rentoutumiseen. Meditoija keskittyy intensiivisesti esimerkiksi johonkin esineeseen, ääneen tai kuvaan, jonka seurauksena mieli tyhjentyy ajatuksista, stressistä ja levottomuudesta. Meditoinnin aikana meditoija tarkastelee omia tunteitaan objektiivisesti hukkumatta tai samaistumatta niihin.[3]

Yleinen meditaatioasento on kiinalainen lootusasento tai puolilootusasento, mutta meditointia voi harjoittaa myös tuolilla tai kävellessä. Meditaatiharjoitus rakentuu keskikityskyvyn ylläpitämiseen ja sen kiinnittämiseen yksittäiseen kohteeseen, joka voi olla esimerkiksi hengitytys, mantra, esine tai visualisaatio.[4]

Meditaatioharjoituksen tietoinen mielen keskittyminen johtaa siihen, että mieli ei tavoittele mitään, eikä se takerru ajatuksiin ja tunteisiin, vaan antaa niiden ilmestyä ja kadota vapaasti. Meditaation seurauksena koetaan tyyneyttä ja rentoutta.[4] Harjoituksen myötä yksilö ei pelkästään reagoi ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin, vaan on tietoinen näiden ärsykkeiden luonteesta ja syntymisestä. Tätä kautta syntyy myös ymmärrystä siitä, millaiset mielentilat aiheuttavat vahinkoa ja millaiset hyödyttävät.[5]

Meditaatio käsittää erilaisia harjoituksia, jotka voivat olla rentoutumista, sisäisen energian tai elämänvoiman selkeyttämistä tai myötätunnon, rakkauden, kärsivällisyyden ja anteeksiantamisen kehittämistä.[6]

Tasot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aktiivisessa meditaatiossa tietoinen hengitys yhdistetään liikkeeseen ajatusten hiljentämiseksi ja hetkessä pysymiseksi. Tarkoituksena on keskittyä siihen, miten liikkeet suorittaa, miten hengittää ja miltä liike tuntuu kehossa, eikä ajatella menneitä tai tulevia. Aktiivista meditaatiota ovat esimerkiksi jooga, taiji ja qigong. Myös uiminen, hölkkä ja kävely soveltuvat aktiiviseen meditaatioon.[7]

Perusmeditaatiossa meditoija rauhoittuu keskittyneesti ja rentoutuu esimerkiksi jonkin menetelmän avulla kuten keskittymällä hengittämiseen. Perusmeditaation tarkoituksena on syvä rentoutuminen sekä mielen vaimentaminen ja ajatusten hiljentäminen. Meditoinnin voi suorittaa esimerkiksi istuen tai maaten.[7]

Syvämeditaatiossa mieltä harjoitetaan tietyllä menetelmällä tai tekniikalla, jotta voidaan siirtyä meditatiiviseen, hiljaisuuteen vaipuneeseen tilaan. Syvämeditaatio on päämäärähakuista ja siinä noudatetaan tiukasti valittua menetelmää kuten mantran toistamista ääneen. Syvämeditaation myönteiset vaikutukset psyykeen ja kehoon ovat perusmeditaation vaikutuksia tuntuvampia ja pidempään kestäviä.[8]

Alkuperä ja eri kulttuuriset muodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meditaatio on pääosin kehittynyt rājajoogan yhteydessä. Rājajoogan meditaatioperinteen arvellaan olevan vanhinta, ja sen oletetaan vaikuttaneen mm. kristilliseen ja islamilaiseen meditaatioperinteeseen. Huomattava osa maallisesta meditaatiosta länsimaissa on lähtöisin (useiden vaiheiden kautta) rājajoogan harjoituksista. Rājajooga on vaikuttanut myös Japanin, Kiinan, Korean, Thaimaan ja Tiibetin meditaatiokulttuuriin, varsinkin zen-buddhalaisuuden vaikutusalueella. Zen-meditaatio poikkeaa muodoltaan rājajoogan meditaatiosta.[9]

Meditaatiosta on kehittynyt aikojen kuluessa ja eri kulttuureissa on eri muotoja. Luonnonkansojen (eskimot, intiaanit, busmannit) meditaatioperinnettä tunnetumpia ovat korkeakulttuurien ilmituomat meditaatiotekniikat. Niistä tunnetuin on Patanjalin sutroihin tiivistynyt filosofia, joka on kehittynyt rājajoogan yhteydessä intialaisessa kulttuurissa. Buddhalainen Zen-meditaatio perustuu Patanjalin sutroihin, vaikkakin poikkeaa niistä jonkin verran.[10] Suurissa maailmanuskonnoissa meditaatiota käytetään usein niiden mystisissä suuntauksissa.lähde?. Islamissa meditaatiota harjoitetaan sufilaisuuden yhteydessä[11]

Meditaatio buddhalaisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: buddhalainen meditaatio

Buddhalaisuudessa meditaatio on erittäin keskeistä ja sille on monia erilaisia harjoitusmuotoja riippuen koulukunnista. Yleisesti buddhalaisuudessa meditaatioharjoituksen tarkoituksena on hyvien kokemusten tai uusien tietoisuuden tilojen sijaan itsensä muuttaminen.[12] Yleisesti meditaatioharjoitus jaetaan kahteen osioon: samatha eli mielen hiljentäminen ja sitä seuraavaan vipassana, eli sisäisen viisauden kehittäminen.[1] Metta-meditaation tarkoituksena taas on kehittää rakkautta, ystävällisyyttä ja myötätuntoa kaikkia olentoja kohtaan.[13][14]

Zen-buddhalainen meditaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanilaisessa zen-buddhalaisuudessa meditaatiosta käytetään nimitystä zazen (suom. istumameditaatio) ja sitä harjoitetaan, jotta nähtäisiin oma buddhaluonto äkillisen satori valaistumiskokemuksen muodossa.[15] Sōtō-koulukunnassa suositaan pelkistettyä shikantaza (suom. vain istumista) muotoa, jossa jo pelkkä istuminen itsessään on lopullinen päämäärä, johon sisältyy jo kaikki.[15]

Tantrinen mietiskely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiibetin-buddhalaisuuden johtohahmo 14. dalai-lama on määritellyt tantrisen mietiskelyn vaiheet kirjoituksessaan Yksinkertainen tantrinen mietiskely aloittelijoille:[16]

  1. Mietiskelyyn valmistautuminen: Mietiskelyyn riittää oikea mielentila, mutta olosuhteista voi tehdä itseään miellyttävät ja Buddhaa edustavat. Mietiskely tapahtuu rauhallisessa, miellyttävässä ja siistissä tilassa. Alttarina käytettävälle pöydälle voi asettaa Buddhan ja Bodhisattvan patsaita sekä pyhiä kirjoituksia ja uhrilahja. Asennoksi otetaan vajra-asento tai mikä tahansa mukava asento.
  2. Valmisteleva mietiskely: Ennen mietiskelyä pohdiskellaan kärsimyksen ja onnellisuuden syitä.
  3. Turvapaikan ottaminen: Lausutaan säkeitä, joissa turvaudutaan kolmeen jalokiveen eli Buddhaan, Dharmaan ja Sanghaan.
  4. Visualisointi: Nähdään mielessä loistava valtaistuin, jolla Sakyamuni Buddha istuu vierellään muita pyhän yhteisön jäseniä. Joukkoon visualisoidaan myös omat sukulaiset, viholliset ja ystävät, sekä lopulta kaikki maailmankaikkeuden olennot. Tämän joukon loistama valo visualisoidaan puhdistamaan itsestä tahrat ja epäpuhtaudet, ja lausutaan rukouksia ja muita pyyntöjä.
  5. Mantrojen lausuminen: Lausutaan keskittyneesti viittä mantraa, yhtä kutakin pyhän joukon jäsentä kohti, jolloin kaikki sulautuvat Buddhaan, joka myös muuttuu valoksi.

Mietiskelyn jälkeen Buddhan ja pyhän yhteisön kuvaa voi pitää mielessään loppupäivän ajan kaikissa askareissa.[16]

Käsitteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiotolainen mietiskelytila

"Tyhjä mieli"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meditaation keskiössä on ajatuksista ja tunteista vapaa mieli, jotka kutsutaan yleensä tyhjäksi, puhtaaksi tai selkeäksi mieleksi.

Kyseessä on meditaatioharjoitusta suorittavan henkilön mielentila, jossa hän voimakkaalla keskittymisellään kykenee täyttämään koko mielensä niin, että siinä ei pysty esiintymään tavanomaista reaalimaailmaan liittyvää mielensisältöä. Tyhjä mieli -harjoitus tarkoittaa (varsinkin vasta-alkajan kohdalla) sitä, että reaalisesta ulkomaailman käsitteellistämisestä on luovuttu vain hetkeksi tai hetkittäin. Tyhjän mielen aikaansaamisen ongelma on arkikokemuksen ajattelusta irtautuminen.[17]

Rājajoogassa tyhjän mielen harjoittaminen on kaksivaiheista. Ensimmäisessä vaiheessa (välivaihe) käsitteelisellä ajattelulla luotu mielikuva (esim. mantra) sulkee pois muut ajatukset, toisessa vaiheessa mielikuva on, mutta siihen ei liity käsitteellistä ajattelua. Jälkimmäinen tyhjän mielen tila on Patanjalin mukainen samadhi. Samadhissa minä (ego) on kadonnut psyykkis-reaalisessa mielessä, ja siihen liittyviä tunteita ovat autuaallisuus, hurmio ja onnellisuus.[18]

Osana meditaatioharjoitusta voidaan käyttää mantroja rauhoittuneen ja keskittyneen mielen saavuttamiseksi

Strategia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meditaation strategia on meditaatiota suuntaava tapahtumisperiaate, joka ilmaisee meditaatiolajin luonteen. Meditaatiostrategia sisältää meditoinnin motivaation, tavoitteet ja sen viitekehyksen, johon meditaatiota harjoitettaessa "antaudutaan". Strategia määräytyy suurelta osin noudatettavan tekniikan mukaan, vaikka ei ole siihen sidottu. Meditaation strategia kuvastuu parhaiten saavutetun tuloksen mukaan.[19]

Meditaation strategiat jakautuvat yksilökohtaisiin strategioihin ja transpersoonallisiin strategioihin. Yksilökohtaisia strategioita ovat tajunnan sääntelyn ja elintoimintojen sääntelyn -strategiat, ja transpersoonallisia strategioita aktiivinen jumala -suhteen tavoittelu ("uskonnollinen haltioituneisuus") ja uskonnosta riippumaton kosmisen värähtelyn harmonian tavoittelu (profaaninen transsendenssi ("maallinen haltioituneisuus")). Profaaninen transsendenssi tarkoittaa henkilön ajatuksiin sitoutuneen todellisuuden kokemuksen sijoittamista arkitodellisuuden tiedostamisen yläpuolelle, ja se on seurausta meditaatiotekniikan noudattamisesta, ilman kokemusta "korkeamman voiman" tai "jumalan" tms. läsnäolosta. Länsimaisen tieteen suppeimman tulkinnan mukaan meditaatio rajoittuu yksilökohtaisiin strategioihin.[20]

Tutkimukset ja lääketieteellinen käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viime aikoina meditaatiota on joskus käytetty stressin, kivun sekä kroonisten somaattisten tai psykiatristen sairauksien hoidossa[21].

Kalifornian yliopiston tutkimuksen (2009) mukaan kauan meditointia harjoittaneiden aivot olivat suurempia ja niissä oli enemmän harmaita aivosoluja kuin vertailuryhmällä. Vuoden 2011 tutkimuksen mukaan meditoijilla on myös keskimääräistä paremmat yhteydet aivojen osien välillä, ja heillä esiintyy tavallista vähemmän ikääntymisen aiheuttamaa aivojen surkastumista.[22] Vuonna 2016 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että kymmeniä vuosia meditaatiota harjoittaneiden ihmisten aivot muistuttavat viidenkymmenen vuoden iässä keskimäärin yli seitsemän vuotta nuorempien ihmisten aivoja. Lisäksi meditoinnin aivoja nuorentava vaikutus voimistuu viidenkymmenen ikävuoden jälkeen siten, että ero lisääntyy joka vuosi noin puolellatoista kuukaudella.[23]

Vuonna 2012 yliopiston tutkijat havaitsivat, että tutkittujen meditoijien aivokuori on tavallista enemmän poimuttunut, mistä on hyötyä tiedonkäsittelyssä. Poimuttumisen määrä myös riippuu meditaatioharrastuksen kestosta.[24]

Vuonna 2014 julkaistussa yhdysvaltalaisessa 47 tutkimuksen ja 3500 potilaan yhteisanalyysissä havaittiin, että mindfulness-meditaatiomenetelmät vähensivät jonkin verran etenkin masennusoireita, ahdistuneisuutta ja kipuja. Tutkimusten perusteella meditaation hyödyt näkyvät useimmilla potilailla noin kahdeksan kuukauden harjoittelun jälkeen.[25][26]

Turvallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mietiskelyä voi harjoittaa myös istumalla jakkaralla.

Meditaatio on länsimaissa nykyisin ensisijaisesti mieleltään terveiden ihmisten itsensäkehittämismenetelmä ja myös psykosomaattisten ja psyykkisten häiriöiden ennaltaehkäisykeino, jonka harjoittaminen ei edellytä mielenterveysammattilaisten valvontaa, vaikkakin asiantuntijan apu voi mahdollisesti tuoda lisäarvoa henkiseen kasvuun. Selviä tutkimusnäyttöjä meditaation aiheuttamista lievistäkään psyykkisistä häiriöistä ei ole. Meditaation vaaroista esitetyt kertomukset ja mielipiteet ovat tavanomaisesti kuvauksia kyseisten henkilöiden tietämättömyydestä, ja meditaation vaarat vastaavat tavanomaisia psykoterapiassa ilmeneviä vaaroja, ja tahattomasti aiheutuneet haitat voidaan periaatteessa korjata.[27]

Meditaatiosta ei ilmeisesti ole hyötyä akuuteissa tuska, sekavuus- ja masennustiloissa eikä psykoositilan aikana. Näissä tilanteissa on olemassa mahdollisuus, että meditaatio aiheuttaa tilan vakiintumisen. Tosin joissakin tapauksissa meditatiivinen kokemisen tarjoama tutustuminen epätavallisiin ja häiritseviin mielen ilmiöihin ja kokemuksiin voi eheyttää ja vahvistaa minää.[28]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lutz, Antoine; Slagter, Heleen A; Dunne, John D; Davidson, Richard: Attention regulation and monitoring in meditation. 2008, 2015. Trends Cogn Sci.. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2693206/ [{{{www}}} Artikkelin verkkoversio].
  2. Norberg 2005, s. 32.
  3. Norberg 2005, s. 23–24.
  4. a b Anneli Vainio: Mietiskely eli meditaatio 22.1.2009. Duodecim. Viitattu 9.3.2014.
  5. http://www.triratna.fi/buddhalaisuus/meditaatioharjoitukset/
  6. http://www.sciencedaily.com/releases/2008/03/080326204236.htm www.sciencedaily.com. Viitattu 17.8.2015.
  7. a b Norberg 2005, s. 26.
  8. Norberg 2005, s. 28.
  9. Rauhala 1986, 15-16
  10. Rauhala 1986, 15-16 ja 53
  11. Rauhala 1986, 15
  12. Triratna: Meditaatioharjoitukset www.triratna.fi. Viitattu 17.8.2015.
  13. Mettaharjoitus | Nirodha nirodha.fi. Viitattu 17.8.2015.
  14. Triratna: Meditaatioharjoitukset www.triratna.fi. Viitattu 17.8.2015.
  15. a b Mitä on zazen? www.zazen.fi. Viitattu 17.8.2015.
  16. a b Dalai-lama: Mietiskelyn harjoittaminen, s. 149–159. Biokustannus, 2005. ISBN 952-5132-64-1.
  17. Rauhala 1986, 24-26
  18. Rauhala 1986, 24-25
  19. Rauhala 1986, 49
  20. Rauhala 1986, 49-52
  21. The Science and Clinical Applications of Meditation 2005. Mind and Life Institute. Viitattu 7.3.2014.
  22. University of California - Los Angeles: Is meditation the push-up for the brain? Study shows practice may have potential to change brain's physical structure 14.7.2011. Science Daily. Viitattu 7.3.2014.
  23. Estimating brain age using high-resolution pattern recognition: Younger brains in long-term meditation practitioners. NeuroImage 1.7.2016. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1053811916300404
  24. University of California - Los Angeles: Evidence builds that meditation strengthens the brain 14.3.2012. Science Daily. Viitattu 7.3.2014.
  25. Meditaatio hoitaa masennusta 13.1.2014. Hyvä terveys. Viitattu 7.3.2014.
  26. Madhav Goyal ym.: Meditation Programs for Psychological Stress and Well-being: A Systematic Review and Meta-analysis 3/2014. JAMA, American Medical Association. Viitattu 7.3.2014.
  27. Rauhala 1986, 96-99
  28. Rauhala 1986, 97

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]