Chrisse Johansson
| Chrisse Johansson | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. maaliskuuta 1948 Helsinki |
| Ammatti | levytuottaja, sanoittaja |
| Muut tiedot | |
| Aktiivisena | 1969– |
Chrisse Johansson (s. 14. maaliskuuta 1948 Helsinki)[1] on suomalainen sanoittaja ja levytuottaja.[2] Hän on sanoittanut lähes 3 000 levytettyä kappaletta. 1970-luvun alkupuolella Johansson toimi EMI-levy-yhtiön Suomen osaston sanoittajana, PR-henkilönä ja levytuottajana. Hän on myös opiskellut lehdistö- ja tiedotusoppia Tampereen yliopistossa. Johansson asuu nykyään Espanjassa.[3] Hänelle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2018[4].
Johanssonin tuottamia artisteja ovat muiden muassa Kisu Jernström, Lea Laven, Kari Kuuva ja Sammy Babitzin.[2] Johanssonin sanoittamia iskelmiä ovat levyttäneet muun muassa Katri Helena, Lea Laven, Anita Hirvonen, Paula Koivuniemi, Sammy Babitzin, Markku Aro, Pasi Kaunisto, Kai Hyttinen, Reijo Kallio ja Tapani Kansa. Tunnettuja Johanssonin käännösiskelmiä ovat muun muassa ”Vasten auringon siltaa”, ”Paloma Blanca”, ”Kuin tuhka tuuleen”, ”Kun paljon antaa”, "Kesän lapsi", "Rokkibaby", "Soley, Soley", ”Etsin kunnes löydän sun”, ”Vie meidät rakkauteen”, ”Rotunainen” ja ”Mie ja Bobby McGee”.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chrisse Johansson varttui Helsingin Vallilassa ja Maunulassa ja alkoi jo varhain harrastaa sanoittamista ja musiikkia Maunulan naapuriperheen Babitzinin sisarusten Creatures -yhtyeen mukana. Johanssonin perhe oli kaksikielinen, minkä ansiosta hän kiinnostui kouluaikoina muistakin kielistä kuin suomesta ja ruotsista.
Koulun jälkeen Johansson toimi Yleisradiossa, jossa hän eteni ulkolähetistä suunnitteluosaston tutkimussihteeriksi ja opiskeli samalla toimittajaksi. Ensimmäiset julkaistut sanoitukset syntyivät Elvis Presleyn kappaleisiin laulaja Veikko Laiholle, joka tallensi niitä Ylen kantanauhoille. Pian Johanssonilta tilattiin suomenkielinen sanoitus Guy Fletcherin lauluun ”Let the Music Start”, josta saatiin Irina Milanille single ”Hei pikkuinen” (1969). Johansson sai keväällä 1970 EMI:stä PR-toimittajan paikan.[5]
Italialaisen sävelmän ”Ma che freddo fa” suomalaisversio ”Se on elämää” vuonna 1969 aloitti Chrisse Johanssonin pitkän yhteistyön Lea Lavenin kanssa. Ensimmäinen Katri Helenalle tehty Johansson-sanoitus oli Valto Laitisen ”Kai laulaa saan”. Tapio Heinonen levytti Johanssonin versioita muun muassa Gilbert Bécaud’n lauluista kuten ”Jossain on kukka ruusun” (”L’important c’est la rose”) ja ”Palaan sua hakemaan” (”Je reviens te chercher”).[6] Vuonna 1972 Johansson pääsi tuottamaan Sammy Babitzinin ainoaksi jäänyttä albumia Sammy. Surutyönä nuoruusystävän äkillisestä kuolemasta Johansson sanoitti Kisu Jernströmille katalonialaistrio Santabárbaran hitin ”Charly” nimellä ”Uneen aika vaipuu”.[5]
Vuonna 1975 Chrisse Johansson siirtyi Scandia-levy-yhtiön tuotantopäälliköksi ja Jaakko Salon kollegaksi. Johansson kertoo saaneensa Salolta paljon rakentavaa kritiikkiä myös sanoitustyössään. Tuon ajan Johansson-sanoituksia ovat Katri Helenalle tehdyt ”Kesän lapsi”, Marion Rungin esittämä vuoden 1977 Syksyn sävel -voittaja "Rakkaus on hellyyttä"[7], Syksyn sävel -kilpailun kakkoseksi noussut ”Syysunelma” sekä Markku Aron ”Etsin kunnes löydän sun”, alun perin Joe Dassinin ”Et si tu n’éxistais pas”. Tämä ja Kisun ”Onnestain on puolet sinun” (espanjaksi ”¿Dónde están tus ojos negros?”) ovat esimerkkejä Johanssonin ”onomatopoeettisista” sanoituksista, joiden lähtökohtana on alkuperäissanoituksen avainkohdan äänneasu.[5]
Scandia-vuosien jälkeen Chrisse Johansson jäi freelanceriksi ja alkoi sanoittamisen lisäksi toimia tuottajana CBS:lle, artisteina muun muassa Jamppa Tuominen ja Juhamatti. Vähitellen käännösiskelmien tuotanto alkoi vähetä, ja Johansson siirtyi tekemään alkuperäissanoituksia suomalaissäveltäjien kuten Veikko Samulin, Esko Koivumiehen ja Jukka Kuoppamäen sävelmiin. Sanoituksiin alkoi romantiikan ohella tulla huumoria, kuten lauluissa ”R-A-K-A-S” (Tapani Kansa), ”Tule kanssani kylpyyn” (Bamperos) ja ”No justiinsa juu” (Eino Valtanen). Suureen suosioon nousi myös Asta Kaukosen kanssa sanoitettu lastenlaulu ”Popsi, popsi porkkanaa”. 1980-luvun lopulla Johansson tuotti oman CAJ Music -yhtiönsä kautta muun muassa Eija Kantolan, Mistralin, Jukka Koiviston ja Hariolaxin levytyksiä. 1990-luvun alussa hän työskenteli Polarvoxin yksikönjohtajana ja tuotti yhtiölle muun muassa Lea Lavenin ja Anita Hirvosen albumit.[5]
Heinäkuussa 2013 Johansson sai Juha Vainion Rahaston tunnustuspalkinnon 6 000 euroa.[3]
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1970-luvulla Johansson pelasi pääsarjatasolla jalkapalloa, käsipalloa ja koripalloa. Hän voitti muun muassa jalkapallon naisten Suomen mestaruuden HJK:n joukkueessa vuonna 1975.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Toimintakertomus vuodelta 1998 Elvis RY. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 24.12.2009.
- ↑ a b Waldemar Wallenius ja Pekka Markkula: Chrisse – tyttö tähtien takana. Musa 6–7/1973, s. 10–13. Viitattu 9.1.2014.
- ↑ a b Chrisse Johansson: Maailma on täynnä ideoita tekstejä varten. Yle.fi
- ↑ Taiteilijaeläkkeiden saajissa eniten muusikoita ja kuvataiteilijoita Taiteen edistämiskeskus (Taike). 5.3.2018. Arkistoitu 6.3.2022. Viitattu 6.3.2022.
- ↑ a b c d Kaivanto, Petri: Coverkuningattarella on suomen kieli sydämessä ja näköala Välimerelle[vanhentunut linkki], Selvis-lehti 4/2012. Viitattu 18.1.2016.
- ↑ Becaud Gilbert Francois Leopold (Arkistoitu – Internet Archive), Äänitearkisto. Viitattu 18.1.2016.
- ↑ Luoma, Jukka: Mitä Missä Milloin 1979, s. 16. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1978. ISBN 951-1-04873-2.
- ↑ Uusitorppa, Harri: ”Tees nyt Chrisse taas jotain”, sanoi tilaaja ja Chrisse Johansson teki – hän on sanoittanut liki kolmetuhatta tuttua laulua (vain tilaajille) 14.32018. Helsingin Sanomat. Viitattu 20.4.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
