Laiho Trio

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Veikko Laiho)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Laiho Trio oli suomalainen kolmen harmonikan yhtye, jonka muodostivat Altti U. Laiho (1939 Pori – 2017 Ulvila), Veikko O. Laiho (s. 1942) ja Pentti K. Laiho (s. 1944). Veljekset ovat syntyneet Porissa. Kansainvälisten asiantuntijoiden mukaan trio oli kokoonpanoltaan, ohjelmistoltaan ja virtuositeetiltaan ainoa laatuaan maailmassa.[1][2][3][4] Yhtyeen ohjelmisto koostui suurista orkesteriteoksista, jotka sovitettiin tilaustyönä varta vasten heidän trioansa varten.[5] Vaikka veljekset ovat kotoisin Suomesta, niin varsinaisen uransa he loivat Yhdysvalloissa, jossa myös asuivat pitkään.

Veljekset olivat pääasiassa itseoppineita taiteilijoita ja kehittivät oman soittotekniikkansa ja orkestraalisen tyylinsä ja perustivat tämän ainutlaatuisen sinfoniayhtyeen vuonna 1960. Ohjelmistoa ei ollut tällaiselle yhtyeelle saatavana, joten se piti kokonaan tehdä tilaustyönä. Pääasiassa näitä transkriptioita orkesteriteoksista tekivät heille kapellimestari George de Godzinsky ja ranskalainen säveltäjä professori Tony Chiapparin. Myöhemmin veljekset itse tekivät transkriptioita triolleen. Trion ohjelmistoon kuului muun muassa Ludvig van Beethovenin sinfonia nro 5, Coriolanus- ja Egmont-alkusoitot, Wolfgang Amadeus Mozartin sinfonia nro 40, Jean Sibeliuksen Finlandia ja Karelia-sarja, Pjotr Tšaikovskin musiikkia Joutsenlampi-baletista, Pablo de Sarasaten Zigeunerweisen, Camille Saint-Saënsin Johdanto ja Rondo capriccioso a-molli, Niccolo Paganinin Moto perpetuo ja Le Streghe, Franz von Suppèn Kevyt ratsuväki -alkusoitto ja Johann Straussin Lepakko-alkusoitto. Suomessa yhtye tuli tunnetuksi kymmenistä radio-ohjelmista, joita veljekset tekivät Yleisradiolle Helsinkiin vuosina 1960–1974.[6]

Yhdysvalloissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laiho Trion konsertti loisteliaassa Warner teatterissa
Sergei Ushtenkon maalaus Laiho Triosta konserttimatkalla Amerikassa
Timo Ingmanin maalaus Laiho Triosta New Yorkissa
Aleksei Gladkovin maalaus Laiho Triosta kun he valmistuivat maistereiksi New Yorkissa

Ensimmäisen konserttimatkansa Yhdysvaltoihin ja Kanadaan trio teki vuosina 1968 - 1969. Kiertue oli laaja ja ulottui rannikolta rannikolle. Konsertteja oli useita kymmeniä sekä TV - ja radioesiintymisiä. Los Angelesissa konsertti pidettiin International Instituten salissa. Kanadalainen sanomalehti Vapaa Sana kirjoitti siitä 28. tammikuuta 1969 mm. seuraavaa: “Innostunut yleisö otti vastaan nämä kolme komeaa taiteilijaa suurella innolla ja odotuksella. Olimme lukeneet jo etukäteen mainoksia siitä, että heidät on nimetty Harmonikkakuninkaiksi,[7] nimitys josta ei juuri kenenkään pitäisi yli astua. Odotimme jotain erikoista. Emme myöskään odotuksessamme pettyneet.” Lehti jatkaa: “Ohjelma suomalaisittain ei kuitenkaan olisi täydellinen ilman Sibeliuksen Finlandiaa. Se oli ohjelman päätösnumero. On uskomatonta, että kolmella haitarilla voidaan soittaa niin vaativa kappale kun Finlandia. Mutta Laihon veljekset esittivät sen kokonaisuudessaan, varmoin ottein että ihokarvat nousivat pystyyn. Se kuului kuin sinfoniaorkesterin soittamana konsanaan. Uskomatonta mutta totta.”[8] New Yorkissa Trio esiintyi kuusi kertaa kuuluisassa Arthur Godfreyn ohjelmassa, joka lähetettiin CBS:n kanavalla kautta koko mantereen. Godfrey oli Laiho Trion esityksistä hyvin vaikuttunut ja huudahti “Noitia!” Hän kertoi kuulijoilleen yhä uudelleen ja uudelleen, että “ette usko, mutta heitä on kolme vaikka se kuulostaa kuin yhdellä instrumentilla soitettuna, niin hyvin he soittavat yhteen.”[9] Laiho Trion toinen konserttimatka Yhdysvaltoihin alkoi keväällä 1977. Tällä kerralla veljekset jäivät pysyvästi Amerikkaan ja asuivat New Yorkissa. Trion managerina toimi Mark Bichurin Concerts Corporation Carnegie Hallissa, New Yorkissa. Monet tämän konserttitoimiston taiteilijoista olivat maailmankuuluja konserttitaiteilijoita. Laiho Trioa esiteltiin monena vuotena Musical America nimisessä klassisen musiikin taiteilijakalenterissa. Tässä kalenterissa esitellään maailmankuuluja huipputaiteilijoita kansainvälisille konserttimarkkinoille ja Laihon veljekset ovat ensimmäiset harmonikkataiteilijat, jotka hyväksyttiin esiteltäväksi tässä kalenterissa.[10]


Laiho Trion konsertit olivat ainutlaatuisia, uraauurtavia ja historiallisia, kolmella hanurilla esitettyjä täysimittaisia klassisia ammattikonsertteja, joita he esittivät maailman suurimmilla konserttilavoilla, tuhansiin nousseille yleisöille.[11] Triolla ei ollut mitään kilpailua muiden hanuristien taholta, sillä he olivat ainoat hanuristit Amerikassa, jotka esittivät klassisia täysimittaisia ammattikonsertteja. Trio esitti konsertteja myös kirkoissa, kuten esim. Saint Patrickín Cathedralissa New Yorkissa, joka on yksi maailman suurimmista kirkoista. Toimittaja Charles Rissanen kirjoitti tästä konsertista Aamulehdessä 9. elokuuta 1981 mm. seuraavaa: “Porin Hanuristit ´Ässinä´ USA: ssa (otsikko) …Laihot ovat soittaneet isoissa kirkoissa - mm. New Yorkin tunnetuimmassa Pyhän Patrickin katedraalissa, 5. Avenuella, …Kuulin Laiho Trion soittavan siellä alttarin edessä. Komealta se tuntui. Hanurisinfonikot täyttivät tuon ison kirkon musiikillaan.“[12] International Musician lehden lokakuun numerossa 1990 oli Laiho Triosta artikkeli, jossa mainittiin mm. seuraavaa: “Laiho Trio - Kolme Ensimmäistä Hanurisinfonikkoa (otsikko) …aiemmin ei ole otettu huomioon että tämä soitin voisi myötävaikuttaa sinfonioitten, oopperoitten tai konserttojen musiikkiohjelmiin. Mutta 1961 (1960) tämä kaikki muuttui. Kolme veljestä Altti, Veikko ja Pentti Laiho, syntyneet Porissa Suomessa, perustivat ainoan yhtyeen maailmassa, joka esittää sinfonista orkesterimusiikkia kolmella hanurilla. …He esiintyivät tuhansiin nousseille yleisöille, samalla tavalla kuin konserttimaailman supertähdet.”[2] Konserttien lisäksi Laiho Trio esiintyi useissa mantereen laajuisissa TV - ja radiolähetyksissä, kuten ABC, CBS, NBC, PBS, WOR ja WNYC. The New York Times-lehden radioasemalla (WQXR) trio esitti useita tunnin mittaisia konsertteja suorissa lähetyksissä. Tätä asemaa pidetään parhaana ja tärkeimpänä klassisen musiikin radioasemana Amerikassa. Näiden konserttien johtajana toimi Robert Sherman. Hän esitteli ja kommentoi konserttia radiokuuntelijoille ja Laiho Trion esityksistä hän sanoi “Suurenmoista, loistavaa, mitä harvinaisin nautinto.”[1] [13] Laiho Trio esiintyi myös Ruotsin kuninkaalle Kaarle XVI Kustaalle ja kuningatar Silvialle, heidän vieraillessaan New Yorkissa marraskuussa 1982.[14] Johtajan kuoltua veljekset ryhtyivät itse järjestämään konsertteja triolleen. Heillä oli mm. tekeillä laaja konserttimatka Eurooppaan ja Kiinaan. Suuri muutos tapahtui kuitenkin veljesten uralla kun Pentin kuulo alkoi heikkenemään. Se oli katastrofi. Onko heillä sama kohtalo kuin Beethovenilla? Pentille tehtiin korvaleikkaus, jonka johdosta kuulo kyllä parani huomattavasti, mutta korva ei kestänyt voimakasta soittoa. Laiho Trion loistava konserttiura oli ohi. Musiikkiuransa jatkamiseksi he päättivät keskittyä säveltämiseen. Tällä tavalla he voivat käyttää tehokkaasti hyväkseen saamiaan kokemuksia musiikissa. He menivät opiskelemaan sävellystä yliopistoon (The City University of New York). Sävellyksen opettajana toimi mm. professori John Corigliano. Häntä pidetään tämän hetken suurimpana sinfonia - ja oopperasäveltäjänä Amerikassa.

Opinnot sujuivat hyvin. He voittivat useita palkintoja ja lokakuussa 1993 heidät kutsuttiin The Golden Key National (nykyään international) Honor Society´n jäseniksi. Tähän kunniaseuraan kutsutaan parhaiten menestyneet opiskelijat Amerikan yliopistoista. Veljekset suorittivat Bachelor of Science oppiarvot, Veikko 1990, Altti ja Pentti 1995 ja Master of Music oppiarvot vuonna 2000. Tämän lisäksi Veikko suoritti myös Master of Arts in Teaching Music -oppiarvon vuonna 1992.[15]

Imatra-yhdistyksen johtajina Brooklynissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opiskeluaikana veljekset olivat myös mukana New Yorkin Brooklynissa olleen suomalaisen Imatra-yhdistyksen toiminnassa. Veikko oli yhdistyksen puheenjohtajana ja Pentti rahastonhoitajana. Heidän johtokaudellaan vietettiin yhdistyksen 100-vuotisjuhlat vuonna 1991 ja Pentin aloitteesta juhlan kunniaksi hankittiin Imatra-talon edessä olevalle 40. kadulle rinnakkaisnimi “Finlandia Street”, joka on kadun pysyvä nimi.[16][17] [18]

Veljekset pyrkivät kehittämään ja ylläpitämään Imatra-talon toimintaa suomalaisen kulttuuritoiminnan hyväksi New Yorkissa. Turvatakseen suomalaisen seuran olemassaolon jatkossakin he pyrkivät aktiivisesti saamaan Imatra-yhdistyksen toiminnan ja omaisuuden Suomen valtion hallintaan, sillä se oli ainoa keino jatkaa seuran suomalaista toimintaa, koska paikalliset suomalaiset eivät olisi enää kauan kyenneet siitä yksin huolehtimaan. Opetusministeriö oli asiasta kiinnostunut.[19] Yhtenä tavoitteena veljeksillä oli myös, että Imatra-talolle perustettaisiin vuotuinen musiikkifestivaali, jossa suomalaiset ja amerikkalaiset taiteilijat voisivat esiintyä amerikkalaiselle yleisölle. He eivät kuitenkaan saaneet yhdistyksen tukea näille suunnitelmille, sillä osa seuran suomalaisista johtohenkilöistä halusi tiiviimpää yhteistyötä ei-suomalaisten kanssa ja niinpä veljekset erosivat seuran johtotehtävistä kesäkuulla 1992. Seura oli silloin velaton, mutta pian heidän lähtönsä jälkeen seura velkaantui pahoin ja meni vararikkoon. Vuonna 1996 talo myytiin ja seura lakkautettiin. Seuraavana lainauksia New Yorkin Uutisista, joissa kerrotaan Imatran toiminnasta veljesten johtokaudella. 13. joulukuuta 1988: “Brooklynin kohta sata vuotta täyttävä Imatra haali elää uutta nousukautta. …Viime sunnuntaina iltapäivällä koko Imatra haali Brooklynin Sunset puiston lähistöllä koki kaikkien aikojen yllätyksen, Imatra seuran omaan joulujuhlaan oli saapunut yleisöä enemmän kuin moneen, moneen vuoteen.”[20] 14. helmikuuta 1989: “…Veikko Laiho aikaansaavine johtokuntineen on vastaanottanut yhä lisää vierailevia orkestereita ym. ryhmiä. Samoin on niihin tilaisuuksiin tullut lisää yleisöäkin Imatran talolle kuluneen vuoden aikana.”[21] 28. helmikuuta 1989: “Vuosikokous valitsi raikuvien kättentaputusten saattelemana Veikko Laihon yksimielisesti jo toiseksi vuodeksi seuran puheenjohtajaksi.”[22] 16. lokakuuta 1990: “Nykyinen johtokunta on tehnyt hyvää työtä Imatra-seuran ´ruorissa´ ja johtanut laivaa parhaalla mahdollisella tavalla.”[23] Seuraavana lainaus Imatran jäsenten lähettämästä kirjeestä 20. kesäkuuta 1992: “Kansallisseura Imatra saa kiittää Laihon veljeksiä siitä, että Seura on ylipäänsä olemassa…”[24]

Sävellystuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

suomenna?

Teos Säveltäjä
Caprice, Piano  Altti U. Laiho
Der Messias, Large Orchestra Altti U. Laiho
Der Messias, Small Orchestra Altti U. Laiho
Des Messias Hymne, Piano Altti U. Laiho
Divertimento, Orchestra Altti U. Laiho
Divertimentos No. 1-14, Orchestra Pentti K. Laiho
Downtown Manhattan, Orchestra Pentti K. Laiho
Echoes of Spring, Orchestra Altti U. Laiho
Etude, Piano and Orchestra Altti U. Laiho
Etudes No. 1-2, Small Ensembles Pentti K. Laiho
Fairytale Wedding Waltz, Orchestra Veikko Olavi Laiho
Glasnost Time, Orchestra Veikko Olavi Laiho
Grande Valse Romantique, Piano Altti U. Laiho
Greeting Prelude, String Quartet Pentti K. Laiho
Helle Sommernacht, Orchestra Altti U. Laiho
Himmels Singen, Chorus and Orchestra Altti U. Laiho
Himmels Singen, Chorus and Piano Altti U. Laiho
Humoresque, Piano   Altti U. Laiho
Im Fruhling, Voice and Piano Altti U. Laiho
In the Fascination of New York, Orchestra Veikko Olavi Laiho
Mazurkas No. 1-3, Orchestra Pentti K. Laiho
Moonlight at Christmas Night, Orchestra Altti U. Laiho
Moto Perpetuo, Orchestra Veikko Olavi Laiho
New York City at Night, Orchestra Pentti K. Laiho
Scherzo, Orchestra Veikko Olavi Laiho
Serenade, Voice and Piano Pentti K. Laiho
String Quartet    Altti U. Laiho
String Quartet   Veikko Olavi Laiho
String Quartet    Pentti K. Laiho
Suite, Orchestra Altti U. Laiho
Suite, Orchestra Pentti K. Laiho
Suite, Orchestra Veikko Olavi Laiho
Symphonie im Natur, Orchestra Altti U. Laiho
Symphony No. 2, Orchestra Altti U. Laiho
Symphonies No. 1-3, Orchestra Pentti K. Laiho
Symphonies No. 1-2, Orchestra Veikko Olavi Laiho
The Sons of Pori, Orchestra Veikko Olavi Laiho
Ukko Nooa, Orchestra Veikko Olavi Laiho
Waltz of the Happy, Orchestra Veikko Olavi Laiho
Waltzes No. 1-2, Orchestra Altti U. Laiho
Waltzes No. 1-10, Orchestra Pentti K. Laiho

Levytykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Amoureuse, R. Berger, Griserie, A. Bose, La Cumparsita, H. M. Rodriques ja A media Luz, E. Donato. Sovitukset Tony Chiapparin, Finlandia Records (a division of the Warner Classics), RPE 459 1967.
  • Coriolanus Overture, Ludwig van Beethoven, In a Persian Market, Albert Ketelbey, Leichte Kavallerie Overture, Franz von Suppé etc.. Europa (record label) LP record, AVP 224 GX 365 1973.
  • The Last Spring, Edward Grieg ja Intermezzo oopperasta Cavalleria Rusticana, Pietro Mascagni. etc.. Musical Heritage Society LP record, MHS 3908Z 1978.
  • 12 laulua säveltänyt Veikko Olavi Laiho, sovittanut Pentti Lasanen, sanoittanut ja levylle laulanut Helka Hynninen. Peel-Records, PLHCD-001 Teosto.
  • 20 laulua säveltänyt Veikko Olavi Laiho, sovittanut Pentti Lasanen, sanoittanut ja levylle laulanut Helka Hynninen. Tatsia-Musiikki Oy. Tatsia CD-079 1997.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Musical America: "First Time In The History Of Music" International Directory Of The Performing Arts 1983, s. 81.
  2. ↑ a b The International Musician: "The Laiho Trio - The First Three Accordion Symphonists" (Otsikko) Artikkeli Lokakuu 1990, s. 8, New York.
  3. ↑ Tony Chiapparin, säveltäjä, professori: “Yhtye edustaa aivan ehdotonta huipputasoa ja on uskoakseni omassa lajissaan ainutlaatuinen. Tämä nuorten virtuoosien yhdistelmä saa varmasti aina yleisön haltioihinsa.” Kirje tammikuulla 1971, Pariisi.
  4. ↑ Joonas Kokkonen, Suomen Akatemian jäsen, professori, säveltäjä: “Veljekset Laiho edustavat soittimensa taitajina korkeaa ammatillista tasoa. Heidän tekninen taitonsa on erittäin luotettava, yhteismusisointi täsmällistä ja tasapainoista, rytminkäsittely selkeää ja elävää. Esitykset todistavat luontaisesta musikaalisesta aistista, joka välttää kaikkea turhaa liioittelua. -- Omalla alallaan trio Laiho on erinomainen yhtye.” Kirje 5. elokuuta 1973, Järvenpää.
  5. ↑ Sir Charles Mackerras, kapellimestari: “Minuun on tehnyt erittäin suuren vaikutuksen teidän kykynne saada kolme hanuria kuulostamaan kokonaiselta orkesterilta.” Kirje 31. heinäkuuta 1973, Lontoo.
  6. ↑ Radio-ohjelmat Suomen Yleisradiossa (esim. 22. marraskuuta 1966 kello 21.25 ja 30. marraskuuta 1966 kello 21.00).
  7. ↑ Industrialisti: ”Suomalaiset harmonikka-kuninkaat Amerikassa” (Otsikko) Artikkeli Helmikuun 7. 1969 s. 4.
  8. ↑ Vapaa Sana: ”Laihon Veljekset konsertoimassa” (Otsikko) Artikkeli Tammikuun 28. 1969.
  9. ↑ Konsuli John O. Virtasen kirje, maaliskuun 3. 1969.
  10. ↑ Musical America 1971 edition s. 205.
  11. ↑ Joe L. Wheeler, filosofian tohtori: “Olen harvoin nähnyt yleisön niin vastaanottavaisena kuin se teidän loisteliaan esityksenne aikana oli! Saitte innostuneita suosionosoituksia jatkuvasti konsertin kestäessä - mikä on epätavallista - sekä esityksen päätteeksi kahdet myrskyisät aplodit seisaalleen nousseelta yleisöltä; harvojen konserttien päättyessä yleisö osoittaa seisaallaan suosiota edes yhtä kertaa. Teidän musiikissanne on ainutlaatuinen orkestraalinen sointi, ja uskoisin teidän löytävän oman paikkanne Yhdysvaltain konserttielämästä. Tiedän, että me kaikki toivomme teidän vielä palaavan luoksemme.” Kirje 9. toukokuuta 1977 (Wheeler viittaa Laiho Trion konserttiin, joka pidettiin suuressa Leiske-Pultar Auditoriumissa Keenessä, Texasissa).
  12. ↑ Aamulehti: "Porin hanuristit 'ässinä' USA:ssa" (Otsikko) Artikkeli Elokuun 9, 1981, s. 8. 13. New Yorkin Uutiset: ”Laiho Trio Finntownissa on konserttimaailman harvinaisuus” (Otsikko) Artikkeli Syyskuun 10. 1991 s. 10, 11.
  13. ↑ New Yorkin Uutiset: ”Laiho Trio Finntownissa on konserttimaailman harvinaisuus” (Otsikko) Artikkeli Syyskuun 10. 1991 s. 10, 11.
  14. ↑ Nordstjernan Svea 18. marraskuuta 1982. Artikkeli etusivulla.
  15. ↑ Amerikan Uutiset: ”Laiho Trio ylti taas uusiin saavutuksiin” (Otsikko) Artikkeli Heinäkuun 15. 1999 s. 3.
  16. ↑ Home Reporter and Sunset News: “Finlandia Street Honors Imatra Hall Finnish Aid Society Celebrates Centennial” (Otsikko) Artikkeli Helmikuun 8. 1991 s. 16, 17.
  17. ↑ Helsingin Sanomat: “Satavuotias Imatra-seura juhlii New Yorkissa” (Otsikko) Artikkeli Elokuun 6. 1991 s. A4.
  18. ↑ New Yorkin Uutiset: “Imatra juhli sataa vuottaan New York sai Finlandia-kadun” (Otsikko) Artikkeli Syyskuun 24. 1991 etusivu.
  19. ↑ New Yorkin Uutiset: ”Kansliapäällikkö Numminen vieraili Imatralla” (Otsikko) Artikkeli Maaliskuun 3. 1992 s. 8.
  20. ↑ New Yorkin Uutiset: “Imatra-haali vetää väkeä” (Otsikko) Artikkeli Joulukuun 13. 1988 s. 4.
  21. ↑ New Yorkin Uutiset: “Kaikki mukaan tukemaan uutta, uljasta Imatraa!” (Otsikko) Artikkeli Helmikuun 14. 1989 s. 3.
  22. ↑ New Yorkin Uutiset: “Veikko Laiho jatkaa Imatra-seuran puheenjohtajana” (Otsikko) Artikkeli Helmikuun 28. 1989 s. 4.
  23. ↑ New Yorkin Uutiset: “Kansallisseura Imatran puolivuosikokous” (Otsikko) Artikkeli Lokakuun 16. 1990 s. 6.
  24. ↑ Kirje Laihon veljeksille Imatran jäseniltä 20. kesäkuuta 1992.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Otavan Iso Musiikkitietosanakirja, osa 3, 1978, s. 616.
Factum Uusi Tietosanakirja, Kirja 4, s. 143, Julkaistu 2004, Julkaisija Weiling + Göös.
Turun Sanomat: "Varusmiehille henkiset kilpailut - Porin prikaati teki historiaa" (Otsikko)
Artikkeli Huhtikuun 30, 1963, etusivu. Veikko Laiho voitti 1. palkinnon puolustusvoimien henkisissä kilpailuissa.
The Oregonian: "Unusual Concert Linked To Finnish Trio's Bid To Remain In U.S." (Otsikko) Artikkeli Joulukuun 23, 1968, s. 20.
Keene Weekly Chronicle: "S.U.C. Flies Accordion Trio To Texas From Finland" (Otsikko) Artikkeli Huhtikuun 14, 1977, etusivu.
The Musical Heritage Review: "The Laiho Trio Performs" (Otsikko) Artikkeli Joulukuun 18. 1978 vol. 2 No.16 s. 22.
Hanuri: "Suomalaista Harmonikkamusiikkia maailmalla" (Otsikko) Artikkeli no. 2, 1987, s. 22, 23.
Satakunnan Kansa: "Pitkä kiertue päättyi" (Otsikko) Artikkeli Marraskuun 4, 1995, etusivu ja s. 15.
Hanuri: "Laiho Trio, Amerikkalaisen unelman toteuttajat" (Otsikko) Artikkeli no. 3, 1998, s. 46, 47.
Satakunnan Kansa: "Veikko Laihon soitin soi Suomen juhannusta" (Otsikko) Artikkeli Kesäkuun 23, 2000, s. 11.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Laiho_Trio&oldid=22610942”