Onomatopoeettinen
Onomatopoeettinen eli onomatopoieettinen (kreik. onomatopoiesis, suom. nimen sepittäminen) on ääntä muistuttava tai jäljittelevä sana tai sanonta. Esimerkiksi: ammua, hohottaa, hauva, kolke, kumista, raksua, sihistä, narskua. Myös huudahdus tai ilmaus, joka matkii ääntä, mutta ei sinänsä tarkoita mitään esinettä tai asiaa (esimerkiksi kling, titityy).
Onomatopoeettiset eläinten nimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joillain eläinlajeilla, varsinkin ääntelystään tunnetuilla linnuilla, on onomatopoeettinen nimi. Suomen kielessä onomatopoeettisia lintujen nimityksiä ovat esimerkiksi kuikka, kukko, uikku, räkättirastas (räkättää), ruisrääkkä (rääkii), tiltaltti, tikka (tikittää nokkiessaan puuta), pulu (pulputtaa), riekko (riekkuu), huuhkaja (huhuilee), kurppa, naakka, viklo ja kuovi.
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Muissa kielissä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Japanin kielessä on joukko "mimeettisiä" sanoja (giongo/giseego/gitaigo), joita ei ole oppikirjoissa tai sanakirjoissa mutta ovat osa kulttuuria ja päivittäistä kommunikointia.[1] Japanilainen äänisymbolismi sisältää onomatopoeettisten sanojen (kuten eläinten ja esineiden äänien) lisäksi ideofonisia tai symbolisia sanoja, jotka kuvaavat fyysisiä ja tunteellisia tiloja.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Häkkinen, Kaisa: Linnun nimi. Helsinki: Teos, 2004. ISBN 951-851-013-X
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Shoko Saito Hamano: The Sound-Symbolic System of Japanese. Floridan yliopisto, 1986. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Naomi Sharlin: Sounds Like…: Understanding Japanese Sound Symbolism (PDF) swarthmore.edu. joulukuu 2009. Viitattu 20.2.2021. (englanniksi)