Tiltaltti
| Tiltaltti | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Uunilinnut Phylloscopidae |
| Suku: | Uunilinnut Phylloscopus |
| Laji: | collybita |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Phylloscopus collybita |
|
 |
|
| Katso myös | |
Tiltaltti (Phylloscopus collybita) on uunilintujen sukuun kuuluva varpuslintu, joka muistuttaa ulkonäöltään lähisukulaistaan pajulintua. Sen tuntee heleästä laulustaan: ”tilt-talt-tilt-talt…”.
Tiltaltin nimitys on onomatopoeettinen. Kirjakielessä lajista käytettiin nimitystä tynnyrilintu ennen kuin murreperäinen tiltaltti-nimitys otettiin yleiskäyttöön 1920-luvulla. Muita lajin kansankielisiä nimityksiä ovat olleet esimerkiksi tiltti, oluentiputtaja, oluentekijä ja juomanlaskija.[2] Toinen kirjakielessä käytössä ollut nimitys on kilttakerttu, jota ehdotti William Nylander vuonna 1849.[3]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tiltaltti on päältä vihreänharmaa, vatsapuolelta vaaleampi, ja silmäkulmassa on vaaleankeltainen juova. Sillä on tummat jalat ja lyhyehkö nokka. Usein tiltaltti on erittäin vaikea erottaa pajulinnusta, mutta keväällä se on ruskeampi, suttuisemman oloinen. Siipi on pajulinnun siipeä lyhyempi ja pyöreämpi. Syksyllä tiltaltti on usein hyvin ruskea, ei keltainen kuten pajulintu, ja tumma nokka korostaa tummuutta vielä entisestäänkin.
Pituus on 11–13 cm, paino 7 g. Tiltaltti on Suomen toiseksi tai kolmanneksi pienin pesimälintu.lähde?
Ääni on ponteva ”hyit”, napakampi kuin pajulinnun hieman vienompi äännähdys. Laulu on helppo tuntea: ”tilt-talt-tilt-talt-talt-tilt…” (ⓘ (ohje)) kuuluu latvustosta pitkinä sarjoina. Koiras laulaa pitkälle kesään, jättäen pääasiallisen pesueesta huolehtimisen naaraalle.
Vanhoilla tiltalteilla on täydellinen sulkasato heinä-elokuussa, jonka jälkeen vanhat ja nuoret voidaan erottaa höyhenpuvun kulumisen perusteella.
Vanhin suomalainen rengastettu tiltaltti on ollut 2 vuotta, 10 kuukautta ja 20 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut brittiläinen 7 vuoden ja 8 kuukauden ikäinen tiltaltti.
Tiltaltin kuvaili tieteelle ranskalainen Louis Jean Pierre Vieillot.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maailman pesimäkannasta noin 95 prosenttia sijoittuu Eurooppaan.[4] Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 36–57 miljoonaa paria.[5]
Suomen pesimäkannaksi arvioitiin raportointikaudella 2019–24 keskimäärin 660 000 paria. Sen Suomen-kanta on runsastunut vuodesta 1980 vuoteen 2024 noin 80 prosenttia.[6]
| Raportointikausi | Minimi | Keskimäärin | Maksimi |
|---|---|---|---|
| 2008–2012 | 240 000 | 350 000 | |
| 2013–2018 | 379 366 | 448 944 | 532 866 |
| 2019–2024 | 600 000 | 660 000 | 800 000 |
Suomen tiltaltit talvehtivat Välimeren seudulla ja Afrikassa. Suomessa tiltaltteja on Kuusamon korkeudelle asti, mutta itäiset tiltaltit ovat siperialaista tyyppiä.
Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Tiltaltin arvo on 34 euroa.[10]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tiltaltin elinympäristöä ovat monenlaiset metsät, mielellään rehevähköt kuusivaltaiset sekametsät. Lisääntyvässä määrin tiltaltteja laulelee myös lehtimetsissä, puutarhoissa ja omakotitaloalueilla. Syysmuuton aikana viihtyy etenkin ruo’ikoissa ja pensaikoissa.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tiltaltti tekee pesänsä joko maahan tai matalalle pensaaseen tai risukkoon lehdistä, ruohosta ja sammalesta. Muninta alkaa Etelä-Suomessa touko–kesäkuun vaihteessa. Siihen se munii tavallisesti kuusi valkoista munaa, joissa on tummanpunaisia pilkkuja. Hautominen kestää 13 päivää, vain naaras hautoo. Poikaset lähtevät pesästä kaksiviikkoisina. Pesii usein kahdesti kesän aikana.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tiltaltti syö hyönteisiä ja niiden toukkia sekä muita selkärangattomia ja matoja sekä syksyllä myös marjoja.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Phylloscopus collybita IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1315. WSOY, 2011. ISBN 951-0-27108-X
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Linnun nimi, s. 171, 355. Teos, 2004. ISBN 951-851-013-X
- ↑ Common Chiffchaff Phylloscopus collybita (Global assesment) (Population. Population in detail) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. Viitattu 23.10.2025. (englanniksi)
- ↑ Common Chiffchaff Phylloscopus collybita (Europe assesment) (Population. Population in detail) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. Viitattu 23.10.2025. (englanniksi)
- ↑ Suomen yhteenveto 2025 lintudirektiivin raportoinnista ja vertailu edelliseen 2019 raportointiin (pdf) Suomen ympäristökeskus (Syke). Arkistoitu 4.10.2025. Viitattu 23.10.2025.
- ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Phylloscopus collybita) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2008–12. Euroopan ympäristövirasto. Viitattu 20.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Phylloscopus collybita s. str.) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. Euroopan ympäristövirasto. Viitattu 20.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Lehikoinen, A., Mikola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rusanen, P., Sirkiä, P., Tikkanen, H. & Valkama, J.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset (pdf) (Taulukko 1. Lintujen pesimäkantojen koot (keskikanta, minimi pareina, maksimi pareina) Suomessa vuosina 2019–2024 ja lyhytaikainen 12 vuoden kannanmuutos (pääasiassa 2013–2024)) Linnut-vuosikirja 2024. BirdLife Suomi. Arkistoitu 7.11.2025. Viitattu 20.11.2025.
- ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista Finlex. Viitattu 20.11.2025.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hario, Martti 1983: Syksyinen nuori schwartsinuunilintu, ruskouunilintu ja idäntiltaltti – niiden erottaminen toisistaan kentällä. – Lintumies 1.1983 s. 2-11. LYL.
- ITIS: Phylloscopus collybita (englanniksi)