Uunilinnut

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uunilinnut
Pajulintu (Phylloscopus trochilus)
Pajulintu (Phylloscopus trochilus)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Uunilinnut
Phylloscopidae
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Uunilinnut Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Uunilinnut Commonsissa

Uunilinnut (Phylloscopidae) on varpuslintuihin kuuluva heimo. Heimon lajit luettiin aiemmin kuuluvaksi kerttujen heimoon ja taksonomia on edelleen osittain epäselvä.[1] BirdLife Suomen luokituksessa uunilintuihin kuuluu 4 sukua ja 78 lajia[2].

Uunilintuihin kuuluvia lajeja tavataan vanhasta maailmasta eli Euroopasta, Aasiasta ja Afrikasta. Lajit ovat yleensä pienikokoisia ja väritykseltään kellertäviä tai oliivinvihreitä. Uunilintujen elinympäristöä ovat metsät ja pensaikot ja ravintoa hyönteiset ja muut selkärangattomat eläimet.[3] Suomessa pesii viisi lajia: uunilintu eli pajulintu, tiltaltti, sirittäjä, idänuunilintu ja lapinuunilintu. Muut maassa tavattavat uulinnut kuten vuoriuunilintu ja siperianuunilintu ovat harhailijoita. Idästä tulevat harhailijat eksyvät Suomeen lähinnä syksyisin, jolloin niitä havaitaan etenkin ulkosaariston lintuasemilla.[4]

Suvut ja lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aasiansieppokertut Seicercus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hippiäisuunilinnut Abrornis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sirittäjäuunilinnut Rhadina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uunilinnut Phylloscopus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Family Locustellidae Handbook of The Birds of The World. Viitattu 17.2.2018.
  2. Maailman lintujen suomenkieliset nimet BirdLife Suomi. Viitattu 18.2.2018.
  3. Irby J. Lovette,John W. Fitzpatrick: Handbook of Bird Biology, s. 56. John Wiley & Sons, 2016. ISBN 9781118291047. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.2.2018). (englanniksi)
  4. (toim.) Kaija Kangasniemi: Kodin suuri eläinkirja 10 Töy-Ä, s. 47. WeilinGöös, 1981. ISBN 951-35-1713-6.