Pajulintu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pajulintu
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Uunilinnut Phylloscopidae
Suku: Uunilinnut Phylloscopus
Laji: trochilus
Kaksiosainen nimi

Phylloscopus trochilus
(Linnaeus, 1758)

Keltainen: lisääntymisalue Sininen: talvehtimisalue
Keltainen: lisääntymisalue
Sininen: talvehtimisalue
Alalajit
  • P. t. acredula
  • P. t. trochilus
  • P. t. yakutensis
Katso myös

  Pajulintu Wikispeciesissä
  Pajulintu Commonsissa

Ääninäytteet

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Pajulintu eli uunilintu (Phylloscopus trochilus) on uunilintujen heimoon kuuluva varpuslintu. Se on pesimäkannaltaan Suomen runsain lintulaji[3], mutta vaatimattoman ulkonäkönsä ja piileskelevän elämäntapansa vuoksi se ei ole kovin tunnettu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pajulinnun massa on 10 grammaa[4] ja pituus 11−12,5 senttimetriä. Sillä on tunnusomainen, vaalea silmäkulmanjuova. Sen yläpuoli on harmahtavan ruskeanvihreä, mutta yläperä on toisinaan hieman vaaleampi ja kirkkaampi. Kurkku ja rinta ovat kellanvalkoiset ja vatsa valkoisempi. Jalat ovat yleensä ruskeanoranssit, mutta toisinaan ruskeanharmaat. Ensimmäisen syksyn linnuilla alapuoli ja silmäkulmanjuova ovat voimakkaamman vaaleankeltaiset kuin vanhoilla yksilöillä.[5]

Ääni on vieno ”thyyith" hieman hempeämpi kuin tiltaltin ääni. Laulu on vieno, surumielinen, haikea säe, joka on rakenteeltaan samantapainen kuin peipon.[6]

Vanhin suomalainen rengastettu pajulintu on ollut kuusi vuotta, yhdeksän kuukautta ja 19 päivää vanha.[7] Euroopan vanhin on ollut brittiläinen 11 vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen yksilö.[8]

Vanhalla pajulinnulla on täydellinen sulkasato heinä-elokuussa. Sulkasadon kesto on noin puolitoista kuukautta. Talvehtimisalueellaan sekä vanhat että nuoret pajulinnut sulkivat täydellisesti, joten keväällä niiden saapuessa Suomeen ei ikäluokkia voi erottaa toisistaan. Aikuinen pajulintu vaihtaa siis kaikki höyhenensä kahdesti vuodessa.[9]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pajulinnun pesimisalueita ovat Pohjois- ja Keski-Eurooppa sekä Aasia. Euroopassa arvioidaan olevan 35–46 miljoonaa paria.[10] Suomen pesimäkanta on keskimäärin 7 400 000 paria (6 700 000–7 900 000).[3] Pajulintu on peipon ohella Suomen runsaslukuisin lintulaji.[3]

Pajulintu on muuttolintu, jonka talvehtimisalueena on Etelä- ja Itä-Afrikka. Suomalaiset pajulinnut talvehtivat pääasiassa Itä-Afrikassa. Ensimmäiset pajulinnut saapuvat Suomeen huhtikuun lopulla ja pääjoukot toukokuussa.[11]

Pajulinnusta on erotettu kolme alalajia: nimialalaji Phylloscopus trochilus trochilus, jota tavataan Keski- ja Etelä-Euroopassa, itäsiperialainen Phylloscopus trochilus yakutensis, joka on päälajia suurempi ja harmaampi, sekä Pohjois-Euroopan ja Länsi-Siperian Phylloscopus trochilus acredula, joka on näiden kahden väliltä.[12]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pajulintujen elinympäristöä ovat kaikenlaiset metsät, joissa on seassa lehtipuita ja riittävästi suojaavaa aluskasvillisuutta. Elinalueeksi soveltuvat myös pensaikot, puutarhat ja pihat ulkosaaristoa ja tunturikoivikoita myöten.[13]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Phylloscopus trochilus

Pajulintu tekee uunimaisen pesänsä maahan, ruohoston sekaan. Se tekee 1-2 pesyettä vuodessa.[14] Muninta tapahtuu touko-kesäkuussa ja toisen kerran heinäkuussa. Pajulintu munii 5–7 valkoista, pilkukasta munaa, joita naaras hautoo 13–14 päivää. Molemmat emot osallistuvat poikasten ruokkimiseen ja hoitamiseen. Poikasia ruokitaan pesään 12−15 päivää ja tämän jälkeenkin vielä kaksi viikkoa.[11]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pajulintu käyttää ravinnokseen hyönteisiä ja hämähäkkejä.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Phylloscopus trochilus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.12.2013. (englanniksi)
  2. Jari Valkama: Pajulintu – Phylloscopus trochilus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. a b c Aleksi Lehikoinen, Antti Below, Aili Jukarainen, Toni Laaksonen, Teemu Lehtiniemi, Markku Mikkola-Roos, Jorma Pessa, Ari Rajasärkkä, Pekka Rusanen, Päivi Sirkiä, Juha Tiainen & Jari Valkama: Suomen lintujen pesimäkantojen koot Linnut 2018 -vuosikirja. BirdLife Suomi. Viitattu 20.8.2023.
  4. Vuorela, Arvo: Peippoja pesii Suomessa miljoonia, kiljuhanhi kokee jopa yksinäisyyttä – katso Suomen yleisimmät ja harvinaisimmat lintulajit Yle Uutiset. 24.4.2018. Viitattu 13.10.2022.
  5. Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 328. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
  6. Kevätseuranta:Pajulintu 2007. Luonto-Liitto. Arkistoitu 5.10.2007. Viitattu 23.3.2008.
  7. Rengastajatoimikunta 2007: Rengastajan vuosikirja 2006. - Rengastustoimisto. Helsinki.
  8. EURING
  9. Svensson, Lars 1997: Euroopan varpuslinnut - sukupuolen ja iän määritys. - Lintutieto. Jyväskylä. ISBN 951-95560-8-7
  10. Willow WarblerPhylloscopus trochilus 1999. Birdguides.
  11. a b c Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 256. WSOY, 2009. 978-951-0-26894-0.
  12. Races of Phylloscopus trochilus Congleton birding, UK. Arkistoitu 5.9.2008. Viitattu 23.3.2008.
  13. Lintuatlas atlas3.lintuatlas.fi. Arkistoitu 1.2.2013. Viitattu 2.2.2013.
  14. Laine, Lasse: Suomen Luonto-opas, s. 200. WSOY, 2000.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]