Pajulintu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pajulintu
Willow warbler UK09.JPG
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Kertut Sylviidae
Suku: Uunilinnut Phylloscopus
Laji: trochilus
Kaksiosainen nimi
Phylloscopus trochilus
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Phylloscopus trochilus Range Map.png
Alalajit
  • P. t. acredula
  • P. t. trochilus
  • P. t. yakutensis
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pajulintu Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pajulintu Commonsissa

Pajulintu eli uunilintu (Phylloscopus trochilus) on kerttujen heimoon kuuluva varpuslintu. Se on Suomen yleisin lintulaji, mutta vaatimattoman ulkonäkönsä ja piileskelevän elämäntapansa vuoksi se ei ole kovin tunnettu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pajulintu on 11−12,5 senttimetriä pitkä. Sillä on tunnusomainen, vaalea silmäkulmanjuova. Sen yläpuoli on harmahtavan ruskeanvihreä, mutta yläperä on toisinaan hieman vaaleampi ja kirkkaampi. Kurkku ja rinta ovat kellanvalkoiset ja vatsa valkoisempi. Jalat ovat yleensä ruskeanoranssit, mutta toisinaan ruskeanharmaat. Ensimmäisen syksyn linnuilla alapuoli ja silmäkulmanjuova ovat voimaakkaaman vaaleankeltaiset kuin vanhoilla yksilöillä.[2]

Loudspeaker.svg Ääni? on vieno ”hyyit”, hieman hempeämpi kuin tiltaltin ääni. Loudspeaker.svg Laulu? on vieno, surumielinen, haikea säe, joka on rakenteeltaan samantapainen kuin peipon.[3]

Vanhin suomalainen rengastettu pajulintu on ollut kuusi vuotta, yhdeksän kuukautta ja 19 päivää vanha.[4] Euroopan vanhin on ollut brittiläinen 11 vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen yksilö.[5]

Vanhalla pajulinnulla on täydellinen sulkasato heinä-elokuussa. Sulkasadon kesto on noin puolitoista kuukautta. Talvehtimisalueellaan sekä vanhat että nuoret pajulinnut sulkivat täydellisesti, joten keväällä niiden saapuessa Suomeen ei ikäluokkia voi erottaa toisistaan. Aikuinen pajulintu vaihtaa siis kaikki höyhenensä kahdesti vuodessa.[6]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pajulinnun pesimisalueita ovat Pohjois- ja Keski-Eurooppa sekä Aasia. Euroopassa arvioidaan olevan 35–46 miljoonaa paria.[7] Suomessa pesii nykyisin 7−11 miljoonaa paria,[8] ja pajulintu on Suomen runsain pesimälintu.[9] Yleisimmän linnun paikkaa piti aiemmin peippo, mutta maiseman muutokset, kuten soiden ojitus, laidunnuksen vähenemisestä seurannut lehtipuuston lisääntyminen ja rantojen pusikoituminen, ovat suosineet pajulinnun pesimäympäristöjä.[10] Pajulintu on yleinen koko maassa Tunturi-Lappia myöten, mutta Etelä-Suomesssa peippo on runsain lintulaji.[11]

Pajulintu on muuttolintu, jonka talvehtimisalueena on Etelä- ja Itä-Afrikka. Suomalaiset pajulinnut talvehtivat pääasiassa Itä-Afrikassa. Ensimmäiset pajulinnut saapuvat Suomeen huhtikuun lopulla ja pääjoukot toukokuussa.[11]

Pajulinnusta on erotettu kolme alalajia: nimialalaji Phylloscopus trochilus trochilus, jota tavataan Keski- ja Etelä-Euroopassa, itäsiperialainen Phylloscopus trochilus yakutensis, joka on päälajia suurempi ja harmaampi, sekä Pohjois-Euroopan ja Länsi-Siperian Phylloscopus trochilus acredula, joka on näiden kahden väliltä.[12]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pajulintujen elinympäristöä ovat kaikenlaiset metsät, joissa on seassa lehtipuita ja riittävästi suojaavaa aluskasvillisuutta. Elinalueeksi soveltuvat myös pensaikot, puutarhat ja pihat ulkosaaristoa ja tunturikoivikoita myöten.[8]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pajulintu tekee uunimaisen pesänsä maahan, ruohoston sekaan. Muninta tapahtuu touko-kesäkuussa ja toisen kerran heinäkuussa. Pajulintu munii 5–7 valkoista, pilkukasta munaa, joita naaras hautoo 13–14 päivää. Molemmat emot osallistuvat poikasten ruokkimiseen ja hoitamiseen. Poikasia ruokitaan pesään 12−15 päivää ja tämän jälkeenkin vielä kaksi viikkoa.[11]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pajulintu käyttää ravinnokseen hyönteisiä ja hämähäkkejä.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Phylloscopus trochilus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 28.12.2013. (englanniksi)
  2. Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 328. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
  3. Kevätseuranta:Pajulintu 2007. Luonto-Liitto. Viitattu 23.3.2008.
  4. Rengastajatoimikunta 2007: Rengastajan vuosikirja 2006. - Rengastustoimisto. Helsinki.
  5. EURING
  6. Svensson, Lars 1997: Euroopan varpuslinnut - sukupuolen ja iän määritys. - Lintutieto. Jyväskylä. ISBN 951-95560-8-7
  7. Willow WarblerPhylloscopus trochilus 1999. Birdguides.
  8. a b Lintuatlas Viitattu 2.2.2013.
  9. Mitkä ovat Suomen yleisimmät pesimälinnut? Birdlife Suomi.
  10. Suomen Luonto-lehti, 2003
  11. a b c d Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 256. WSOY, 2009. 978-951-0-26894-0.
  12. Races of Phylloscopus trochilus Congleton birding, UK.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]