Peippo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Peippo
Fringilla coelebs (Chaffinch-Buchfink).jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Peipot Fringillidae
Suku: Peipot Fringilla
Laji: coelebs
Kaksiosainen nimi
Fringilla coelebs
Linnaeus, 1758[1]
Levinneisyyskartta
Rangemap-pinson.PNG
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Peippo Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Peippo Commonsissa

Peippo (Fringilla coelebs) on peippojen heimoon kuuluva varpuslintu. Se on Suomen toiseksi runsain lintulaji.[2]

Olemus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peippo on 16-17 senttimetriä pitkä. Koiras on naarasta värikkäämpi. Sen vatsapuoli on punaruskea ja päälaki sekä niska siniharmaat. Naaras on väriltään harmaanruskea. Molemmilla sukupuolilla on kaksi valkoista siipilaikkua sekä vihreä yläperä. Peipolla on tukeva nokka, joka on koiraalla sininen ja naaraalla tumma.[3]

Loudspeaker.svg Koiraan laulu? on reipas ja voimakas yksinkertainen säe. Lentoääni on pehmeä ”jyb” tai "juh", varoitusääniä ovat "hyit" sekä talitiaismainen ”tvink”.[3]

Vanhoilla peipoilla on sulkasato heinä–syyskuussa. Sen kesto on keskimäärin 60 päivää.[4] Nuoret peipot vaihtavat ruumiinhöyhenensä elo–syyskuun aikana.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peippo on yleinen lintu koko Euroopassa. Se on levinnyt myös läntiseen Aasiaan, Luoteis-Afrikkaan ja Makaronesiaan.[1] Kanariansaarilla se esiintyy yhdessä endeemisen paikallisen peippolajin, kanarianpeipon kanssa. Peippo on levinnyt koko Suomeen aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Se on yleisin Etelä- ja Keski-Suomessa ja harvinaistuu pohjoiseen päin mentäessä. Peippo on 7-9 miljoonan pesivän parin kannallaan pajulinnun jälkeen Suomen toiseksi runsain pesimälintu.[2] Euroopan peippokanta on 130-240 miljoonaa paria.[1]

Etelämpänä se ei ole muuttolintu, mutta Suomen peipot muuttavat talveksi etelään. Vanhan lorun mukaan peipot palaavat kun on ”puoli kuuta kesään”. Todellisuudessa ensimmäiset peipot saapuvat jo maalis-huhtikuun vaihteessa.[5] Koiraat muuttavat lyhyemmän matkan ja saapuvat ennen naaraita, josta johtuu lajin tieteellisen nimen loppuosa, coelebs, joka tarkoittaa leskeä tai poikamiestä.[6] Suomessa pesivät peipot talvehtivat Länsi-Euroopassa ja Etelä-Skandinaviassa. Syysmuutto tapahtuu syys–lokakuussa, päämuutto syyskuun lopussa, jolloin parhaana päivänä voidaan hyvällä muutonhavainnointipaikalla nähdä yli 100 000 muuttavaa peippoa päivässä. Pieni määrä peippoja talvehtii Suomessakin.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peipponaaras

Peippo pesii kaikenlaisissa metsissä sekä puistoissa ja puutarhoissa. Erityisesti se suosii lehtoja ja reheviä sekametsiä.[3]

Muuttoaikoina peipot ruokailevat pelloilla ja rikkaruohostoissa.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fringilla coelebs

Peippo rakentaa pesänsä puuhun tai pensaaseen 2-6 metrin korkeuteen ja naamioi sen jäkälällä ja koivunhilseellä. Pesä on pieni ja höyhenillä ja karvoilla vuorattu. Naaras munii toukokuussa 4-6 sinertävää tai rusehtavaa tummatäpläistä munaa. Naaras hautoo munia noin 12 vuorokautta. Emot ruokkivat poikasia pesään 11-14 vuorokautta ja tämän jälkeen vielä pari viikkoa. Peipot pesivät uudelleen usein vielä heinäkuussa.[3]

Peipot palaavat yleensä seuduille, joilla ne ovat ennenkin pesineet. Varsinkin vanhat, vähintään kerran pesineet yksilöt saapuvat entisen pesäpaikkansa lähelle, mutta myös ensimmäistä kertaa pesivillä peipoilla on taipumus palata syntymäseuduilleen. Vaikka peipot yleensä palaavat samoille seuduille, ne eivät kuitenkaan normaalisti pariudu eliniäksi.[7]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peippo saalistamassa ravintoa

Peippo syö monenlaisia siemeniä ja kesällä paljon selkärangattomia, ja usein sen näkee nappaavan ilmasta lentävän hyönteisen. Poikasilleen peippo syöttää selkärangattomia. Talvella syö lintulaudoilta myös mm. leivänmuruja ja pähkinää.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d BirdLife International: Fringilla coelebs IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 31.1.2014. (englanniksi)
  2. a b Suomen Lintuatlas Viitattu 16.9.2012.
  3. a b c d e Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 288. WSOY, 2009. ISBN978-951-0-26894-0.
  4. Lehikoinen: Varpuslintujen sulkasadon tutkimus Linnut 2000. Viitattu 17.2.2012.
  5. Lintujen muutto SUomen luonnonsuojeluliitto
  6. Chaffinch Fringilla coelebs Birdguides
  7. Leikola, Anto; Lokki, Juhani; Stjernberg, Torsten: von Wright -veljesten linnut, s. 245. Otava, 2006. ISBN 978-951-1-18037-1.
  8. Lintujen talviruokinta Birdlife Suomi

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]