Don Huonot

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Don Huonot
Don Huonot -logo.jpg
Don Huonot esiintymässä Helsingin jäähallissa 27.2.2015.
Don Huonot esiintymässä Helsingin jäähallissa 27.2.2015.
Tiedot
Toiminnassa 1989–2003, 2010, 2014-2015
Tyylilaji poprock
taiderock
Kotipaikka Helsinki, Suomi
Laulukieli suomi
Jäsenet

Kalle Aholalaulu, kitara
Kie von Hertzenkitara, taustalaulu
Jukka Puurulabasso, taustalaulu
Jussi Chydenius, rummut, taustalaulu

Entiset jäsenet

Antti Lehtinenrummut, taustalaulu (2001-2003)
Joonas Pirttilä, kitara (1989–1992)
Mikko Mäkelä, basso, taustalaulu (1989–1990)

Levy-yhtiö

BMG Finland
Pyramid
Warner Music Finland

Aiheesta muualla
Kotisivut
MusicBrainz

Don Huonot on vuosina 1989–2003 ja 2010 sekä vuodesta 2014 toiminut suomalainen rockyhtye. Yhtye julkaisi aktiiviuransa aikana seitsemän albumia. Kaupallinen läpimurtoalbumi oli Hyvää yötä ja huomenta (1997), josta tuli myös yhtyeen menestynein, platinamyyntiin yltänyt albumi.

Yhtyeen perustivat helsinkiläiset koulutoverit Kalle Ahola ja Jussi Chydenius alun perin nimellä George Nirvana Klubi. Nimen vaihduttua Don Huonoiksi bassoon tuli Mikko Mäkelä. Vuotta myöhemmin basistiksi vakiintui Jukka Puurula.

Ensimmäisellä Silmänkääntötemppu-albumilla toimi kitaristina Joonas Pirttilä. Toisen levyn kynnyksellä, "Hyrrä"-singlen äänitysten jälkeen Pirttilän tilalle tuli Kie von Hertzen. Yhtyeen toinen perustajajäsen, Jussi Chydenius, lähti yhtyeestä vuonna 2001 kesken Don Huonot -albumin esituotantosessioiden. Viimeiset vuodet rumpalina toimi aiemmin muun muassa Ultra Brasta tunnettu Antti Lehtinen. Vuodesta 1998 alkaen yhtyeen keikkakokoonpanossa vaikutti jo aiemmin äänitteillä vieraillut kitaristi Jarmo Saari.

Kalle Aholan värikkäitä sanoituksia pidettiin alkuaikoina jopa vaikeina, minkä takia suursuosiota ei tullut kuin vasta Hyvää yötä ja huomenta -albumin myötä, jossa sanoitukset olivat aiempaa yksinkertaisempia.

Mieleenpainuvien tekstien ja sävellyksien lisäksi yhtye laajensi suomirockin palettia myös soinnin ja visuaalisen ilmaisun alueilla. Albumien sointia hiottiin usein pitkäksi venyneissä studiosessioissa. Uutta teknologiaa hyödynnettiin myös konserteissa. Visuaalisuudessaan yhtye koki huippunsa musiikkivideoillaan, jotka olivat näyttävyydessään edelläkävijöitä Suomessa. Yhtyeen useimpien videoesitysten takana vaikutti yhtyeen kitaristi Kie von Hertzen.

Yhtyeen soinnille oli tunnusomaista taustalaulun runsas käyttö. Tämä juonsi juurensa jäsenien taustoista kamarikuorolaulajina. Proge- ja hard rock -vaikutteet lisääntyivät yhtyeen ilmaisussa entisestään Kie von Hertzenin liittymisen jälkeen. Ensimmäisien vuosien tyylilajien yhdistelemisestä yhtye siirtyi myöhempinä vuosinaan yhtenäisempään ja pelkistetympään ilmaisuun.

Yhtyeen ilmaisu konserteissa hioutui huippuunsa varsinkin Jarmo Saaren vahvistamissa loppukauden konserteissa. Yhtye päätti uransa vuonna 2003, keväällä julkaistun Paha Kesä -jäähyväis-EP:n ja usean festivaaliesiintymisen jälkeen kolmeen loppuunmyytyyn konserttiin Helsingissä Tavastia-klubilla. Yhtye on kuitenkin soittanut reunion-konsertteja hajoamisen jälkeen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustaminen ja demosessiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

George Nirvana Klubi äänitti ensimmäisen demonauhansa (Huoltamokasetille / ÄO / Säpinää Saalemissa / Puhelu Turvonneille) vuoden koossa olleena loppukesällä 1989 ja muutti nimensä Don Huonoiksi. Kitaristi Tuomo Aitta vaihtui samalla Joonas Pirttilään. Yhtye esiintyi uudella kokoonpanolla ensimmäistä kertaa 13.10. Lepakossa taidelukioiden juhlissa. Don Huonojen demo herätti jonkin verran huomiota: esimerkiksi Radio Cityn Kimmo Helistö kehui sitä Kaikuja kellareista -ohjelmassaan, ja syksyllä Don Huonot konsertoi useasti pääkaupunkiseudulla.

Alkuvuodesta 1990 valmistui toinen demo (Aavaa preeriaa / 403 / Onko trubaduuri kuollut? / Rauhanpiippu), ja samalla Don Huonot alkoi suunnitella omakustannesinglen tekoa kummatkin demot nauhoittaneen Mikko Karmilan johdolla. Single "Aavaa preeriaa / Onko trubaduuri kuollut?" äänitettiin loppukeväästä, ja singlen kansisessioihin saapumatta jääneen basisti Mikko Mäkelän tilalle otettiin Jussi Chydeniuksen luokkatoveri Jukka Puurula. Albumimaisesti aukeavat singlen kannet suunnitteli Petteri Vilkki, jonka kanssa Don Huonot teki yhteistyötä koko yhtyeen uran ajan. Juhannuksena Don Huonot sijoittui kolmanneksi bändikilpailussa Kalajoella. Syksyllä Don Huonot palkattiin soittamaan MTV3:n perhesarjassa Ruusun aika, ja yhtye sai rahaa äänittää kolmannen demonsa (Pieniä sieviä sieniä / Manaajagerin kuolema / D on huono t), jota käytettiin sarjassa. Samoihin aikoihin Don Huonojen manageri Misse Malkov tuotti yhtyeelle videon omakustannesinglestä. Video kuvattiin Moskovassa, jossa yhtye esiintyi televisioidussa kansainvälisessä yhtyekilpailussa. Syyskuussa Don Huonot piti Helsingin Natsalla singlenjulkaisukonsertin, jonne yhtye houkutteli väkeä levy-yhtiöistä ja ohjelmatoimistoista. Don Huonot solmi sopimuksen Pekka Aarnion johtaman Pyramid-levymerkin kanssa ja yhtye sai myös ohjelmamyyjän. Loppuvuoden 1990 sessiossa syntyi Don Huonojen ensimmäinen Pyramid-single "Pieniä sieviä sieniä".

Alkuajat levytyssopimuksen alla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 1991 julkaistu "Pieniä sieviä sieniä" sai huomiota radiossa sekä musiikkilehdistössä, ja yhtyeen 7" vinyylilevy nousi silloisen Helsingin singlelistan kärkeen. Pieniä sieviä sieniä -video esitettiin Levyraadissa, jonka se voittikin, kuten tekivät vuosien varrella kuusi muutakin Don Huonojen kappaletta. Heinäkuussa Don Huonot äänitti ensialbuminsa Silmänkääntötempun. Albumin toinen single "Manimania" nousi valtakunnalliselle singlelistalle ja 13. lokakuuta julkaistu pitkäsoitto albumilistalle. Yhtye esiintyi muun muassa YLE:n radioimassa Härmärock-konsertissa joulukuussa. Vuoden päättäneissä eri viestinten vuosiäänestyksissä Don Huonot pärjäsi hyvin Vuoden tulokas -sarjoissa.

Tammikuussa 1992 Don Huonot teki pienen kiertueen. Yliopistokaupunkien klubeissa yleisö oli vastaanottavaista, mutta esimerkiksi Pohjanmaalla Ylivieskassa nuorten pitkätukkien orkesteri keräsi lähinnä vihaisia katseita. Keväällä Don Huonot nauhoitti seuraavan singlen "Hyrrän". Tuottajaksi yhtye pyysi Mats Huldénia. Toukokuussa julkaistusta singlestä tuli Don Huonojen ensimmäinen radiohitti. Joonas sai opiskelupaikan Tampereelta ja tiet yhtyeen kanssa erosivat. Kesän esiintymisiin yhtye pyysi kitaristi Kie von Hertzeniä, josta tuli myöhemmin pysyvä jäsen. Toisen albumin äänitykset alkoivat syksyllä, ja ennen vuodenvaihdetta yhtye julkaisi singlen Kapteeni koulukammo / Kaunis painajainen. Single nousi myyntilistoille ja jälkimmäinen kappaleista sai radiosoittoa.

Kameleontti (1993)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1993 helmikuussa julkaistiin Kameleontti ja yhtye pääsi kiertueelle heti albumin ilmestyttyä. Kesällä Don Huonot esiintyi muun muassa Ruisrockin sivulavalla. Kahdesta albumilta ylijääneestä kappaleesta ja kolmesta remix-versiosta yhtye kokosi Mutanttikameleontti-EP:n. Kalle Ahola näytteli syksyllä kuvatussa Raimo O. Niemen elokuvassa Kissan kuolema. Yhtye aloitti samaan aikaan seuraavan albumin nauhoitukset.

Verta, pornoa ja propagandaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keväällä 1994 Don Huonot julkaisi singlen "Kauas pois". Albumilla julkaistiin kaikki valmiiksi saadut 13 kappaletta. Verta, pornoa ja propagandaa julkaistiin kesäkuussa. Nimikappaleen lisäksi myös Costi Snellmannin kanssa duettona laulettuun "Kissaihmiset"-kappaleeseen kuvattiin video. Kappaleesta tuli yhtyeen siihen asti isoin hitti. Syksyllä yhtye teki ensimmäisen laajan kiertueensa.

Kaksoisolento ja läpimurron alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1995 maaliskuussa yhtye teki akustisen kiertueen, joka nimettiin uuden "Aurinkotanssi"–singlen mukaan. Kesäkuussa Don Huonot julkaisi "Avaruuden lehmipaimen" –singlen. Kumpikaan näistä singleistä ei päätynyt kesän esiintymisten välissä nauhoitetulle Kaksoisolento–albumille. Syksyllä julkaistulta neljänneltä levyltä ilmestyi "Seireeni / Sininen yö" –single. Kumpikin kappale sai runsaasti radiosoittoa. Seireenille tehtiin myös video, jonka ideointiin yhtye pääsi ensimmäistä kertaa itsekin kunnolla vaikuttamaan. Video ja koko Kaksoisolento-kiertue tehtiin Jussi Chydeniuksen suunnitteleman mustavalkoisen logon innoittamissa lavasteissa. Don Huonojen maine liveyhtyeenä oli kasvanut, ja kiertue keräsi varsin paljon yleisöä. Rocklehtien vuosiäänestyksissä yhtye oli korkealla ja eräässä rocklehdessä "Seireeni" valittiin vuoden kappaleeksi.

Huhtikuussa 1996 Don Huonot teki yhteiskiertueen Suburban Tribe –yhtyeen kanssa ja julkaisi Sirkuksessa–EP:n, jonka nimikkokappaleeseen Kie von Hertzen teki videon. Kahdella muulla EP:n raidalla yhtyeet coveroivat toisiaan. Kesällä Don Huonot esiintyi jälleen festivaaleilla, muun muassa ELMU:n kansanjuhlassa Kaivopuistossa. Yhtyeen levytyssopimus Pyramid–levymerkin kanssa loppui. Lokakuussa julkaistiin kokoelma Nämä päivät, nämä yöt. Kie von Hertzen ohjasi "Kauas pois" –kappaleelle videon ja singlenä julkaistiin Suburban Tribe –cover "Öinen salaisuus". Valokuvaaja Jouko Lehtola kuvasi ensi kertaa yhtyeen kanssa.

Läpimurto ja albumi Hyvää yötä ja huomenta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavan levyn tuottajaksi valittiin Jussi Chydeniuksen veli Kalle Chydenius. Huhtikuussa Don Huonot allekirjoitti levytyssopimuksen BMG Finlandin kanssa. Suurimpana puolestapuhujana yhtyeen epäröivälle uudelle tuotantopäällikölle Asko Kalloselle toimi Katja Ståhl. Yhtye itse pelkäsi hajoamista, jos levymyynti ei kasvaisi. Yhtye äänitti albumia kesällä esiintymisten välissä. Heinäkuussa BMG julkaisi uudella Terrier-levymerkillään singlen "Riidankylväjä". Hyvää yötä ja huomenta –albumi julkaistiin 12. syyskuuta. Edellisenä päivänä Don Huonot oli soittanut MTV3:n musiikkiohjelma Jyrkin suorassa tunnin pituisessa lähetyksessä uusia ja vanhoja kappaleita. Yhtye lähti tiiviille kiertueelle ja teki 30 esiintymistä 40 päivässä. Konsertit olivat lähes kaikkialla loppuunmyytyjä, ja uusi levy pysyi listaykkösenä seitsemän viikkoa peräkkäin. Seuraavina singleinä julkaistiin "Hyvää yötä ja huomenta" ja "Viiden tähden sekopää".

Piikkilankaa-kiertue ja lisää mainetta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodesta 1998 Don Huonot sai Emma-palkintoja ja lähti Piikkilankaa–kiertueelle, jossa se esiintyi sekä akustisesti että sähköisesti. Piikkilankaa–EP sisälsi remiksauksia sekä venäjänkielisen ja Kari Tapion laulaman version nimikappaleesta. Kesällä yhtye esiintyi innostuneelle yleisölle muun muassa Ilosaarirockissa ja Ruisrockissa. Korson Ankkarockissa Don Huonot soitti arviolta 50 000 ihmiselle.

1990-luvun loppuajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1999 alussa yhtye esiintyi Yle TV1:n Top 40 -ohjelman viisivuotislähetyksessä. "Tule sellaisena kuin olet", jonka videolla Don Huonot esiintyi drag queeneina, oli tulevan albumin ensimmäinen single. Yhtye teki kiertueen ja julkaisi singlet "Kannibaali" ja "Tuulee" sekä jälkimmäisestä videon. Elokuussa Don Huonot matkasi Jäämeren rannalle Norjaan kuvaamaan neljännelle singlelle "Suojelusenkeli" videota, jonka ohjasivat Kie von Hertzen ja Pasi Pauni. Syyskuussa kahdessa Juhlaviikkojen telttakonsertissa vierailevine soittajineen juhlittiin Don Huonojen kymmenvuotista uraa. Syksyn kiertueelle Don Huonot pyysi mukaan Apulanta–yhtyettä ja kiertue sai nimekseen Torremolinos 2000. Samannimiselle EP:lle yhtyeet levyttivät neljä yhteistä kappaletta, joista "Pääkallokiitäjä" ja "Vapaata pudotusta" saivat radiosoittoa.

2000-luvun alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2000 syyskuussa Don Huonot suunnitteli tekevänsä vielä yhden albumin. Yhtye äänitti keväällä singlen "Berliini". Kesällä Don Huonot esiintyi Nosturilla ja Vaasan Rantarockissa. Riku Mattilaa pyydettiin tuottajaksi uudelle albumille. Hän oli mukana esituotantovaiheessa, mutta luopui kun Jussi Chydenius ilmoitti lähtevänsä yhtyeestä. Muut jäsenet kysyivät Antti Lehtistä mukaan yhtyeeseen ja päättivät lähteä jo varattuun studioon ilman tuottajaa.

Hajoamista kohti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvella 2002 ensimmäisten miksausten valmistuttua Don Huonot kutsui Hiili Hiilesmaan mukaan äänityssessioihin ja hänen johdollaan aloitti nauhoitukset alusta. Vaikka kappaleiden rakenteet, tempot ja sovitukset menivät uusiksi, valtaosaa lauluraidoista pystyttiin käyttämään uusissakin versioissa. Kesäkuussa Don Huonot julkaisi singlen "Sydänpuu" ja aloitti festivaaliesiintymiset. "Merirosvoradio" julkaistiin toisena singlenä. Ennen albumin julkaisua yhtye kuvasi videon "Pyhimykseen" punavuorelaisella takapihalla. Albumin kahden kiertueen jälkeen "Lentohiekkaa" -kappaleeseen tehtiin myös meriaiheinen video, josta löytyy viittauksia yhtyeen tulevaan sovittuun lopettamiseen. Syyskuussa julkaistu albumi Don Huonot meni listaykköseksi.

Hajoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Don Huonot nauhoitti keväällä 2002 EP:n Paha kesä, josta radiosoittoa sai kappale "Viimeinen kesä", ja esiintyi kesällä festivaaleilla. Kesän lopussa Don Huonot ilmoitti yhtyeen lopettavan toimintansa syksyn Tavastian keikkoihin. Usein yhtyeen keikoilla vieraillut kitaristi Jarmo Saari pyydettiin mukaan.[1]

Vuonna 2008 SonyBMG julkaisi kokoelma-albumin D On Huono T, joka sisältää jäähyväiskeikalta äänitettyjä kappaleita.

Yhtyeen paluu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtye teki paluun konserttilavoille kesällä 2010 esiintymällä Ruisrockissa, Ankkarockissa ja Tavastialla. Yhtye soitti pitkäaikaisimmassa, vuosina 1992-2001 toimineessa kokoonpanossaan. Lisäksi konserteissa soitti Jarmo Saari, joka oli myös ennen yhtyeen hajoamista vierailijana Don Huonojen keikkakokoonpanossa sekä levyillä. Keväällä 2010 yhtye julkaisi Luurangot laatikossa -boksin, johon sisältyy remasteroituja albumeja ja DVD-materiaalia yhtyeen viimeisiltä keikoilta, Tavastialta vuodelta 2003.[2]

Ahola on myös todennut uudesta kokoelmalevystä, jolle tulee kappaleita albumeilta Hyvää yötä ja huomenta, Tähti ja Don Huonot:

»Niitä levyjä ei ole ollut saatavilla vähään aikaan, koska niiden kansimasterit katosivat jokunen vuosi sitten. Me ollaan tehty mielettömästi duunia sen eteen, että saatiin matsku taas kasaan. Levyissä on bonusbiisejä sekä eksklusiivista kuvamateriaalia. Vinyylejä nämä cd:t muistuttavat siksi, että ne näyttäisivät siltä kuin ne olisi julkaistu ainoassa oikeassa ääniteformaatissa eli vinyylinä.»

Don Huonot soitti myös vuonna 2014 Ylen musiikkiohjelmassa We Want More.[3] Keväällä 2015 yhtye teki 25-vuotisjuhlakiertueen.[4]

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnetuin kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muissa kokoonpanoissa vaikuttaneet muusikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EP:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aavaa preeriaa / Onko trubaduuri kuollut?  (7", 1990)
  • Pieniä sieviä sieniä  (7", 1991)
  • Manimania  (7", 1991)
  • Hyrrä  (7"/cds, 1992)
  • Kapteeni koulukammo / Kaunis painajainen  (7"/cds, 1992)
  • Kissaihmiset  (Don Huonot & Costi, cds, 1994)
  • Verta, pornoa ja propagandaa  (promo-cds, 1994)
  • Kauas pois  (cds, 1994)
  • Avaruuden lehmipaimen  (cds, 1995)
  • Aurinkotanssi  (cds, 1995)
  • Seireeni  (promo-cds, 1996)
  • Öinen salaisuus  (cds, 1996)
  • Riidankylväjä  (cds, 1997)
  • Hyvää yötä ja huomenta  (cds, 1997)
  • Viiden tähden sekopää  (promo-cds, 1997)
  • Piikkilankaa  (2cds, 1998)
  • Tule sellaisena kuin olet  (cds, 1999)
  • Tuulee  (cds, 1999)
  • Kannibaali  (cds, 1999)
  • Suojelusenkeli  (cds, 1999)
  • Berliini  (cds, 2001)
  • Sydänpuu  (cds, 2002)
  • Lentohiekkaa  (cds, 2002)
  • Merirosvoradio  (cds, 2002)
  • Pyhimys  (cds, 2002)
  • Olemme kuin veljet  (promo-cds, 2003)
  • Salaisuus  (digitaalijulkaisu, 2014)
  • Surunkerääjä feat. Laura Närhi  (digitaalijulkaisu, 2014)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]