Tämä on lupaava artikkeli.

Neljä Ruusua

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Neljä Ruusua
Neljä Ruusua Ilosaarirockissa heinäkuussa 2011.
Neljä Ruusua Ilosaarirockissa heinäkuussa 2011.
Tiedot
Toiminnassa 1982–2007, 2011–
Tyylilaji suomirock, pop-rock, pop
Kotipaikka Joensuu, Suomi
Laulukieli suomi, englanti
Jäsenet

Ilkka Alanko
Kode Koistinen
Lade Laakkonen
Kämy Kämäräinen

Entiset jäsenet

Matti Suomela

Levy-yhtiö

Parlophone / EMI
(1986–2007)
Ratas Music Group / Sony Music
(2011–)

Aiheesta muualla
Kotisivut
MusicBrainz

Neljä Ruusua on suomalainen pop-rock-yhtye, joka perustettiin Joensuussa vuonna 1982. Yhtye tunnettiin alun perin nimellä Talouskukkaro, ja sen kokoonpanoon kuuluivat laulaja Ilkka Alanko, kitaristi Petteri ”Kode” Koistinen, basisti Jari ”Lade” Laakkonen, rumpali Kari ”Kämy” Kämäräinen ja kosketinsoittaja Matti Suomela. Suomela erosi Talouskukkarosta vuonna 1985, jonka jälkeen yhtye vaihtoi nimekseen Neljä Ruusua.

Neljän Ruusun kaksi ensimmäistä albumia julkaistiin vuonna 1987. Yhtyeen kolmas albumi Hyvää päivää julkaistiin kaksi vuotta myöhemmin, ja se oli yhtyeen ensimmäinen levy, joka nousi Suomen viralliselle albumilistalle. Vuonna 1990 julkaistu Hyvää yötä Bangkok ylitti kultarajan, kun taas vuonna 1992 julkaistu Haloo myi platinaa. Yhtyeen viides albumi Pop-uskonto julkaistiin vuonna 1993, ja se nousi Suomen albumilistan kärkeen ja myi platinaa.

Neljä Ruusua päätti tavoitella kansainvälistä uraa 1990-luvun puolivälissä ja julkaisi kaksi englanninkielistä albumia nimellä 4R. Vuonna 1999 Neljä Ruusua palasi suomen kieleen Uusi aalto -albumillaan, joka nousi albumilistan kärkeen ja myi kultaa. Neljä Ruusua julkaisi vielä kolme studioalbumia vuosina 2001–2006, ennen kuin yhtye tiedotti siirtyvänsä määräämättömän pituiselle tauolle. Neljä Ruusua palasi yhteen vuonna 2011 Ilosaarirockin pääesiintyjänä ja julkaisi 13. studioalbuminsa Katkera kuu vuonna 2012. Sittemmin yhtye on julkaissut kaksi uutta studioalbumia.

Neljä Ruusua on uransa aikana saanut neljä Emma-ehdokkuutta, joista se on voittanut kaksi. Yhtyeen levyjä on myyty Suomessa yli 400 000 kappaletta.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alku ja läpimurto (1982–1995)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilkka Alanko (vas.) ja Kode Koistinen (oik.) ovat säveltäneet ja sanoittaneet valtaosan Neljän Ruusun kappaleista.

Laulaja Ilkka Alanko ja kosketinsoittaja Matti Suomela perustivat lokakuussa 1982 Joensuussa yhtyeen nimeltä Talouskukkaro.[2] Alanko pyysi mukaan rumpali Kari ”Kämy” Kämäräisen, joka soitti samassa sinfoniaorkesterissa musiikkiopistolla Alangon kanssa.[3] Alangon pyynnöstä yhtyeeseen liittyivät myös kitaristi Petteri ”Kode” Koistinen ja basisti Jari ”Lade” Laakkonen.[2][3] Talouskukkaro osallistui vuonna 1983 Rock SM -musiikkikilpailuun ja sijoittui neljänneksi.[2] Suomela erosi yhtyeestä vuonna 1985, jolloin Talouskukkaro vaihtoi nimekseen Neljä Ruusua.[2] Laakkonen keksi nimen, ja Alangon mukaan: ”Silloin oli just Dingot sun muut – – Ne oli meikannu, blondannu tukkansa, ja kaikki oli kauheen tyttömäisiä ja söpöjä, kauniita poikia. Me oltiin sellasia finninaamasia rasvalettejä – – Se oli aika hyvä kontrasti – – Pannaan meidän nimeks Neljä Ruusua.”[3]

Neljä Ruusua solmi vuonna 1986 levytyssopimuksen Parlophone-levy-yhtiön. Yhtyeen debyyttialbumi Neljä Ruusua julkaistiin huhtikuussa 1987 .[4] ja toinen albumi Kasvukipuja lokakuussa.[4] Kolmas levy Hyvää päivää julkaistiin marraskuussa 1989, ja se nousi Suomen virallisen albumilistan sijalle 21.[5]

Lokakuussa 1990 julkaistu Hyvää yötä Bangkok nousi albumilistan viidennelle sijalle ja myi lopulta kultalevyyn oikeuttavan määrän.[5][6] ”Sukellus”-single nousi myös Suomen single- ja radiosoittolistalle.[5] Yhtyeen viides albumi Haloo julkaistiin maaliskuussa 1992, ja se nousi albumilistan toiselle sijalle.[5] Levy myi samana vuonna platinaa.[7] Neljä albumin kappaletta nousi myös erinäisille listoille.[5] Suosion siivittämänä Neljä Ruusua siirtyi seuraavalla kiertueellaan klubeista ikärajattomille tanssilavoille.[3] Emma-gaalassa Neljäs Ruusua palkittiin Vuoden yhtye -palkinnolla.[8]

Neljä Ruusua aloitti kuudennen albuminsa äänitykset keväällä 1993.[4] Tammikuussa yhtye esiintyi Joensuun kaupunginorkesterin kanssa, minkä se toisti juhannuksena Joensuun laulujuhlilla.[9] Neljän Ruusun kuudes albumi Pop-uskonto julkaistiin lokakuussa 1993. Se nousi albumilistan kärkeen ja myi platinaa.[5][7] Myös ”Poplaulajan vapaapäivä” -single kapusi singlelistan toiselle sijalle.[5][7] Seuraavalle kiertueelleen yhtye palkkasi perkussionisti Kimmo Kajaston.[10] Emma-gaalassa Neljä Ruusua valittiin jälleen vuoden yhtyeeksi yhdessä Leningrad Cowboysin kanssa.[11] Vuonna 1994 Neljä Ruusua esiintyi Joensuussa, Turussa ja Tampereella kunkin kaupungin kaupunginorkesterin kanssa.[4] Tampereen konsertti äänitettiin ja julkaistiin Energiaa-kokoelmalla samana vuonna.[4] Levy myi kultaa, ja sen singlenä julkaistu nimikkokappale nousi listojen kärkikymmenikköön.[5][7] Kesällä 1995 Neljä Ruusua esiintyi festivaaleilla yhdeksänhenkisen tanssiryhmän kanssa.[4]

Kielenvaihdokset ja tauko (1996–2007)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pop-uskonto-kiertueen päätyttyä yhtye koki, ettei heillä ollut ”enää suomenkieliselle yleisölle mitään annettavaa”.[12] Täten Neljä Ruusua päätti vaihtaa laulukielen englantiin ja tavoitella kansainvälistä uraa.[3] Uudelleen nimetty 4R-yhtye julkaisi maaliskuussa 1996 albumin Mood, joka nousi Suomen albumilistan kärkeen ja myi kultaa.[13][14] Levyn nimikkokappale nousi myös singlelistan kolmannelle sijalle.[5] Yhtyeen toinen englanninkielinen albumi Not for Sale julkaistiin vuonna 1997. Levy ei menestynyt edeltäjänsä lailla, ja sen korkein sijoitus albumilistalla oli 23.[15] Yhtye ehti esiintyä myös ulkomailla, mutta ei lopulta saavuttanut kansainvälistä menestystä.[3][12] Yhtyeen kielenvaihdos sai paljon kriitiikkiä yleisöltä, mutta Ilkka Alanko on todennut, ettei Neljä Ruusua olisi välttämättä pysynyt yhdessä ilman 4R:ää.[3][16][17] Myös Lade Laakkonen on todennut: ”Se oli semmonen monella tapaa kaupallinen itsemurha bändiltä, mutta se piti kokeilla.”[17]

Neljä Ruusua esiintymässä lokakuussa 2006.

Yhtye aloitti uuden suomenkielisen albumin äänitykset maaliskuussa 1999.[18] Neljä Ruusua esitti myös The Hectors -nimistä yhtyettä Perttu Lepän elokuvassa Pitkä kuuma kesä, joka sai ensi-iltansa 26. maaliskuuta 1999.[19] Neljän Ruusun seuraava albumi Uusi aalto julkaistiin syyskuussa.[4] Se nousi Suomen albumilistan kärkeen ja myi kultaa.[7][20] Myös ”Hunningolla”-single kapusi singlelistan kolmannelle sijalle, ja kappaleen musiikkivideo palkittiin vuoden 1999 popvideona Jyrki Hit Awards -palkintogaalassa.[4][5] Emma-gaalassa Uusi aalto oli ehdolla Vuoden albumi -kategoriassa.[21] Yhtye aloitti levyn julkaisun jälkeen akustisen Hunningolla baareissa -kiertueen, jota seurasi varsinainen albuminjulkaisukiertue.[4] Lokakuussa 2000 julkaistiin kokoelmalevy Popmuseo, joka nousi albumilistan kärkeen ja myi platinaa.[7][22] Levyltä julkaistiin kaksi uutta singleä, joista albumin nimikkokappale nousi radiolistan viidennelle sijalle.[5] Levyn julkaisun jälkeen yhtye aloitti toisen akustisen kiertueen ja jatkoi klubeilla vuoden lopussa.[4]

Kesäkuussa 2001 Neljä Ruusua julkaisi kesähitin ”Missä vaan”.[4] Yhtyeen kymmenes albumi Valuva taivas julkaistiin marraskuussa, ja se nousi albumilistan neljännelle sijalle ja myi platinaa.[7][23] Samana vuonna julkaistiin myös Neljä Ruusua – Soitetuimmat -nuottikirja.[4] Valuva taivas -kiertue jatkui marraskuusta 2001 elokuuhun 2002, jonka jälkeen yhtye vetäytyi tauolle.[4] Vuonna 2002 Neljä Ruusua levytti myös kappaleen ”Yö erottaa pojasta miehen” Sielun Veljet -tribuuttialbumille Säkenöivää voimaa.[24]

Neljä Ruusua julkaisi joulukuussa 2003 singlen ”Popstars”, joka nousi singlelistan neljännelle sijalle.[5] Yhtyeen seuraava albumi Karelia Express julkaistiin helmikuussa 2004. Se nousi albumilistan kärkeen ja ylitti kultarajan.[7][25] Levyn toinen single ”Elän vain kerran” nousi myös radiolistan kärkeen.[5] Karelia Express -kiertue alkoi Joensuu Areenan avajaisissa helmikuussa 2004.[4] Kitaristi Marzi Nyman paikkasi Kode Koistista osalla kesän festivaaleista Koistisen murrettua kyynärpäänsä.[26] Kiertueen päätyttyä yhtye vetäytyi jälleen tauolle.[4] Emma-gaalassa Karelia Express oli ehdolla Vuoden popalbumi -kategoriassa.[27]

Neljä Ruusua ryhtyi syksyllä 2005 työstämään seuraavaa albumiaan, jonka ensimmäinen single ”Soudat – huopaat” julkaistiin toukokuussa 2006.[4] Syyskuussa yhtye esiintyi Helsingin Areenalla Elämä lapselle -konsertissa, jossa se debytoi uuden kappaleen ”Tahdon”.[4] Neljän Ruusun 12. studioalbumi Ensi-ilta julkaistiin lokakuussa 2006, ja se nousi albumilistan kolmannelle sijalle.[28] Yhtyeen seuraava kiertue jatkui lokakuusta 2006 elokuuhun 2007, jolloin Neljä Ruusua tiedotti siirtyvänsä määräämättömän pituiselle tauolle.[4][29] Yhtye koki käyneensä pitkään ”jälkilämmöllä”, eikä tietoa mahdollisesta yhteenpaluusta ollut.[12][16][30][31]

Yhteenpaluu (2011–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljä Ruusua esiintymässä Lappeenrannan Yöt -tapahtumassa heinäkuussa 2013.

Neljä Ruusua palasi yhteen neljän vuoden tauon jälkeen Ilosaarirockin 40-vuotisjuhlan pääesiintyjänä heinäkuussa 2011.[32] Ennen tätä yhtye esiintyi salaa Ilosaaren Kerubi-klubilla helmikuussa 2011.[33] Ilosaarirockissa Neljä Ruusua debytoi uuden kappaleen ”Seitsemän päivää selvinpäin”, joka julkaistiin singlenä huhtikuussa 2012.[32]

Solmittuaan levytyssopimuksen Ratas Music Groupin kanssa yhtye julkaisi 13. studioalbuminsa Katkera kuu elokuussa 2012.[1] Levy nousi albumilistan neljännelle sijalle.[34] Albumin tiimoilta yhtye aloitti klubikiertueen syksyllä 2012.[30] Lokakuussa 2013 julkaistiin kokoelmalevy Poplaulajan vapaapäivä – 20 suurinta hittiä, joka nousi albumilistan sijalle 13.[35] Maaliskuussa 2014 Neljä Ruusua aloitti Koti on tiellä -kiertueen.[36]

Yhtye julkaisi joulukuussa 2014 uuden singlen ”Sininen sunnuntai”, joka nousi radiolistan sijalle kahdeksan.[37] Neljän Ruusun 14. studioalbumi Euforia julkaistiin helmikuussa 2015, ja se nousi albumilistan toiselle sijalle.[38] Yhtye aloitti helmikuussa 2015 levynjulkaisukiertueen, joka jatkui seuraavaan kevääseen.[39] Maaliskuussa 2016 Neljä Ruusua julkaisi singlen ”Saaronin lilja”.[39] Vuotta myöhemmin julkaistiin ”Sähkökitara”-single, jonka tiimoilta yhtye aloitti uuden kevätkiertueen.[40]

Neljän Ruusun oli määrä julkaista 15. studioalbuminsa vuonna 2017, mutta yhtye ei saanut tarpeeksi kappaleita ajoissa valmiiksi.[31] Täten Ilkka Alanko ehdotti, että albumi julkaistaisiin kahdessa osassa.[31] Mustia ruusuja – Osa I julkaistiin lokakuussa 2017.[41] Levyn nimikkokappale nousi radiolistan toiselle sijalle.[42] Marraskuussa 2017 yhtye juhlisti ensiesiintymisestään kulunutta 35:tä vuotta järjestämällä akustisen konsertin Kanervalan koulussa niille, jotka olivat yleisössä vuonna 1982.[31] Mustia ruusuja – Osa II julkaistiin kesäkuussa 2018, jolloin levy julkaistiin myös kokonaisuudessaan fyysisessä muodossa.[41] Albumi nousi julkaisuviikollaan listasijalle 12.[42] Kesäkuussa julkaistiin myös yhtyeestä kertova dokumenttielokuva Ohikiitäviä tähtihetkiä.[43] Ilkka Alanko ja Kode Koistinen esiintyivät 6. joulukuuta 2018 Linnan juhlien virallisilla jatkoilla Helsingin Hotelli Kämpissä.[44] He esittivät tilaisuudessa Neljän Ruusun kappaleet ”Älä luovuta (Noli cedere)” ja ”Poplaulajan vapaapäivä”.

Musiikkityyli ja sanoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljän Ruusun alkuaikojen musiikkia on luonnehdittu punkvaikutteiseksi suomirockiksi.[45][46] Yhtye siirtyi Hyvää päivää -albumilla akustisempaan soitantaan, jonka media tituleerasi ”Karjala-souliksi”.[17] Hyvää yötä Bangkok -albumilla yhtye otti vaikutteita muun muassa Depeche Modelta ja ryhtyi hyödyntämään erilaisia syntetisaattoreita, sekvenssereitä ja rumpukoneita.[3][31][47] Monet kanssamuusikot, kuten Kalle Ahola ja Aki Tykki, ovat pitäneet Neljää Ruusua tällä saralla edelläkävijöinä Suomessa.[17]

Neljän Ruusun musiikki muuttui 1990-luvun aikana entistä koneellisemmaksi ja popimmaksi.[45] Yhtye palasi ”suoraviivaisen ja osin viimeistelemättömän karhean rockin” soittamiseen Uusi aalto -albumilla vuonna 1999.[48] Yhtye kuitenkin jatkoi erilaisten ”konerytmien” hyödyntämistä tuottaja Rauli Eskolinin avustuksella.[48][49] Euforia-albumilla Neljä Ruusua palasi osittain 1990-luvun alkupuolen tuotantoonsa kappaleiden ”haikeudella”, ”tummuudella” ja ”tanssittavuudella”.[50] ”Konerytmit” olivat levyllä jälleen vahvasti esillä, ja tuottaja Mikko ”Setä Tamu” Tamminen onnistui Kode Koistisen mukaan ”kaivamaan esille” yhtyeen melodisuuden ja rytmikkyyden, jotka olivat olleet ”jonkin aikaa piilossa”, ja tuomaan niihin samalla jotain uutta.[51]

Neljää Ruusua on usein kritisoitu muuttumattomuudesta. Muun muassa Soundin Jorma Jortikka totesi vuonna 2006: ”Neljä Ruusua on yhtä turvallinen viihdytyspartio kuin esimerkiksi tai Eppu Normaali. Aina tietää, mitä saa”.[52] Ilkka Alanko on vastannut kritiikkiin todeten: ”Voihan sitä tietenkin kritisoida, että ollaan vuodesta toiseen liian samanlaisia, mutta vittu miksi Neljän Ruusun pitäisi kuulostaa miltään muulta kuin Neljältä Ruusulta”.[53] Hän on myös sanonut: ”Jos vertaa tämän päivän Neljää Ruusua 80-luvun Neljään Ruusuun, onhan siinä iso ero. Eikä me haluta tehdä kahta samanlaista levyä peräkkäin. Aina sitä pitää vähän uudistua”.[53]

Ilkka Alangon sanoitukset käsittelevät usein ”arkisia ihmiskohtaloita ja maailman menoa”, joita hän ammentaa muun muassa omasta elämästään.[10] Alanko on ottanut vaikutteita muun muassa Martti Syrjän ja Mikko Saarelan teksteistä.[54] Alanko on myös luonnehtinut osaa sanoituksistaan ”tietoisesti naiiveiksi”.[54] Hänen tekstejään on kuvailtu myös ”itseironisiksi”: niissä ”keski-ikäinen kertojaminä haaveilee nuoruuden hurjista rock-vuosista”.[50] Alanko toimi yhtyeen pääsäveltäjänä kolmella ensimmäisellä albumilla, mutta Hyvää yötä Bangkok -levyllä kitaristi Kode Koistinen ryhtyi ottamaan suurempaa sävellysvastuuta.[3] Alanko on kuvaillut Koistisen sävellyksiä ”tummasävyisiksi” ja ”melankolisiksi”.[3] Nykyään Koistinen säveltää valtaosan Neljän Ruusun kappaleista, ja hänellä on myös viimeinen sananvalta niiden sovituksista.[55]

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ilkka Alanko – laulu, kitara (1982–2007, 2011–)
  • Petteri ”Kode” Koistinen – kitara (1982–2007, 2011–)
  • Jari ”Lade” Laakkonen – basso (1982–2007, 2011–)
  • Kari ”Kämy” Kämäräinen – rummut (1982–2007, 2011–)

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Matti Suomela – koskettimet (1982–1985)

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ruusu-TV osa 1 - 2012 YouTube. 20.3.2012. Neljä Ruusua. Viitattu 5.6.2018.
  2. a b c d Sormunen, Tiina: 35 vuotta - ja yhä kimpassa Karjalan Heili. 12.4.2017. Viitattu 31.5.2018.
  3. a b c d e f g h i j Sorjanen, Axa: Suomirockin työn sankarit Elävä arkisto. 27.6.2014. Yle. Viitattu 31.5.2018.
  4. a b c d e f g h i j k l m n o p q r Biografia (Arkistoitu 28.8.2008) Neljä Ruusua. Viitattu 13.10.2012.
  5. a b c d e f g h i j k l m Pennanen, Timo: Artistit N - NEV Sisältää hitin. Viitattu 29.5.2018.
  6. Neljä Ruusua myi platinaa MTV Uutiset. 1.12.2000. Viitattu 29.5.2018.
  7. a b c d e f g h Kulta- ja platinalevyt: Neljä Ruusua Musiikkituottajat. Viitattu 5.6.2018.
  8. Arkistovuosi: 1992 Emma-gaala. Viitattu 6.5.2018.
  9. Neljä ruusua käy klassiseksi kesäyössä Helsingin Sanomat. Viitattu 7.6.2018.
  10. a b Mattila, Ilkka: Poplaulaja palaa töihin Neljä ruusua yhdistää trendit ja molliperinteen Helsingin Sanomat. 2.11.1993. Viitattu 7.6.2018.
  11. Arkistovuosi: 1993 Emma-gaala. Viitattu 5.6.2018.
  12. a b c Nyman, Marja: Ilkka Alanko avoimena rankoista kiertuevuosista: Ajan- ja paikantaju hävisivät Ilta-Sanomat. 5.4.2015. Viitattu 5.6.2018.
  13. Kulta- ja platinalevyt: 4R Musiikkituottajat. Viitattu 5.6.2018.
  14. 4R: Mood Musiikkituottajat. Viitattu 29.5.2018.
  15. 4R: Not For Sale Musiikkituottajat. Viitattu 5.6.2018.
  16. a b Hartikainen, Ville: Neljän Ruusun tarinan pimeä puoli: ”Tuntuu ihmeeltä, että olemme vielä hengissä” Iltalehti. 23.3.2015. Viitattu 31.5.2018.
  17. a b c d Dokumentti: Neljä Ruusua - Ohikiitäviä tähtihetkiä YouTube. 1.11.2018. Sony Music Finland. Viitattu 19.6.2019.
  18. Jokelainen, Jarkko: Neljä Ruusua levyttää uutta materiaalia suomeksi Helsingin Sanomat. 29.3.1999. Viitattu 7.6.2018.
  19. Pitkä kuuma kesä (1999) Elonet. Viitattu 27.12.2018.
  20. Neljä Ruusua: Uusi aalto Musiikkituottajat. Viitattu 29.5.2018.
  21. Emma-gaala 2000 Musiikkituottajat. 15.2.2000. Viitattu 7.6.2018.
  22. Neljä Ruusua: Popmuseo Musiikkituottajat. Viitattu 29.5.2018.
  23. Neljä Ruusua: Valuva taivas Musiikkituottajat. Viitattu 29.5.2018.
  24. Luukkanen, Antti: ERI ESITTÄJIÄ: Säkenöivää voimaa – Tribuutti Sielun Veljille Soundi. Viitattu 7.6.2018.
  25. Neljä Ruusua: Karelia Express Musiikkituottajat. Viitattu 29.5.2018.
  26. Marzi Nyman paikkaa Neljän Ruusun kitaristia Ilta-Sanomat. 29.6.2004. Viitattu 7.6.2018.
  27. Jokelainen, Jarkko: Emma-palkinnot jaetaan 18 sarjassa Helsingin Sanomat. 14.1.2005. Viitattu 7.6.2018.
  28. Neljä Ruusua: Ensi-ilta Musiikkituottajat. Viitattu 29.5.2018.
  29. Neljä Ruusua laittaa pillit pussiin Yle Uutiset. 13.8.2007. Viitattu 5.6.2018.
  30. a b Laakkonen, Tapio: Neljä Ruusua nauttii kotikeikasta Yle Uutiset. 30.11.2012. Viitattu 5.6.2018.
  31. a b c d e Neljän Ruusun Ilkka ja Kode haastattelussa - Ylen Aamu TV 25.10.2017 YouTube. 25.10.2017. Viitattu 29.5.2018.
  32. a b Neljä Ruusua: Ruusu-TV osa2 (Kohdassa 1.55) YouTube. 15.4.2012 . Neljä Ruusua. Viitattu 29.5.2018.
  33. Sirén, Vesa: Neljä Ruusua nousi veljien varjosta Helsingin Sanomat. 16.7.2011. Viitattu 7.6.2018.
  34. Neljä Ruusua: Katkera Kuu Musiikkituottajat. Viitattu 29.5.2018.
  35. Neljä Ruusua: Poplaulajan Vapaapäivä - 20 Suurinta Hit[tiä] Musiikkituottajat. Viitattu 29.5.2018.
  36. Tuominen-Halomo, Anneli: Neljä Ruusua on tiellä taas Helsingin Uutiset. 17.2.2014. Viitattu 5.6.2018.
  37. Neljä Ruusua: Sininen Sunnuntai Musiikkituottajat. Viitattu 29.5.2018.
  38. Neljä Ruusua: Euforia Musiikkituottajat. Viitattu 29.5.2018.
  39. a b Haverinen, Rea: Neljä Ruusua julkaisee uutta musiikkia: "Kappaleesta tuli hienompi kuin ikinä osasin kuvitella" Iskelmä. 24.3.2016. Viitattu 5.6.2018.
  40. Kotimaisen popmusiikin ikoni Neljä Ruusua julkaisee uutta materiaalia Sony Music. 3.3.2017. Viitattu 5.6.2018.
  41. a b 35 vuotias Neljä Ruusua julkaisee 15. albuminsa ”Mustia Ruusuja” 8. kesäkuuta Sony Music. 11.5.2018. Viitattu 5.6.2018.
  42. a b Neljä Ruusua: Mustia Ruusuja Musiikkituottajat. Viitattu 17.6.2018.
  43. Dokumentti ”Neljä Ruusua – Ohikiitäviä tähtihetkiä” nyt YouTubessa Sony Music. 7.11.2018. Viitattu 19.6.2019.
  44. IS seurasi hetki hetkeltä Linnan juhlia: Lue kaikki juhlavastaanoton tapahtumista Ilta-Sanomat. 6.12.2018. Viitattu 28.12.2018.
  45. a b Rytsä, Paavo: Lavalla Neljä Ruusua Elävä arkisto. 29.7.2008. Yle. Viitattu 29.7.2008.
  46. Lagström, Mia: Neljä Ruusua palaa keikoille uusin biisein – ”Luovuuden kaivo ei ole ehtynyt” Vantaan Sanomat. 19.3.2015. Viitattu 5.6.2018.
  47. Alanen, Asko: Elämäni soundit – Ilkka Alanko (Neljä Ruusua). Soundi, huhtikuu 2015, nro 4/2015, s. 16. Popmedia.
  48. a b Jortikka, Jorma: Neljä Ruusua: Uusi aalto Soundi. Viitattu 12.6.2018.
  49. Ojala, Pertti: Neljä Ruusua: Valuva taivas Soundi. Viitattu 24.12.2015.
  50. a b Lehti, Aki: Neljä Ruusua: Euforia Keskisuomalainen. 23.2.2015. Viitattu 12.6.2018.
  51. Neljä Ruusua palasi tauolta uuden levyn kanssa Yle Areena. 25.2.2015. Viitattu 5.6.2018.
  52. Jortikka, Jorma: Neljä Ruusua: Ensi-ilta Soundi. 20.4.2007. Viitattu 9.6.2018.
  53. a b Rapila, Senja: Ilkka Alanko: "V*ttu miksi Neljän Ruusun pitäisi kuulostaa miltään muulta kuin Neljältä Ruusulta?" Voice.fi. 21.2.2018. Viitattu 12.6.2018.
  54. a b Neljä Ruusua – Sanoista ja sävelistä Soundi. 7.9.2012. Viitattu 5.6.2018.
  55. Tervo, Toni: Neljä Ruusua on soittanut yhdessä jo 35 vuotta – Ilkka Alanko kertoo miten yhtye on pysynyt niin kauan kasassa Helsingin Uutiset. 20.3.2017. Viitattu 5.6.2018.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Neljä Ruusua.