Neljä Ruusua

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Neljä Ruusua
Neljä Ruusua esiintymässä Lappeenrannan Yöt -tapahtumassa heinäkuussa 2013.
Neljä Ruusua esiintymässä Lappeenrannan Yöt -tapahtumassa heinäkuussa 2013.
Tiedot
Toiminnassa 1982–2007, 2011–
Tyylilaji suomirock, pop-rock, pop
Kotipaikka Joensuu, Suomi
Laulukieli suomi, englanti
Jäsenet

Ilkka Alanko
Kode Koistinen
Lade Laakkonen
Kämy Kämäräinen

Entiset jäsenet

Matti Suomela

Levy-yhtiö

Parlophone / EMI
(1986–2007)
Ratas Music Group / Sony Music
(2011–)

Aiheesta muualla
Kotisivut
MusicBrainz

Neljä Ruusua on vuonna 1982 perustettu joensuulainen pop-rock-yhtye, jossa vaikuttavat laulaja Ilkka Alanko, kitaristi Petteri ”Kode” Koistinen, basisti Jari ”Lade” Laakkonen ja rumpali Kari ”Kämy” Kämäräinen. Alkuperäiseen kokoonpanoon, joka tunnettiin nimellä Talouskukkaro, kuului myös kosketinsoittaja Matti Suomela. Suomelan erottua vuonna 1985 yhtye vaihtoi nimekseen Neljä Ruusua. Yhtye solmi seuraavana vuonna levytyssopimuksen, ja sen kaksi ensimmäistä albumia julkaistiin vuonna 1987. Kolmas levy Hyvää päivää julkaistiin kaksi vuotta myöhemmin, ja se nousi Suomen viralliselle albumilistalle. Vuonna 1990 julkaistu Hyvää yötä Bangkok ylitti kultarajan. Vuonna 1992 Neljä Ruusua julkaisi albumin Haloo, joka nousi albumilistan toiselle sijalle ja myi platinaa. Vuotta myöhemmin julkaistiin yhtyeen viides levy Pop-uskonto, joka nousi albumilistan kärkeen ja myi jälleen platinaa.

Pop-uskonto-kiertueen jälkeen Neljä Ruusua päätti tavoitella kansainvälistä uraa ja julkaisi kaksi englanninkielistä albumia nimellä 4R. Vuonna 1999 Neljä Ruusua palasi suomen kieleen Uusi aalto -albumillaan, joka nousi albumilistan kärkeen ja myi kultaa. Yhtyeen seuraava levy Valuva taivas julkaistiin kaksi vuotta myöhemmin, ja se ylitti platinarajan. Vuonna 2004 julkaistu Karelia Express nousi albumilistan kärkeen, ja se myi kultaa. Vuonna 2006 julkaistun Ensi-ilta-albumin jälkeen yhtye tiedotti siirtyvänsä määräämättömän pituiselle tauolle. Neljä Ruusua palasi yhteen vuonna 2011 Ilosaarirockin pääesiintyjänä ja julkaisi 13. studioalbuminsa Katkera kuu vuonna 2012. Yhtyeen seuraava levy Euforia julkaistiin kolme vuotta myöhemmin, ja se nousi albumilistan toiselle sijalle. Neljän Ruusun 15. studioalbumi Mustia ruusuja julkaistiin vuonna 2018.

Neljä Ruusua on uransa aikana saanut neljä Emma-ehdokkuutta, joista se on voittanut kaksi. Yhtyeen levyjä on myyty Suomessa yli 400 000 kappaletta.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alku ja läpimurto (1982–1995)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilkka Alanko (vas.) ja Kode Koistinen (oik.) ovat säveltäneet ja sanoittaneet valtaosan Neljän Ruusun kappaleista.

Neljä Ruusua sai alkunsa Joensuussa lokakuussa 1982, kun laulaja Ilkka Alanko ja kosketinsoittaja Matti Suomela perustivat yhtyeen nimeltä Talouskukkaro.[2] Alanko pyysi mukaan rumpali Kari ”Kämy” Kämäräisen, joka soitti Alangon kanssa samassa sinfoniaorkesterissa musiikkiopistolla.[3] Alangon pyynnöstä yhtyeeseen liittyivät myös kitaristi Petteri ”Kode” Koistinen ja basisti Jari ”Lade” Laakkonen.[2][3] Vuonna 1983 Talouskukkaro osallistui Rock SM -musiikkikilpailuun ja sijoittui neljänneksi.[2] Suomelan erottua yhtyeestä vuonna 1985 Talouskukkaro vaihtoi nimekseen Neljä Ruusua.[2] Laakkonen keksi nimen, ja Alangon mukaan: ”Silloin oli just Dingot sun muut – – Ne oli meikannu, blondannu tukkansa, ja kaikki oli kauheen tyttömäisiä ja söpöjä, kauniita poikia. Me oltiin sellasia finninaamasia rasvalettejä – – Se oli aika hyvä kontrasti – – Pannaan meidän nimeks Neljä Ruusua.”[3]

Neljä Ruusua solmi levytyssopimuksen Parlophonen kanssa vuonna 1986 ja julkaisi debyyttialbuminsa huhtikuussa 1987.[4] Yhtyeen toinen albumi Kasvukipuja julkaistiin saman vuoden lokakuussa.[4] Kolmas levy Hyvää päivää julkaistiin marraskuussa 1989, ja se nousi Suomen virallisen albumilistan sijalle 21.[5]

Lokakuussa 1990 julkaistu Hyvää yötä Bangkok nousi albumilistan viidennelle sijalle ja myi lopulta kultalevyyn oikeuttavan määrän.[5][6] Singlenä julkaistu ”Sukellus” nousi myös Suomen single- ja radiosoittolistalle.[5] Yhtyeen viides albumi Haloo julkaistiin maaliskuussa 1992, ja se nousi albumilistan toiselle sijalle.[5] Levy myi samana vuonna platinaa.[7] Neljä albumin kappaletta nousi myös erinäisille listoille.[5] Suosion siivittämänä Neljä Ruusua siirtyi seuraavalla kiertueellaan klubeista ikärajattomille tanssilavoille.[3] Myöhemmin Emma-gaalassa Neljäs Ruusua palkittiin vuoden 1992 yhtyeenä.[8]

Neljä Ruusua aloitti kuudennen albuminsa äänitykset keväällä 1993.[4] Tammikuussa yhtye esiintyi Joensuun kaupunginorkesterin kanssa, minkä se toisti juhannuksena Joensuun laulujuhlilla.[9] Neljän Ruusun kuudes albumi Pop-uskonto julkaistiin lokakuussa 1993, ja se nousi albumilistan kärkeen.[5] Lopulta levy myi platinaa.[7] Myös ”Poplaulajan vapaapäivä” -single kapusi muun muassa singlelistan toiselle sijalle.[5][7] Tulevalle kiertueelle yhtye palkkasi Kimmo Kajaston soittamaan konerytmejä.[10] Emma-gaalassa Neljä Ruusua valittiin jälleen vuoden yhtyeeksi yhdessä Leningrad Cowboysin kanssa.[11] Vuonna 1994 Neljä Ruusua esiintyi Joensuussa, Turussa ja Tampereella kunkin kaupungin kaupunginorkesterin kanssa.[4] Tampereen konsertti äänitettiin ja julkaistiin Energiaa-kokoelmalla samana vuonna.[4] Levy myi kultaa, ja sen singlenä julkaistu nimikkokappale nousi listojen kärkikymmenikköön.[5][7] Kesällä 1995 Neljä Ruusua esiintyi festivaaleilla yhdeksänhenkisen tanssiryhmän kanssa.[4]

Kielenvaihdokset ja tauko (1996–2007)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pop-uskonto-kiertueen loputtua yhtye koki, ettei heillä ollut ”enää suomenkieliselle yleisölle mitään annettavaa”.[12] Täten Neljä Ruusua päätti vaihtaa laulukielen englantiin ja tavoitella kansainvälistä uraa.[3] Uudelleen nimetty 4R-yhtye julkaisi maaliskuussa 1996 albumin Mood, joka nousi Suomen albumilistan kärkeen ja myi kultaa.[13][14] Myös levyn nimikkokappale nousi singlelistan kolmannelle sijalle.[5] Yhtyeen toinen albumi Not for Sale ei menestynyt edeltäjänsä lailla: levyn korkein sijoitus albumilistalla oli 23.[15] Yhtye esiintyi myös ulkomailla mutta ei lopulta saavuttanut kansainvälistä menestystä.[3][12] Alangon mukaan 4R:n saama negatiivinen palaute ”vain vahvisti” yhtyettä, eikä Neljä Ruusua olisi välttämättä pysynyt yhdessä ilman 4R:ää.[3][16]

Neljä Ruusua aloitti maaliskuussa 1999 uuden suomenkielisen albumin äänitykset.[17] Uusi aalto julkaistiin syyskuussa, ja se nousi Suomen albumilistan kärkeen ja myi kultaa.[4][7][18] Myöhemmin Emma-gaalassa Uusi aalto oli ehdolla vuoden albumiksi.[19] ”Hunningolla”-single nousi singlelistan kolmannelle sijalle, ja kappaleen musiikkivideo palkittiin vuoden 1999 popvideona Jyrki Hit Awards -palkintogaalassa.[4][5] Uuden aallon julkaisun jälkeen yhtye aloitti akustisen ”Hunningolla baareissa” -kiertueen, jota seurasi varsinainen albuminjulkaisukiertue.[4] Lokakuussa 2000 julkaistiin kokoelma Popmuseo, joka nousi albumilistan kärkeen ja myi platinaa.[7][20] Levyltä julkaistiin kaksi uutta singleä, joista albumin nimikkokappale nousi radiolistan viidennelle sijalle.[5] Albumin julkaisun jälkeen yhtye aloitti toisen akustisen kiertueen ja jatkoi klubeissa vuoden lopussa.[4]

Kesäkuussa 2001 julkaistiin kesähitti ”Missä vaan”.[4] Yhtyeen kymmenes albumi Valuva taivas julkaistiin marraskuussa, ja se nousi albumilistan neljännelle sijalle myyden platinaa.[7][21] Samana vuonna julkaistiin myös Neljä Ruusua – Soitetuimmat -nuottikirja.[4] Valuva taivas -kiertue jatkui marraskuusta 2001 elokuuhun 2002, jonka jälkeen yhtye vetäytyi keikkatauolle.[4] Vuonna 2002 Neljä Ruusua levytti kappaleen ”Yö erottaa pojasta miehen” Sielun Veljet -tribuuttialbumille Säkenöivää voimaa.[22]

Neljä Ruusua julkaisi joulukuussa 2003 singlen ”Popstars”, joka nousi singlelistan neljännelle sijalle.[5] Yhtyeen seuraava albumi Karelia Express julkaistiin helmikuussa 2004, ja se nousi albumilistan kärkeen myyden kultaa.[7][23] Levyn toinen single ”Elän vain kerran” nousi myös radiolistan kärkeen.[5] Karelia Express -kiertue alkoi Joensuu Areenan avajaisissa helmikuussa 2004.[4] Kitaristi Marzi Nyman paikkasi Kode Koistista osalla kesän festivaaleista Koistisen murrettua kyynärpäänsä.[24] Kiertueen päätyttyä yhtye vetäytyi jälleen keikkatauolle.[4] Emma-gaalassa Karelia Express oli ehdolla vuoden 2004 popalbumiksi.[25] Syksyllä 2005 Neljä Ruusua ryhtyi työstämään seuraavaa albumiaan, jonka ensimmäinen single ”Soudat – huopaat” julkaistiin toukokuussa 2006.[4] Syyskuussa 2006 yhtye esiintyi Helsingin Areenalla Elämä lapselle -konsertissa, jossa se debytoi uuden kappaleen ”Tahdon”.[4] Neljän Ruusun 12. studioalbumi Ensi-ilta julkaistiin lokakuussa 2006, ja se nousi albumilistan kolmannelle sijalle.[26] Yhtyeen seuraava kiertue jatkui lokakuusta 2006 elokuuhun 2007, jolloin Neljä Ruusua tiedotti siirtyvänsä määräämättömän pituiselle tauolle.[4][27] Yhtye koki käyneensä pitkään ”jälkilämmöllä”, eikä tietoa mahdollisesta yhteenpaluusta ollut.[12][16][28][29]

Yhteenpaluu (2011–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljä Ruusua Ilosaarirockissa heinäkuussa 2011.

Neljän vuoden tauon jälkeen Neljä Ruusua palasi yhteen Ilosaarirockin 40-vuotisjuhlan pääesiintyjänä heinäkuussa 2011.[30] Ennen tätä yhtye teki salakeikan Ilosaaren Kerubi-klubilla helmikuussa 2011.[31] Ilosaarirockissa Neljä Ruusua debytoi uuden kappaleen ”Seitsemän päivää selvinpäin”, joka julkaistiin singlenä huhtikuussa 2012.[30] Solmittuaan levytyssopimuksen Ratas Music Groupin kanssa yhtye julkaisi 13. studioalbuminsa Katkera kuu elokuussa 2012.[1] Levy nousi albumilistan neljännelle sijalle.[32] Albumin tiimoilta yhtye aloitti myös uuden klubikiertueen syksyllä 2012.[28] Lokakuussa 2013 julkaistiin uusi kokoelmalevy Poplaulajan vapaapäivä – 20 suurinta hittiä, joka nousi albumilistan sijalle 13.[33] Maaliskuussa 2014 Neljä Ruusua aloitti Koti on tiellä -kiertueen.[34]

Joulukuussa 2014 yhtye julkaisi singlen ”Sininen sunnuntai”, joka nousi radiolistan sijalle kahdeksan.[35] Neljän Ruusun 14. studioalbumi Euforia julkaistiin helmikuussa 2015, ja nousi albumilistan toiselle sijalle.[36] Yhtye aloitti helmikuussa 2015 levynjulkaisukiertueen, joka jatkui seuraavan vuoden kevääseen.[37] Maaliskuussa 2016 yhtye julkaisi uuden singlen ”Saaronin lilja”[37] ja seuraavana vuonna singlen ”Sähkökitara”, jonka tiimoilta yhtye aloitti uuden kevätkiertueen.[38]

Neljän Ruusun oli määrä julkaista 15. studioalbuminsa vuonna 2017, mutta yhtye ei ehtinyt saada tarpeeksi kappaleita ajoissa valmiiksi.[29] Täten Ilkka Alanko ehdotti, että albumi julkaistaisiin kahdessa osassa.[29] Mustia ruusuja – Osa I julkaistiin lokakuussa 2017.[39] Levyn nimikkokappale nousi radiolistan toiselle sijalle.[40] Marraskuussa 2017 yhtye juhlisti ensiesiintymisestään kulunutta 35:tä vuotta järjestämällä akustisen konsertin Kanervalan koulussa niille, jotka olivat yleisössä vuonna 1982.[29] Mustia ruusuja – Osa II julkaistiin kesäkuussa 2018, jolloin levy julkaistiin myös kokonaisuudessaan fyysisessä muodossa.[39] Albumi nousi julkaisuviikollaan listasijalle 12.[40] Kesäkuussa julkaistiin myös yhtyeestä kertova dokumentti Ohikiitäviä tähtihetkiä.[41]

Musiikkityyli ja sanoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljän Ruusun alkuaikojen musiikkia on luonnehdittu punkvaikutteiseksi suomirockiksi.[42][43] 1980-luvun lopussa yhtye siirtyi akustisempaan soitantaan, jonka media tituleerasi ”Karjala-souliksi”.[44] Hyvää yötä Bangkok -albumilla yhtye otti vaikutteita muun muassa Depeche Modelta ja ryhtyi hyödyntämään syntetisaattoreita, sekvensserejä ja rumpukoneita musiikissaan.[3][29][45] Monet kanssamuusikot, kuten Kalle Ahola ja Aki Tykki, ovat pitäneet Neljää Ruusua tällä saralla edelläkävijöinä.[44] 1990-luvun aikana Neljän Ruusun musiikki muuttui entistä koneellisemmaksi ja popimmaksi.[42] Kahden englanninkielisen albumin jälkeen yhtye palasi ”suoraviivaisen ja osin viimeistelemättömän karhean rockin” soittamiseen Uusi aalto -albumilla.[46] Yhtye kuitenkin jatkoi erilaisten konerytmien hyödyntämistä tuottaja Rauli Eskolinin kanssa myös myöhemmillä albumeillaan.[46][47] Ensi-ilta- ja Katkera kuu -albumilla yhtye palasi jälleen kitaravetoisempaan rokkiin.[48][49] Euforia-albumilla Neljä Ruusua palasi 1990-luvun alkupuolen tuotantoonsa kappaleiden ”haikeudella”, ”tummuudella” ja ”tanssittavuudella”.[50] Konerytmit olivat jälleen vahvasti esillä, ja tuottaja Mikko Tamminen onnistui Kode Koistisen mukaan ”kaivamaan esille” yhtyeen melodisuuden ja rytmikkyyden, jotka olivat olleet ”jonkin aikaa piilossa”, ja tuomaan niihin samalla jotain uutta.[51]

Neljää Ruusua on usein kritisoitu muuttumattomuudesta. Muun muassa Soundin Jorma Jortikka totesi: ”Neljä Ruusua on yhtä turvallinen viihdytyspartio kuin esimerkiksi tai Eppu Normaali. Aina tietää, mitä saa”.[49] Ilkka Alanko on vastannut kritiikkiin todeten: ”Voihan sitä tietenkin kritisoida, että ollaan vuodesta toiseen liian samanlaisia, mutta vittu miksi Neljän Ruusun pitäisi kuulostaa miltään muulta kuin Neljältä Ruusulta”.[52] Hän on myös sanonut: ”Jos vertaa tämän päivän Neljää Ruusua 80-luvun Neljään Ruusuun, onhan siinä iso ero. Eikä me haluta tehdä kahta samanlaista levyä peräkkäin. Aina sitä pitää vähän uudistua”.[52]

Ilkka Alangon sanoitukset käsittelevät usein ”arkisia ihmiskohtaloita ja maailman menoa”, joita hän ammentaa muun muassa omasta elämästään.[10] Vaikutteita Alanko on ottanut muun muassa Eppu Normaali -yhtyeen Martti Syrjän ja Mikko Saarelan teksteistä.[48] Osaa sanoituksistaan Alanko on luonnehtinut ”tietoisesti naiiveiksi”.[48] Alangon tekstejä on kuvailtu myös ”itseironisiksi”; niissä ”keski-ikäinen kertojaminä haaveilee nuoruuden hurjista rock-vuosista”.[50] Kolmella ensimmäisellä albumilla Ilkka Alanko toimi myös yhtyeen pääsäveltäjänä, mutta Hyvää yötä Bangkok -albumilla kitaristi Kode Koistinen ryhtyi ottamaan suurempaa sävellysvastuuta.[3] Alanko on kuvaillut Koistisen sävellyksiä ”tummasävyisiksi” ja ”melankolisiksi”.[3] Nykyään Koistinen säveltää valtaosan yhtyeen kappaleista, ja hänellä on viimeinen sananvalta sovituksista.[53]

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ilkka Alanko – laulu, kitara (1982–2007, 2011–)
  • Petteri ”Kode” Koistinen – kitara (1982–2007, 2011–)
  • Jari ”Lade” Laakkonen – basso (1982–2007, 2011–)
  • Kari ”Kämy” Kämäräinen – rummut (1982–2007, 2011–)

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Matti Suomela – koskettimet (1982–1985)

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ruusu-TV osa 1 - 2012 YouTube. 20.3.2012. Viitattu 5.6.2018.
  2. a b c d Sormunen, Tiina: 35 vuotta - ja yhä kimpassa Karjalan Heili. 12.4.2017. Viitattu 31.5.2018.
  3. a b c d e f g h i j Sorjanen, Axa: Suomirockin työn sankarit Elävä arkisto. 27.6.2014. Yle. Viitattu 31.5.2018.
  4. a b c d e f g h i j k l m n o p q r Biografia (Tallenne sivusta Internet Archiven tietokannassa) Neljä Ruusua. 28.8.2008. Viitattu 13.10.2012.
  5. a b c d e f g h i j k l m N - NEV Sisältää hitin: Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1961. 13.8.2015. Viitattu 29.5.2018.
  6. Neljä Ruusua myi platinaa MTV.fi. 1.12.2000. Viitattu 29.5.2018.
  7. a b c d e f g h Kulta- ja platinalevyt: Neljä Ruusua Musiikkituottajat. Viitattu 5.6.2018.
  8. Arkistovuosi: 1992 Emma-gaala. Viitattu 6.5.2018.
  9. Neljä ruusua käy klassiseksi kesäyössä HS.fi. Viitattu 7.6.2018.
  10. a b Mattila, Ilkka: Poplaulaja palaa töihin Neljä ruusua yhdistää trendit ja molliperinteen HS.fi. 2.11.1993. Viitattu 7.6.2018.
  11. Arkistovuosi: 1993 Emma-gaala. Viitattu 5.6.2018.
  12. a b c Nyman, Marja: Ilkka Alanko avoimena rankoista kiertuevuosista: Ajan- ja paikantaju hävisivät Ilta-Sanomat. 5.4.2015. Viitattu 5.6.2018.
  13. Kulta- ja platinalevyt: 4R Musiikkituottajat. Viitattu 5.6.2018.
  14. 4R: Mood Musiikkituottajat. Viitattu 29.5.2018.
  15. 4R: Not For Sale Musiikkituottajat. Viitattu 5.6.2018.
  16. a b Hartikainen, Ville: Neljän Ruusun tarinan pimeä puoli: ”Tuntuu ihmeeltä, että olemme vielä hengissä” Iltalehti. 23.3.2015. Viitattu 31.5.2018.
  17. Jokelainen, Jarkko: Neljä Ruusua levyttää uutta materiaalia suomeksi HS.fi. 29.3.1999. Viitattu 7.6.2018.
  18. Neljä Ruusua: Uusi aalto Musiikkituottajat. Viitattu 29.5.2018.
  19. Emma-gaala 2000 Musiikkituottajat. 15.2.2000. Viitattu 7.6.2018.
  20. Neljä Ruusua: Popmuseo Musiikkituottajat. Viitattu 29.5.2018.
  21. Neljä Ruusua: Valuva taivas Musiikkituottajat. Viitattu 29.5.2018.
  22. Luukkanen, Antti: ERI ESITTÄJIÄ: Säkenöivää voimaa – Tribuutti Sielun Veljille Soundi. Viitattu 7.6.2018.
  23. Neljä Ruusua: Karelia Express Musiikkituottajat. Viitattu 29.5.2018.
  24. Marzi Nyman paikkaa Neljän Ruusun kitaristia Ilta-Sanomat. 29.6.2004. Viitattu 7.6.2018.
  25. Jokelainen, Jarkko: Emma-palkinnot jaetaan 18 sarjassa HS.fi. 14.1.2005. Viitattu 7.6.2018.
  26. Neljä Ruusua: Ensi-ilta Musiikkituottajat. Viitattu 29.5.2018.
  27. Neljä Ruusua laittaa pillit pussiin Yle Uutiset. 13.8.2007. Viitattu 5.6.2018.
  28. a b Laakkonen, Tapio: Neljä Ruusua nauttii kotikeikasta Yle Uutiset. 30.11.2012. Viitattu 5.6.2018.
  29. a b c d e Neljän Ruusun Ilkka ja Kode haastattelussa - Ylen Aamu TV 25.10.2017 YouTube. 25.10.2017. Viitattu 29.5.2018.
  30. a b Neljä Ruusua: Ruusu-TV osa2 YouTube. 15.4.2012 . Viitattu 29.5.2018.
  31. Sirén, Vesa: Neljä Ruusua nousi veljien varjosta HS.fi. 16.7.2011. Viitattu 7.6.2018.
  32. Neljä Ruusua: Katkera Kuu Musiikkituottajat. Viitattu 29.5.2018.
  33. Neljä Ruusua: Poplaulajan Vapaapäivä - 20 Suurinta Hit Musiikkituottajat. Viitattu 29.5.2018.
  34. Tuominen-Halomo, Anneli: Neljä Ruusua on tiellä taas Helsingin Uutiset. 17.2.2014. Viitattu 5.6.2018.
  35. Neljä Ruusua: Sininen Sunnuntai Musiikkituottajat. Viitattu 29.5.2018.
  36. Neljä Ruusua: Euforia Musiikkituottajat. Viitattu 29.5.2018.
  37. a b Haverinen, Rea: Neljä Ruusua julkaisee uutta musiikkia: "Kappaleesta tuli hienompi kuin ikinä osasin kuvitella" Iskelmä. 24.3.2016. Viitattu 5.6.2018.
  38. Kotimaisen popmusiikin ikoni Neljä Ruusua julkaisee uutta materiaalia Sony Music. 3.3.2017. Viitattu 5.6.2018.
  39. a b 35 vuotias Neljä Ruusua julkaisee 15. albuminsa ”Mustia Ruusuja” 8. kesäkuuta Sony Music. 11.5.2018. Viitattu 5.6.2018.
  40. a b Neljä Ruusua: Mustia Ruusuja Musiikkituottajat. Viitattu 17.6.2018.
  41. Ilkka Alanagon virolainen ystävä sai idean Neljä Ruusua -dokumentista – näin projekti syntyi Radio Suomipop. 13.6.2018. Viitattu 13.6.2018.
  42. a b Rytsä, Paavo: Lavalla Neljä Ruusua Elävä arkisto. 29.7.2008. Yle. Viitattu 29.7.2008.
  43. Lagström, Mia: Neljä Ruusua palaa keikoille uusin biisein – ”Luovuuden kaivo ei ole ehtynyt” Vantaan Sanomat. 19.3.2015. Viitattu 5.6.2018.
  44. a b Neljä Ruusua - Ohikiitäviä tähtihetkiä Ruutu. 13.6.2018. Viitattu 13.6.2018.
  45. Alanen, Asko: Elämäni soundit – Ilkka Alanko (Neljä Ruusua). Soundi, huhtikuu 2015, nro 4/2015, s. 16. Popmedia.
  46. a b Jortikka, Jorma: Neljä Ruusua: Uusi aalto Soundi. Viitattu 12.6.2018.
  47. Ojala, Pertti: Neljä Ruusua: Valuva taivas Soundi. Viitattu 24.12.2015.
  48. a b c Neljä Ruusua – Sanoista ja sävelistä Soundi. 7.9.2012. Viitattu 5.6.2018.
  49. a b Jortikka, Jorma: Neljä Ruusua: Ensi-ilta Soundi. Viitattu 9.6.2018.
  50. a b Lehti, Aki: Neljä Ruusua: Euforia Keskisuomalainen. 23.2.2015. Viitattu 12.6.2018.
  51. Neljä Ruusua palasi tauolta uuden levyn kanssa Yle Areena. 25.2.2015. Viitattu 5.6.2018.
  52. a b Rapila, Senja: Ilkka Alanko: "V*ttu miksi Neljän Ruusun pitäisi kuulostaa miltään muulta kuin Neljältä Ruusulta?" Voice.fi. 21.2.2018. Viitattu 12.6.2018.
  53. Tervo, Toni: Neljä Ruusua on soittanut yhdessä jo 35 vuotta – Ilkka Alanko kertoo miten yhtye on pysynyt niin kauan kasassa Helsingin Uutiset. 20.3.2017. Viitattu 5.6.2018.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Neljä Ruusua.