Siirry sisältöön

Anna Eriksson

Wikipediasta
Anna Eriksson
Anna Eriksson vuonna 2018
Anna Eriksson vuonna 2018
Henkilötiedot
Koko nimi Anna Sofia Eriksson
Syntynyt22. huhtikuuta 1977 (ikä 48)
Rauman maalaiskunta
Ammatti laulaja, taiteilija. elokuvantekijä
Puoliso Matti Pyykkö
Lapset 1
Muusikko
Aktiivisena 1995–
Tyylilajit pop, rock
Levy-yhtiöt UMG
Palkinnot

Emma-palkinto, vuoden naistulokas 1997
Emma-palkinto 2001
Teosto-palkinto 2013
Prahan Independent filmifestivaalien Grand Prix 2019
Tarkovsky-palkinto The Blow-up Arthouse filmifestivaali Chicago 2019
Espoo Ciné palkinto 2022

Aiheesta muualla
Kotisivut
Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta
Anna Eriksson Vihreät Niityt -musiikki­tapahtumassa heinä­kuussa 2004
Anna Eriksson vuonna 2004

Anna Sofia Eriksson (s. 22. huhtikuuta 1977 Rauman maalaiskunta[1]) on suomalainen laulaja, taiteilija ja elokuvantekijä. Hänen tunnetuimpiin levytyksiinsä kuuluvat muun muassa popkappaleet ”Kun katsoit minuun”, ”Huojuva talo” ja ”Kaikista kasvoista”. Eriksson on myynti­tilastoissa yksi parhaiten menestyneistä suomalaisista artisteista.[2] Anna Eriksson sävelsi, sanoitti ja tuotti itse viimeisimmän studioalbuminsa, vuoden 2012 albumin Mana. Albumi sai Teosto-palkinnon.[3][4][5]

Anna Eriksson toimii itsenäisenä elokuvantekijänä. Hän teki surrealistisen elo­kuvan M, joka julkaistiin 2018 ja sai useita palkintoja. Vuonna 2020 Eriksson julkaisi taidekirjan ja piti ensimmäisen taidenäyttelyn. Hänen toinen taide-elokuvansa W julkaistiin vuonna 2022[3] ja trilogian päättävä elokuva E vuonna 2025.[6][7]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset kolme albumia (1995–1999)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anna Eriksson tuli tunnetuksi osallistuttuaan vuonna 1995 MTV3:lla esitettyyn Kiitorata-ohjelmaan.[8] Esikois­albumi Anna Eriksson ilmestyi vuonna 1997. Levyä on myyty yli 81 000 kappaletta eli tupla­platinaa.[9] Albumilta julkaistiin menestyssinglet ”Juliet ja Joonatan”. Esikois­levyn myötä Eriksson palkittiin vuoden nais­tulokkaan Emma-patsaalla.[10]

Jouluksi 1998 Eriksson julkaisi joulu­levyn Anna joulu, joka ei sijoittunut lainkaan albumi­listalle, mutta myi vähitellen kultaa.[9] Seuraavana vuonna julkaistiin kolmas albumi Odota mua, joka sisälsi hitiksi nousseet kappaleet ”Kesä yhdessä” sekä ”Ilta yöhön kuljettaa”.

Kaksi menestyslevyä (2000–2004)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2000 Anna Eriksson osallistui euro­viisu­karsintoihin Petri Laaksosen säveltämällä kappaleella ”Oot voimani mun”. Hän sijoittui finaalissa toiseksi häviten voittajalle kolmella pisteellä.[11] Kappale voitti kuitenkin myöhemmin ensimmäisenä suomalaisena kappaleena euro­viisu­fanien OGAE:n OGAE Second Chance Contest -varjo­kilpailun, jossa valitaan euro­viisuista karsiutuneista kappaleista paras.[12]

Vuonna 2001 Erikssonin kappale ”Kun katsoit minuun” valittiin vuoden 2001 parhaaksi iskelmäksi Iskelmä-radion järjestämässä yleisö­äänestyksessä.[13] Yli 57 000 kappaletta myyneen Kun katsoit minuun -albumin myötä Eriksson palkittiin jälleen Emma-palkinnolla, kun hänet valittiin vuoden nais­artistiksi.[14]

Marras­kuussa 2003 julkaistu Kaikista kasvoista -albumi myi platinaa ja levyn nimi­kappaleesta tuli yksi Erikssonin tunnetuimmista kappaleista.

Sinusta sinuun ja Ihode (2005–2009)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksyllä 2005 Anna Eriksson piti 16 paikka­kunnan konsertti­kiertueen kymmen­vuotis­taiteilija­juhlan kunniaksi Sinusta sinuun -albumin ilmestyttyä. Albumia myytiin yli 50 000 kappaletta ja se sisälsi jälleen hiteiksi nousseita kappaleita, muun muassa ”Ei se mennyt niin” -kappaleen. Sinusta sinuun -albumin kappaleista suurin osa on Anna Erikssonin ja Sipe Santa­pukin tekemiä.[15]

Syksyllä 2007 julkaistiin Erikssonin uran seitsemäs albumi, joka sai nimensä artistin koti­paikan mukaan, Ihode.[16]

Uusi tyyli: Garden of Love ja Mana (2010–2017)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anna Erikssonin kahdeksas ja samalla ensimmäinen englannin­kielinen studio­albumi Garden of Love julkaistiin 25. helmi­kuuta 2010. Albumi oli tyyliltään täysin erilainen kuin artistin aiemmat julkaisut. Aiemmin pop-iskelmään luokiteltavaa musiikkia esittänyt artisti siirtyi uudella albumilla henkilö­kohtaisempaan ja dramaattisempaan ilmaisuun. Kaikki Garden of Love -albumin kappaleet ovat Erikssonin itsensä säveltämiä ja sanoittamia.[17]

Vuonna 2012 Eriksson julkaisi viimeisimmän studio­albuminsa Manan, jonka hän sävelsi, sanoitti ja tuotti itse. Vuonna 2013 Erikssonille myönnettiin Teosto-palkinto, jonka perusteluissa todettiin Mana-levyn olleen ”rohkea pesä­ero” Erikssonin aiempaan tuotantoon.[18][5] Mana rikkoi vuonna 2012 kulta­levy­rajan 14 000 kappaleen myynnillään.[9] Hän aloitti vuonna 2012 myös Turun Sanomien kolumnistina.[2]

Erikssonin joulualbumi Gloria julkaistiin vuonna 2015.

Anna Erikssonilla ei ole toistaiseksi aikomusta julkaista uutta omaa musiikkia. Esiintymisiä laulajana hän on kuitenkin jatkanut.[19]

Elokuvantekijä (2018–)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syys­kuussa 2018 Anna Erikssonin ohjaama sekä tuottama kokeellinen elo­kuva M julkaistiin Rakkautta & Anarkiaa -elo­kuva­festivaaleilla.[20][21] Eriksson näyttelee elo­kuvassa pää­roolin ja on tehnyt siihen käsi­kirjoituksen, musiikin, ääni­suunnittelun sekä leikkauksen itse. M osallistui Venetsian elo­kuva­juhlilla kriitikkojen viikon kilpa­sarjaan.[22] Aikaisemmin sarjaan oli valittu vain yksi suomalainen elo­kuva.[19] M voitti vuonna 2019 järjestetyillä Prahan Independent Film Festivaleilla Grand Prix’n ja parhaan elo­kuvan palkinnot.[23] Samana vuonna elokuva voitti Wienissä parhaan elokuvan ja parhaan kuvauksen palkinnot.[24] M palkittiin myös parhaasta ohjauksesta Tarkovsky-palkinnolla The Blow-up Arthouse -filmi­festivaaleilla Chicagossa.

Loka­kuussa 2018 Eriksson julkaisi Stam1na-yhtyeen kanssa yhteis­työssä tehdyn kappaleen ”Gaian lapsi”.[25]

Vuonna 2020 julkaistiin M-taide­kirja.[26] Syys­kuussa 2020 avautui Anna Erikssonin ensimmäinen taide­näyttely M – The Rituals of a Lonely Bitch Rauman Taide­museossa.[26][27][28]

Maaliskuussa 2021 vahvistettiin, että Eriksson on saanut Suomen elokuvasäätiöltä tukea tulevaa tieteiselokuvaansa W varten.[29][30] W-elokuva sai kansainvälisen ensi-iltansa Locarnon elokuvajuhlilla vuonna 2022. Turun Sanomien elokuvakriitikko Kari Salminen antoi W-elokuvalle viisi tähteä ja kutsui Erikssonia viimeiseksi avantgardistiksi[31]. Anna Erikssonin kolmas elokuva E saa ensi-iltansa Suomessa syyskuussa 2025 Rakkautta ja anarkiaa elokuvafestivaaleilla.[6][4][7]

Anna Erikssonille myönnettiin Espoo Ciné palkinto vuonna 2022.[32]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rauman maalaiskunnassa syntynyt Anna Eriksson varttui Pyhärannan Ihoden kylässä.[33] Eriksson asui lapsena insinöörinä työskennelleen isänsä työn vuoksi myös Intiassa, Saudi-Arabiassa ja Tansaniassa.[2] Eriksson harrastaa maalaamista.[34]

Anna Eriksson avioitui 9. elo­kuuta 2008 valokuvaaja Matti Pyykön kanssa. Heille syntyi poika vuonna 2013[35][4] ja perhe asuu Uudessa­kaupungissa.[36]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Anna Erikssonin diskografia
Studioalbumit

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • M (2018)
  • W (2022)
  • E (2025)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kuka kukin on 2007. Helsinki: Otava 2006.
  2. ↑ a b c Pallaste, Tuija: Anna Eriksson oli iskelmä­taivaan super­tähti, mutta kärsi joka hetkestä. Helsingin Sanomat. 6.4.2013. Arkistoitu 9.4.2013. Viitattu 7.6.2014.
  3. ↑ a b Kostiainen, Pasi: Poliisi pysäytti Anna Erikssonin auton ja teki pian yllättävän paljastuksen – entisen iskelmälaulajan elämässä on nyt aivan toinen päämäärä Ilta-sanomat. 31.7.2022. Viitattu 1.8.2022.
  4. ↑ a b c Yksi tuiki tavallinen asia loistaa poissaolollaan Anna Erikssonin kotona – edes puoliso tai lapsi eivät käytä Ilta-Sanomat. 5.7.2025. Viitattu 1.9.2025.
  5. ↑ a b Anna Erikssonin Mana ja Matthew Whittallin Dulcissima, clara, sonans saivat tämänvuotisen Teosto-palkinnon Teosto. 9.4.2013. Viitattu 1.9.2025.
  6. ↑ a b Näin käynnistyy Anna Erikssonin uutuus­elokuva: pää­ministeri paljastaa sukuelimensä Yle Uutiset. 17.8.2025. Viitattu 31.8.2025.
  7. ↑ a b Rantanen, Sanna: Taiteilija Anna Erikssonin vahva ja vaikuttava naisen ääni. UutisRauma, 16.4.2025. Artikkelin verkkoversio.
  8. ↑ Vesander, Lari: Muistatko vielä tämän laulu­kisan vuodelta 1995? Savon Sanomat. 4.4.2013. Viitattu 7.6.2014.
  9. ↑ a b c Anna Eriksson Musiikkituottajat. Arkistoitu 13.9.2012. Viitattu 16.5.2014.
  10. ↑ Emma Gaala – Arkistovuosi 1997. Emma Gaala. Arkistoitu 26.11.2020. Viitattu 7.6.2014.
  11. ↑ Kokkola, Susanna: Anna Eriksson: Oot voimani mun Ylen Elävä arkisto. 12.4.2010. Viitattu 16.5.2014.
  12. ↑ OGAE Second Chance Contest 2000 OGAE. Viitattu 7.6.2014.
  13. ↑ Kun katsoit minuun on vuoden 2001 paras iskelmä MTV Uutiset. Arkistoitu 27.12.2013. Viitattu 7.6.2014.
  14. ↑ Emma Gaala – Arkisto­vuosi 2001 Emma Gaala. Arkistoitu 21.9.2013. Viitattu 7.6.2014.
  15. ↑ Anna Eriksson – Sinusta sinuun (levy­arvio) Soundi. Viitattu 10.8.2014.
  16. ↑ Anna Eriksson laulaa Ihodesta ts.fi. 29.9.2007. Viitattu 1.9.2025.
  17. ↑ Garden of love Fono – Äänite­tieto­kanta. Viitattu 7.6.2014.
  18. ↑ Teosto-palkinto Anna Erikssonille ja Matthew Whittallille Yle Uutiset. 10.4.2013. Viitattu 7.6.2014.
  19. ↑ a b Vanha-Majamaa, Anton: Anna Erikssonin elo­kuva valittiin Venetsian kriitikkojen viikon kilpa­sarjaan – Laulaja pohtii nyt, kannattaako uutta musiikkia enää julkaista Helsingin Sanomat. 23.7.2018. Arkistoitu 23.7.2018. Viitattu 24.7.2018.
  20. ↑ Mankkinen, Jussi: Mitä yhteistä on Marilyn Monroella, David Lynchillä ja vaarallisella seksuaalisuudella? Anna Erikssonin uudessa elo­kuvassa näillä kaikilla on oma merkityksensä Yle Uutiset. 18.4.2018. Viitattu 29.5.2018.
  21. ↑ Typpö, Juho: Anna Eriksson ohjasi rajun feministisen elo­kuvan, jossa hän esittää Marilyn Monroeta ja jossa alaston nainen ei ole esillä miehen katsetta varten – tällainen on Erikssonin viisi vuotta salassa tekemä ”M”. Helsingin Sanomat. 11.5.2018. Arkistoitu 11.5.2018. Viitattu 29.5.2018.
  22. ↑ Anderson, Ariston: Venice Critics’ Week Lineup Puts Spot­light on Young Global Cinema The Hollywood Reporter. 23.7.2018. Los Angeles. Viitattu 24.7.2018. (englanniksi)
  23. ↑ Laulaja-elo­kuvan­tekijä Anna Eriksson voitti M-elo­kuvallaan pää­palkinnon Prahan indie­festareilla Episodi.
  24. ↑ Anna Erikssonin elokuva palkittiin kansain­välisesti Uuden Kaupungin Sanomat.
  25. ↑ Anna Erikssonin tähdittämä Stam1na-kappale kuunneltavissa Rumba. Viitattu 19.10.2018.
  26. ↑ a b Anna Erikssonin M-näyttelystä julkaistu taide­kirja yhteistyössä Rauman taidemuseon kanssa 26.5.2020. Rauman kaupunki. Viitattu 28.8.2021.
  27. ↑ Anna Erikssonin näyttely jatkuu 31.1.2021 asti 22.9.2020. Rauman kaupunki. Viitattu 28.8.2021.
  28. ↑ Airola, Laura: Anna Eriksson teki Marilyn Monroesta inspiroituneen elo­kuvan, ja nyt teema jatkuu kirjassa ja näyttelyssä: ”Yksityis­kohtaiset kuvaukset hänen kuolemastaan jäivät pyörimään pakko­mielteisesti mieleeni” Helsingin Sanomat. 2.6.2020. Viitattu 3.6.2020.
  29. ↑ W. Suomen elokuvasäätiö. Arkistoitu 8.4.2022. Viitattu 11.11.2021. (englanniksi)
  30. ↑ Ylimutka, Leena: Anna Eriksson tekee uutta elokuvaa: mystinen naisten instituutti ja jäätiköltä löydetty mies Iltalehti. 10.3.2021. Viitattu 11.11.2021.
  31. ↑ Anna Erikssonin W on sielunmessu runnellulle Euroopalle Turun Sanomat Viitattu 27.10.2023
  32. ↑ "Elokuva rämäpäisesti haltuun" - Anna Erikssonille Espoo Ciné -palkinto kotimaisen elokuvakulttuurin edistämisestä Länsi-Suomi. Viitattu 27.10.2023
  33. ↑ Biography Anna Erikssonin kotisivut. Viitattu 27.8.2024.
  34. ↑ Rantanen, Kimmo: Anna Eriksson, 40, tekee jättipaluun festari­lavoille! Muutti pois Helsingistä, ei omista edes äly­puhelinta – tältä iskelmä­tähti näyttää nyt Ilta-Sanomat. 28.2.2018. Viitattu 28.2.2018.
  35. ↑ Anna Eriksson synnytti esikoisensa Ilta-Sanomat. 16.5.2013. Viitattu 24.12.2013.
  36. ↑ Hopi, Anna: Anna Eriksson viihtyy pikkukaupungin arjessa: ”Voin mennä likaisissa verkkareissa Lidliin, eikä kukaan tuijota” Ilta­lehti. 1.3.2018. Viitattu 2.3.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Anna_Eriksson&oldid=23931065”