Maarit Hurmerinta

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maarit Helena Hurmerinta
Maarit Hurmerinta.jpg
Maarit Hurmerinta lokakuussa 2009.
Syntynyt 10. marraskuuta 1953 (ikä 63)
Helsinki
Taiteilijanimet Maarit
Aktiivisena 1972–
Tyylilajit pop, soul, rock
Laulukieli suomi
Ammatit laulaja
Soittimet piano

Maarit Helena Hurmerinta o.s. Äijö (s. 10. marraskuuta 1953 Helsinki)[1] on suomalainen laulaja ja muusikko. Hän käyttää taiteilijanimenään etunimeään Maarit.

Hän on avioliitossa muusikko Sami Hurmerinnan kanssa. Heillä on kaksi lasta: poika Samuli (s. 8. heinäkuuta 1975)[2] ja tytär Janna, joka on niin ikään laulaja. Maarit Hurmerinnan isoisä oli italialainen muusikko Michele Orlando.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaritin ura lähti liikkeelle vuonna 1972 kellaribändin kanssa tehdystä demonauhoitteesta, jota tarjottiin Love Recordsille. Samana vuonna ilmestyi single Aamun tulo / Nyt olen tullut maailmaan. A-puoli oli laulajan oma sanoitus ja B-puoli käännösversio Carole Kingin klassikosta ”Home again”.

Vuonna 1973 Maarit osallistui Suomen euro­viisu­karsintoihin kappaleilla ”Ampukaa pianisti” ja ”Life is a jigsaw” ja samana vuonna ilmestyi ensimmäinen albumi Maarit, jolta löytyvät klassikot ”Laakson lilja”, ”Lainaa vain”, ”Laulu kuolleesta rakastetusta” ja ”Sua ehkä liikaa pomputin”. Ensimmäisellä pitkäsoitolla oli mukana nimekkäitä tekijöitä kuten tuottaja Otto Donner, muusikot Jim Pembroke, Albert Järvinen, Dave Lindholm ja sanoittajana Hector.

Vuonna 1974 Maaritille koottiin taustayhtyeeksi Afrikan tähti, jonka kitaristiksi liittyi Sami Hurmerinta. Pari avioitui vielä samana vuonna, ja yhteistyö on jatkunut siitä lähtien. Vuonna 1975 ilmestyi albumi Viis' pientä, jonka jälkeen Maarit jäi pariksi vuodeksi pois kuvioista saatuaan lapsen. Vuonna 1977 laulaja palasi estradeille ja esiintyi Sopotin laulufestivaaleilla ja OIRT-maiden välisissä sävellyskilpailuissa Bulgariassa.

Vuonna 1978 levy-yhtiöksi vaihtui Finnlevy ja ilmestyi ”Jäätelökesä”, joka on Maaritin suurimpia hittejä. Siivet saan -pitkäsoiton myynti saavutti kultalevyrajan ja samoin kävi seuraavalle albumille Nykyajan lapsi (1980), joka oli kokonaan Sami Hurmerinnan säveltämä, sovittama ja tuottama. Tässä vaiheessa Maarit teki enemmän töitä ahkerana taustalaulajana kuin soololaulajana. Viimeinen Finnlevyllä julkaistu albumi oli Elämän maku (1981). 1980-luvulla ilmestyi albumeja tasaiseen tahtiin, ja vuonna 1986 levy-yhtiöksi vaihtui CBS.

1990-luvulla Maarit levytti muun muassa Pyramidille ja Fazer Recordsille. Vantaan kulttuuripalkinnon hän sai vuonna 1994 yhdessä Sami Hurmerinnan kanssa.[3] Vuonna 1998 hän esiintyi menestyksekkäästi konsertissaan Helsingin Kulttuurikeskus Stoassa. Konsertti taltioitiin sekä televisioon että live-levynä (Stoalive, 1999), josta tuli myynti- ja arvostelumenestys.

Vuonna 2002 ilmestyivät Metsäntyttö-albumi ja kokoelma nimeltään Laakson liljasta metsän tyttöön. Vuonna 2004 toteutui englanninkielinen jazz-projekti kun Warnerilta ilmestyi albumi Good Days, Bad Days. Warner julkaisi myös vuonna 2006 kokoelman 30 suosikkia – Maarit, mutta studioalbumi Nälkää ja rakkautta levytettiin EMI:lle.

Tapsan Tahdit -tapahtumassa heinäkuussa 2008 Maarit oli yksi viidestä Iskelmä-Finlandia-palkintoehdokkaasta. Palkinto meni Yö-yhtyeen Olli Lindholmille.

Vuonna 2010 Maarit esiintyi 1. luokan postimerkissä.[4] Maarit oli mukana syksyllä 2013 televisiossa nähtävässä Vain elämää -ohjelman toisella kaudella Laura Närhen, Pauli Hanhiniemen, Jukka Pojan, Ilkka Alangon, Juha Tapion sekä Anna Abreun kanssa.

Viimeisin studioalbumi Miten elämästä kertoisin julkaistiin lokakuussa 2013.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aamun tulo / Nyt olen tullut mä maailmaan (LRS 1089, 1972)
  • Niin se käy / Ampukaa pianisti (LRS 2014, 1973)
  • Life is a Jigsaw / Song for a Dove (Irina Milan) (LRS 2016, 1973)
  • Laakson lilja / Anna tukan valuu vaan (LRS 2034, 1973)
  • Herää eiliseen / Herää eiliseen (Pepe Willberg) (1975)
  • Hän lähtee pois / Puhelu seis (LRS 2077, 1975)
  • Hyvää matkaa (Janus) / Huono juttu (LRS 2144, 1976)
  • Jäätelökesä / Yhteen kuulutaan (DIGS 101, 1978)
  • Siivet saan / Ei vaadi paljon, vain kaiken (DIGS 103, 1978)
  • Pieni niin oon / Helmet kyynelten (DIGS 104, 1979)
  • Call Me Up / When Love Returns (DIGS 105, 1979)
  • All Night / Into My Life (DIGS 107, 1979)
  • Hymypoika / Maailmaan (DIGS 113, 1980)
  • Apilankukka / Kesäyö (DIGS 124, 1981)
  • Hämärät kaupungit / Elämän merellä (DIGS 129, 1981)
  • Kuuma kissa / Jokaisen hetken tuhlaan (TÄS-5, 1983)
  • Nukun radio päällä (1983)
  • Sydämeni tyhjää lyö / Tuuli ja taivas (CBSA 7119, 1986)
  • Yön oudot linnut / Aloin unohtaa (CBSA 7120, 1986)
  • Kastuneet kengät / Vain öisin (CBS 651491 7, 1988)
  • Tuskan tanssi / Ilta lähiössä (CBS 652903 7, 1988)
  • Ruusun varjossa / Omia aikojaan (RAMS 550, 1990)
  • Juokse kadoksiin / Jotain on mulla mielessäni (RAMS 544, 1990)
  • Minne vei tiet maailman / Hei kuu / Sirokko (RAMIX 559, 1991)
  • Jos tahdot tietää / Tulitikku / Sillan teen (FINNLEVY 100582, 1993)
  • Rakkaus on ON / Avaruuden autius (FINNLEVY 100777, 1993)
  • Sydäntäsi lainaisin / Runoilija (0630-12037-2, 1995)
  • Ei tule hyvin kylmää (398421813-2, 1998)
  • Neito ja ylioppilas (promo, 398423091-2, 1998)
  • Uinuu saan (8373-89782-2, 2001)
  • Taivaanmaalaaja (0927-42112-2, 2001)
  • Jäätelökesä / Hymypoika / Jos tahdot tietää / Neito ja ylioppilas / Mitä mietit illoin? (PRO3409, 2002)
  • Jäänmurtaja (promo, 14.6.2006)
  • Tähtikirkas yö (promo, 2006)
  • Kello käy / Soulveljeni (promo, 20.10.2006)
  • Mikset sä tuu! (promo, 19.8.2008)
  • Räntäsade (promo, 2013)
  • Joidenkin kaa (promo, 2013)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Latva, Tony; Tuunainen, Petri: Iskelmän tähtitaivas: 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. Helsinki: WSOY, 2004
  • Helmet-verkkokirjasto

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Kuka kukin on 2007, Otava 2006
  2. ↑ Leino, Annariikka: Maarit. Johnny Kniga Publishing, 2014. ISBN 978-951-0-40592-5. Teoksen näköispainos Google-kirjat -sivustolla (viitattu 23.2.2015).
  3. ↑ Vantaan kulttuuripalkinto Vantaan kaupunki, vantaa.fi. Viitattu 2.7.2016.
  4. ↑ mtv3.fi: Suomalaistähdistä tehty lukuisia postimerkkejä

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Maarit_Hurmerinta&oldid=16115388