Magnus Lindberg

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Magnus Lindberg

Magnus Gustaf Adolf Lindberg (s. 27. kesäkuuta 1958 Helsinki) on suomalainen taidemusiikin säveltäjä ja pianisti.[1] Lindberg on modernisti, jonka teoksille on tyypillistä muun muassa monimutkainen rytmiikka ja soittimellinen taituruus. Hän on arvostetuimpia suomalaisia taidemusiikin säveltäjiä. Pianistina Lindberg on erityisesti esittänyt omaa kamarimusiikkiaan sekä toiminut pianokonserttonsa ja Kraft-teoksen solistina ja on Paavo Heinisen lisäksi ainoa oman pianokonserttonsa levyttänyt suomalainen säveltäjä.lähde?

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lindberg opiskeli sävellystä Einojuhani Rautavaaran ja Paavo Heinisen johdolla Sibelius-Akatemiassa, jossa hän suoritti diplomin 1981. Hän kuuluu Korvat auki -yhdistyksen perustajajäseniin. Lindberg aloitti säveltämisen sarjallisuudesta, mutta on sittemmin siirtynyt vapaampien modernististen ilmaisumuotojen pariin. Lindbergin varhaiset teokset olivat luonteeltaan iskeviä ja karheita, mutta myöhemmin hänen tyylinsä on tullut monivivahteisemmaksi ja hienostuneemmaksi, ja esimerkiksi vuonna 2002 valmistuneessa klarinettikonsertossa on jopa Debussyn mieleen tuovia kuulaita ja ilmeikkäitä sointisävyjä. Lindberg on itse sanonut olleensa ennen kivenhakkaaja, mutta siirtynyt sittemmin savenvalamiseen. Lindberg on tehnyt tilausteoksia muun muassa Berliinin filharmonikoille ja 2008 hänet kutsuttiin New Yorkin filharmonikkojen nimikkosäveltäjäksi säveltämään ja johtamaan omia teoksiaan.lähde?

Lindbergin tärkeimpinä sävellyksinä pidetäänkenen mukaan? muun muassa orkesteriteoksia Kraft, Kinetics-Marea-Joy, Aura, Feria, Arena, Cantigas, Fresco, Sculpture, Seht die Sonne, orkesterikonserttoa, pianokonserttoa, sellokonserttoa, klarinettikonserttoa ja viulukonserttoa. Lindbergin suppeahkon kamarimusiikkituotannon ehkä arvostetuin teos on klarinettikvintetto.lähde?

Lindbergin vokaaliteoksen Graffiti (2009) teksteinä on Pompeijin raunioista löydettyjä latinankielisiä seinäkirjoituksia.[2]

Lindberg sai vuonna 2010 Suomi-palkinnon.[3] Vuonna 2012 hän sai Pro Finlandia -palkinnon.[4] Elokuussa 2016 Lindbergille myönnettiin valtion viisivuotinen musiikin taiteilijaprofessoriapuraha.[5]

Levytettyjä teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuka kukin on 2007. Otava 2006.
  2. Lauri Kilpiö: Lindbergin uusi aluevaltaus. Suomen Kuvalehti, 10.12.2010, nro 49, s. 66–67.
  3. Suomi-palkinnot myönnettiin seitsemälle taiteilijalle Yle Uutiset. 17.12.2010. Viitattu 20.8.2016.
  4. Sofi Oksaselle Pro Finlandia Yle Uutiset. 3.12.2012. Viitattu 4.12.2012.
  5. Magnus Lindberg ja Elina Mustonen saivat musiikin viisivuotiset taiteilijaprofessoriapurahat 18.8.2016. Taiteen edistämiskeskus. Viitattu 20.8.2016.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sosa, Takemi: Magnus Lindberg: Musical Gesture and Dramaturgy in Aura and the Symphonic Triptych. Diss. Acta Semiotica Fennica, LIII. Helsinki: University of Helsinki, 2018. ISSN 1235-497X. ISBN 978-951-51-4187-3. Teoksen verkkoversio.
  • Stenius, Caterina: Chaconne: Magnus Lindberg ja uusi musiikki. (Chaconne: En bok om Magnus Lindberg och den nya musiken, 2006.) Suomentanut Caj Westerberg. Sisältää Risto Niemisen kokoaman teosluettelon. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31816-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]