Tanssikielto Suomessa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tanssikielto oli voimassa Suomessa sotavuosina 19391944 ja lievennettynä sotien jälkeen vielä vuoteen 1948 saakka. Suomi oli ainoa toiseen maailmansotaan osallistunut maa, jossa tanssikielto oli käytössä. Myös vuonna 2021 oli koronaviruspandemiasta johtuva tanssikielto.[1][2]

Tanssikielto sota-aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanssikielto tuli voimaan talvisodan alussa 7. joulukuuta 1939, koska tanssien järjestämistä pidettiin sopimattomana samaan aikaan kun miehiä kaatui rintamalla. Välirauhan aikana vuonna 1940 kielto kumottiin osaksi, niin että tanssia sai olla yhden tunnin verran muun ohjelmiston ohella. Tanssikielto kumottiin kokonaan 26. kesäkuuta 1940, mutta se astui uudelleen voimaan jatkosodan alettua 28. kesäkuuta 1941. Kielto oli sitten voimassa aina syksyyn 1944 saakka. Lokakuussa 1944 kieltoa lievennettiin taas niin, että tanssia sai tunnin verran muun iltamaohjelman päätteeksi. Tanssikieltorajoitukset kumottiin suurimmaksi osaksi 30. joulukuuta 1944, mutta ravintoloissa tanssiminen jäi vielä kielletyksi. Lopullisesti tanssikieltorajoitukset poistuivat 9. syyskuuta 1948.

Tanssikiellon voimassa ollessa tanssiminen oli sallittu ainoastaan häiden yhteydessä, jolloin hääpari sai tanssia yhden valssin muiden katsellessa. Kieltoa pyrittiin kiertämään muun muassa pitämällä tansseja tanssikurssien nimikkeellä sekä järjestämällä ns. nurkkatansseja yksityisasunnoissa, ladoissa ynnä muissa sopivissa paikoissa.

Tanssikiellon rikkojia tuomittiin sakkoihin ja nurkkatanssien järjestäjille saatettiin antaa vankeusrangaistuksiakin.lähde? Poliisi teki ratsioita nurkkatansseihin, ja monille tanssilavoille vedettiin piikkilankaakin luvattomien tanssien estämiseksi.

Rukouspäiviä ja eräitä muita pyhäpäiviä koskeneet kiellot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkisten huvien, muun muassa tanssien, järjestäminen oli vuoteen 1968 saakka kielletty hallituksen määrääminä rukouspäivinä, neljänä sunnuntaina vuodessa, edellisestä illasta klo 18:sta lähtien varsinaisen rukouspäivän iltaan klo 18:aan saakka, sekä joulupäivänä, pitkäperjantaina ja pääsiäispäivänä edellisestä illasta klo 18:sta lähtien varsinaisen juhlapäivän iltaan klo 18:aan saakka.[3] Kielto sai varsinkin 1950-luvulta lähtien osakseen kasvavaa arvostelua, mikä johti toisinaan mellakkoihinkin.[4]. Vuonna 1968 säädetyllä lailla se kumottiin rukouspäiviä edeltävien lauantaiden (ns. rukouslauantaiden) osalta mutta jäi edelleen voimaan itse rukouspäivinä klo 8:n ja 18:n välillä sekä lisäksi entiseen tapaan jouluna ja pääsiäisenä. Muina sunnuntaina ja kirkollisina juhlapäivinä kielto oli voimassa klo 8-12. Lääninhallituksella oli kuitenkin oikeus myöntää kiellosta poikkeuslupia.[5] Tässä muodossa kielto kumottiin vuonna 1984, minkä jälkeen se oli voimassa enää vain pyhäpäivinä klo 8-12.[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Karaoke- ja tanssikielto alkaa perjantaina – katso lista tuoreista kielloista ja rajoituksista Helsingin uutiset 1.3.2021.
  2. Uudenmaan ravintola­rajoitukset kevenivät jo tänä iltana – anniskelu sallittu kello 22 asti, tanssi- ja laulukielto poistuvat Helsingin sanomat 11.6.2021.
  3. Yrjö Karilas: Pikku jättiläinen. WSOY, 1964.
  4. Nuoriso kapinoi rukouslauantain huvikieltoa vastaan Yleisradio. Viitattu 3.4.2020.
  5. Laki julkisista huvitilaisuuksista (492/1968), 5 ja 6 § (Tallennettu Finlexin "Säädökset alkuperäisenä" -osastoon, vaikka ei ole enää pitkään aikaan ollut voimassa) Finlex. Viitattu 3.4.2020.
  6. Laki julkisista huvitilaisuuksista annetun lain 5 ja 6 §:n muuttamisesta. Finlex. Viitattu 3.4.2020.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tikka, Marko & Nevala, Seija-Leena: Kielletyt leikit: Tanssin kieltämisen historia Suomessa 1888–1948. Jyväskylä: Atena, 2020. ISBN 978-952-300-613-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]