Gary Moore

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gary Moore
Gary-Moore-at-Pite-Havsbad.jpg
Gary Moore vuonna 2008
Syntynyt 4. huhtikuuta 1952
Kuollut 6. helmikuuta 2011 (58 vuotta)
Espanjan lippu Estepona, Costa del Sol, Espanja
Kotipaikka Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Belfast, Pohjois-Irlanti
Aktiivisena 1969–2011
Tyylilajit Hard rock, blues rock, blues, fuusiojazz, heavy metal
Ammatit kitaristi
Yhtyeet Thin Lizzy, sooloura
Moore esiintymässä vuonna 1985
Moore vuonna 2009
Gibson Gary Moore BFG Les Paul -sähkökitara

Robert William Gary Moore (4. huhtikuuta 1952 Belfast, Pohjois-Irlanti6. helmikuuta 2011 Estepona, Costa del Sol, Espanja[1]) oli pohjoisirlantilainen, muun muassa rockia ja bluesia soittanut kitaristi. 1960-luvulla alkaneella urallaan hän esiintyi esimerkiksi yhtyeissä Thin Lizzy (1974, 1977, 1978–1979), Colosseum II (1975–1977) ja Skid Row , mutta parhaiten hänet tunnettiin soolourastaan.

Skid Row[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moore perusti Skid Row -yhtyeen vuonna 1969 yhdessä Noel Bridgemanin ja Bruce Shieldsin kanssa. Tällä yhtyeellä Moore ansaitsi itselleen mainetta musiikkibisneksessä ja hänen yhteistyönsä Philip Lynottin kanssa alkoi.[2]

Albumit:

  • Skid, 1970
  • 34 hours, 1971
  • Gary Moore/Brush Shiels/Noel Bridgeman (1971), 1990
  • Live And On Song – BBC Live in Concert (1969–71), 2006

Colosseum II[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Colosseum II -yhtyeen peruskolmikon muodostivat Jon Hiseman, Don Airey ja Gary Moore.

Albumit:

  • Strange New Flesh, 1976
  • Electric Savage, 1977
  • War Dance, 1978

Thin Lizzy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moore soitti Thin Lizzyssä muutamia jaksoja ja työskenteli yhtyeen solistin Phil Lynottin kanssa myöhemmin soolo-urallaan. Thin Lizzy muistetaan parhaiten hiteistään ”The Boys Are Back in Town” ja ”Whiskey in the Jar”. Phil Lynott kuoli vuonna 1986 huumeisiin 36-vuotiaana.

Albumit, joilla Moore mukana:

  • Night Life, 1974
  • Black Rose, 1979
  • Continuing Saga, 1979
  • The Adventures of Thin Lizzy, 1981
  • Life, 1983
  • Dedication, 1991
  • Remembering Part 1, 1998

Sooloura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gary Moore julkaisi ensimmäisen soololevynsä vuonna 1973 Gary Moore Bandin nimellä. Soolo-ura käynnistyi uudelleen vuonna 1979 Phil Lynottin avustuksella. Philin ääni ja Garyn blueskitara tuottivat "Parisienne Walkwaysin", joka ylsi ilmestyttyään Ison-Britannian kymmenen myydyimmän singlen listalle. Muutaman rock-levytyksen ja lukuisten hittien kuten "Over the Hills and Far Away", "Out in the Fields" sekä "Empty Rooms" jälkeen Moore palasi bluesiin albumilla Still Got the Blues. Levy saavutti suuren suosion B.B. Kingin, Albert Kingin ja Albert Collinsin myötävaikutuksella. Vuonna 1997 Moore päätti kokeilla levyllään Dark Days In Paradise vaikutteita tanssimusiikista, mikä hämmensi monia faneja, puhumattakaan musiikkitoimittajista. Levyllä Back to the Blues hän palasi nimen mukaisesti vanhaan ja hyväksi havaittuun blues-formaattiin.

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Parisienne Walkways
  • Out in the Fields
  • Empty Rooms
  • Still Got the Blues

BBM[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1994 Gary Moore muodosti yhdessä Jack Brucen ja Ginger Bakerin (kumpikin soitti yhtyeessä Cream) kanssa yhtyeen BBM. Ryhmä julkaisi blues-vaikutteita sisältäneen rock-albumin Around The Next Dream.

Scars[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2002 Moore muodosti yhdessä Cass Lewisin ja Darrin Mooneyn kanssa kokoonpanon Scars. Heiltä ilmestyi 2. syyskuuta 2002 samanniminen albumi.

Kitarasoundi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gary Moore käytti useilla levytyksillään aikoinaan Peter Greeniltä ostamaansa, sittemmin soundiltaan tunnetuksi tullutta Gibson Les Paul -kitaraa. Green purki aikoinaan vielä omistaessaan kyseisen kitaran osiin, ja kootessaan kytki vahingossa kaulamikrofonin väärin päin niin että mikrofonin vaihe ja maa olivat päin vastoin kuin alun perin. Tästä syntyi voimakkaasti keskiääniä korostava – ”honottava” – kitarasoundi, jota kuullaan useilla Gary Mooren bluesajan kappaleilla, ja Fleetwood Macin kappaleella Albatross, jonka Peter Green soitti kyseisellä kitaralla. Moore myi sittemmin kitaran jälleen eteenpäin.

Moore käytti Marshallin vahvistimia ja hänen kitarasoundinsa koostui voimakkaasta säröstä ja sustainerista.

Esiintymiset Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Turun konserttitalo, (1975) (Colosseum II)
  • Lepakko, Helsinki, (14. toukokuuta, 1983) (Gary Moore & Band)
  • Oulun urheilutalo, (15. toukokuuta, 1983 ja 10. maaliskuuta, 1984) (Gary Moore & Band)
  • Kulttuuritalo, Helsinki (11. maaliskuuta, 1984) (Gary Moore & Band)
  • Ruisrock, Turku (2. elokuuta, 1986) (Gary Moore & Band)
  • UKK-halli, Helsinki (27. huhtikuuta, 1987) (Gary Moore & Band)
  • Helsingin jäähalli, (10. huhtikuuta, 1989) (Gary Moore & Band)
  • Provinssirock, Seinäjoki (3. kesäkuuta, 1990) (Gary Moore and the Midnight Blues Band)
  • Pori Jazz (18. heinäkuuta, 1997) (Gary Moore & Band)
  • Puistoblues, Järvenpää (29. kesäkuuta, 2002) (Gary Moore & Band)
  • Hartwall-areena, Helsinki (1. lokakuuta, 2002) (Scars)
  • Helsingin jäähalli (16. kesäkuuta, 2006) (Gary Moore & Band)
  • Seinäjoen Vauhtiajot (29. heinäkuuta, 2006) (Gary Moore & Band)
  • The Tall Ships' Races & Kotkan meripäivät, Kotka (21. heinäkuuta, 2007) (Gary Moore & Band)
  • Riihivuori Rock (22. heinäkuuta, 2007) (Gary Moore & Band)
  • The Tall Ships' Races, Turku (24. heinäkuuta, 2009) (Gary Moore & Band)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gary Moore.