Virgin Records

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Virgin Records
Virgin downtown disney.jpg
Emoyhtiö EMI
Perustettu 1972
Perustajat Richard Branson
Tyylilajit useita eri tyylejä
Kotimaa Britannia, Yhdysvallat
Kotisivu http://virginrecords.com

Virgin Records on brittiläinen levy-yhtiö, jonka Richard Branson ja Nik Powell perustivat 1972. Se kasvoi 1970- ja 1980-lukujen mittaan maailman suurimmaksi yksityisomisteiseksi levy-yhtiöksi. Vuonna 1992 Branson myi Virgin Recordsin Thorn EMI:lle rahoittaakseen lentoyhtiötään Virgin Atlantic. Vuonna 2006 yhtiö fuusioitui levy-yhtiö Capitol Recordsin kanssa, jolloin ne muodostivat Capitol Music Groupin.[1]

Levy-yhtiön ensimmäinen julkaisu oli Mike Oldfieldin Tubular Bells vuonna 1973, jonka yllättävän hyvä suosio laittoi yhtiön erinomaiseen alkuun. Muita alkuvaiheiden artisteja Virginillä olivat saksalaiset Faust ja Tangerine Dream, ranskalainen Gong ja brittiläinen Henry Cow. Progressiivisen rockin kysynnän hiipuessa 1970-luvun jälkipuoliskolla Virgin Records yritti kiinnittää talliinsa muun muassa The Rolling Stonesia ja David Bowiea, mutta yhtiön solmittua vuonna 1977 levytyssopimuksen Sex Pistolsin kanssa siitä muodostui uuden aallon yksi huomattavimmista levy-yhtiöistä.

1980-luvulla Virgin Recordsille levyttäneitä artisteja olivat Phil Collins, Culture Club, Human League ja Simple Minds. Vuonna 1987 yhtiö laajeni Yhdysvaltoihin perustettuaan tytäryhtiön Virgin Records America. Sille levyttivät muiden muassa Paula Abdul ja Steve Winwood, mutta ei kyennyt Pohjois-Amerikan markkinoilla kilpailemaan kannattavasti.[1]

EMI:n omistuksessa yhtiö jatkoi menestystään solmimalla levytyssopimuksia sekä uusien että jo vakiintuneiden artistien kanssa, kuten Janet Jackson, Meat Loaf, George Michael, Korn, The Rolling Stones, The Smashing Pumpkins ja Spice Girls.[1]

Virgin Megastores[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1976 yhtiö perusti Lontoon Oxford Streetille oman levykaupan, josta nopeasti laajeni 40 myymälää ympäri maailmaa käsittänyt Virgin Megastore -ketju. 1990-luvun taitteessa sen brittitoiminnot myytiin W. H. Smithille, ja myös muualla maailmassa liikkeitä myytiin etenkin 2000-vuosikymmenellä kilpailijoille tai toimivalle johdolle tai lopetettiin. Alun perinkään niistä kaikki eivät olleet Virginin omistamia, vaan muun muassa franchising-lisensoituja.[1] Nykyisin Virgin Megastoreja on 2010-luvun lopulla yhä Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa, yhteensä nelisenkymmentä[2].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Shepherd, John A. & Laing, Dave (toim.): ”16. Recording”, Continuum Encyclopedia of Popular Music of the World: Performance and production. Volume II, s. 771–772. A&C Black, 2003. ISBN 9780826463210. Google Books (viitattu 18.8.2018). (englanniksi)
  2. Seriously Fun Virgin Group. Viitattu 18.8.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä yritykseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.