Fleetwood Mac
| Fleetwood Mac | |
|---|---|
 Fleetwood Mac vuonna 2009. Vasemmalta John McVie, Stevie Nicks, Lindsey Buckingham, Mick Fleetwood |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1967– |
| Tyylilaji | rock, pop, blues rock (aluksi) |
| Kotipaikka |
 Iso-Britannia Yhdysvallat |
| Laulukieli | englanti |
| Jäsenet |
Mick Fleetwood, rummut |
| Entiset jäsenet |
Bob Brunning, basso |
| Levy-yhtiö | |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
Fleetwood Mac on brittiläis-amerikkalainen vuonna 1967 perustettu pop/rock -yhtye. Yhtye aloitti 1960-luvulla blues-yhtyeenä, mutta siirtyi 1970-luvulla kokoonpanomuutosten myötä melodiseen rockiin. Yhtyeen levyjä on myyty yli 100 miljoonaa kappaletta[1], ja sen myydyin levy Rumours (1977) oli pitkään yksi maailman kymmenestä myydyimmästä levystä kautta aikain.
Yhtyeen menestyneimmän kokoonpanon muodostivat perustajajäsenet Mick Fleetwood ja John McVie, Christine McVie sekä vuonna 1975 yhtyeeseen liittyneet Lindsey Buckingham ja Stevie Nicks.
Perustaminen ja blues-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fleetwood Macin perusti vuonna 1967 John Mayall & the Bluesbreakers -yhtyeestä eronnut kitaristi Peter Green. Hän pyysi Bluesbreakersista ennen häntä lähteneen Mick Fleetwoodin yhtyeeseen rumpaliksi, ja basistiksi he pyysivät Bluesbreakersissa vielä soittavaa John McVietä. Kolmikko oli äänittänyt Bluesbreakersissa ollessaan instrumentaalin nimeltä "Fleetwood Mac", jonka mukaan uuden yhtyeen nimeksi annettiin 'Peter Green's Fleetwood Mac', joka muutama kuukausi myöhemmin lyhennettiin muotoon 'Fleetwood Mac'. McVie ei kuitenkaan ollut heti valmis jättämään Bluesbreakersia, joka tarjosi hänelle säännölliset tulot, joten aluksi Fleetwood Macin bassoa soitti Bob Brunning. Yhtyeeseen otettiin lisäksi kitaristi Jeremy Spencer.[2]
Fleetwood Macin ensimmäinen konsertti oli Windsor Jazz and Blues Festivalilla 13. elokuuta 1967 suuren yleisön edessä. Yhtye julkaisi ensimmäisen singlensä marraskuussa 1967. John McVie liittyi yhtyeeseen Brunningin tilalle joulukuussa 1967.[3] Ennen toista levyä yhtyeeseen liittyi myös kitaristi Danny Kirwan.[4]
Alkuvuosinaan Fleetwood Mac esitti blues-klassikoita ja Greenin kirjoittamia blueskappaleita. Yhtye nousi nopeasti suosituksi Britanniassa ja sen debyyttialbumi Fleetwood Mac (1968) pysyi brittilistojen kärjen tuntumassa 13 viikon ajan. Yhtyeen tunnetuimpiin hitteihin 1960-luvun lopulta kuuluvat "Black Magic Woman" ja instrumentaalikappale "Albatross", joka nousi listaykköseksi.[5]
1970-luvun alku ja kokoonpanovaihdokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1970 Peter Green lähti yhtyeestä, ja siihen liittyi kosketinsoittaja Christine Perfect, minkä myötä yhtyeen tyyli siirtyi kohti melodista rockia. Perfect oli esiintynyt Fleetwood Macin levyllä aikaisemminkin, mutta sopimuksellisista syistä nimettömänä. Perfect oli mennyt naimisiin John McVien kanssa ja otti pian miehensä sukunimen.[5]
Greenin lähdön jälkeen Fleetwood Mac koki uusia kokoonpanomuutoksia: Jeremy Spencer lähti vuonna 1971 ja hänen tilalleen lauluntekijäksi tuli kitaristi Bob Welch. Pian Kirwan erotettiin henkilökohtaisten ongelmiensa vuoksi, ja yhtyeeseen liittyivät lyhyeksi aikaa Bob Weston (kitara) ja Dave Walker (laulu). Lähdettyään pian yhtyeestä tämä kaksikko antoi uudelle yhtyeelleen myös nimen Fleetwood Mac, minkä seurauksena oikea Fleetwood Mac joutui oikeusriidoiltaan pitämään keikkataukoa vuonna 1974.[5]
Uusi kokoonpano ja supertähteys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Fleetwood Macilla ei ollut ulkopuolista manageria vuosina 1974–1980. Mick Fleetwood ja John McVie toimivat sinä aikana yhtyeen managereina Seedy Management -manageriyhtiönsä kautta[6]. Yhtye muutti Kaliforniaan vuonna 1974, ja Bob Welch jätti sen vuonna 1975. Etsiessään uutta tuottajaa Mick Fleetwood kuuli kalifornialaisen duon Buckingham-Nicks levyn ja tarjosi kitaristi Lindsey Buckinghamille paikkaa Fleetwood Macissa. Buckingham sai Fleetwoodin ottamaan yhtyeeseen myös Stevie Nicksin, joka oli duon toinen osapuoli ja Buckinghamin silloinen tyttöystävä.[5][4]
Yhtyeen lauluja kirjoittivat nyt Christine McVien lisäksi myös Buckingham ja Nicks. Uusi kokoonpano osoittautui menestyksekkääksi, sillä vuonna 1975 julkaistu Fleetwood Mac myi 5 miljoonaa kappaletta. McVien pariskunta erosi vuonna 1976, ja myös Buckinghamin ja Nicksin suhde päättyi. Näistä tapahtumista sai innoituksensa Fleetwood Macin arvostetuin ja myydyin albumi Rumours (1977). Se voitti parhaan levyn Grammy-palkinnon ja on myynyt 40 miljoonaa kappaletta.[5] Rumours oli vielä 2000-luvulle asti kaikkien aikojen kymmenen myydyimmän levyn joukossa.[4]
Rumoursin myötä Fleetwood Mac aloitti suuren maailmankiertueen. Seuraava albumi oli Buckinghamin taiteellisella johdolla tehty kokeellinen tuplalevy Tusk (1979), joka ei kuitenkaan menestynyt Rumoursin tavoin.[5][4]
Rumours ja Tusk valittiin vuonna 2005 hakuteokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään[7].
1980-luku ja jäsenten soolourat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1980-luvulla yhtyeen jäsenet alkoivat tehdä soolouraa: tässä heistä menestyksekkäin oli Stevie Nicks, mutta myös Lindsey Buckingham saavutti arvostusta soolotuotannollaan.[5]
Yhtye julkaisi 1980-luvulla kaksi levyä: Mirage (1982) ja Tango in the Night (1987), joista jälkimmäinen nosti heidät takaisin listojen kärkeen. Yhtyeessä oli kuitenkin sisäisiä ongelmia: Stevie Nicks kärsi lääkeriippuvuudesta, Mick Fleetwood meni henkilökohtaiseen konkurssiin, ja tyytymätön Lindsey Buckingham jätti yhtyeen ennen Tango in the Night -kiertuetta. Hänen tilalleen yhtyeeseen otettiin Billy Burnette ja Rick Vito.[5]
1990-luku ja kokoonpanomuutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1990 Fleetwood Mac julkaisi uudella kokoonpanollaan levyn Behind the Mask, ja seuraavien vuosien aikana sekä Vito että Burnette lähtivät yhtyeestä. Vuonna 1993 Buckingham palasi esiintymään yhtyeeseen presidentti Bill Clintonin virkaanastujaisjuhlissa, mutta pian Nicks ilmoitti lähtevänsä yhtyeestä. Hänen tilalleen otettiin Dave Mason ja Bekka Bramlett, ja yhtye julkaisi levyn Time (1995), joka ei kuitenkaan menestynyt. Vuonna 1997 Fleetwood Mac palasi Rumoursin aikaiseen kokoonpanoonsa tekemään livelevyn The Dance ja maailmankiertueen.[5] Christine McVie lähti yhtyeestä 1998.[8] Vuonna 1998 Fleetwood Mac nimettiin Rock and Roll Hall of Fameen.[5]
2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhtye jatkoi vuoden 1998 jälkeen nelihenkisenä ilman Christine McVietä ja teki albumin Say You Will (2003) ja vuonna 2009 Unleashed-kiertueen.[9]
2010-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2012 Stevie Nicks kertoi Fleetwood Macin suunnittelevan soittavansa yhdessä taas vuonna 2013.[10] Christine McVie palasi yhtyeeseen vuoden 2014 tammikuussa.[8] Fleetwood Mac aloitti On With The Show -kiertueen syyskuussa 2014.[11]
Lindsey Buckingham ja Christine McVie julkaisivat kesäkuussa 2017 uusista lauluistaan koostuvan albumin Lindsey Buckingham/Christine McVie. Myös Mick Fleetwood ja John McVie soittavat albumilla, mutta koska Stevie Nicks ei ole mukana, albumia ei julkaistu Fleetwood Macin nimissä.[12]
Yhtye erotti Lindsey Buckinghamin vuonna 2018. Buckinghamin mukaan Nicks halusi hänet ulos yhtyeestä, mutta Nicksin mukaan erottamisen syynä oli Buckinghamin keskittyminen liiaksi soolouraansa. Buckinghamin tilalle yhtyeeseen otettiin Mike Campbell ja Neil Finn.[13]
Christine McVie kuoli marraskuussa 2022.[14]
Esiintymiset Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa Fleetwood Mac on esiintynyt Kulttuuritalolla Helsingissä 22. marraskuuta 1968, 31. maaliskuuta 1969 ja 11. marraskuutta 1969[15]. Marraskuussa 1969 yhtye soitti samana iltana kaksi konserttia, joista jälkimmäisessä kuultiin kappaleet "Homework", "Man Of The World", "Like It This Way", "Only You", "I Believe My Time Ain't Long", "Stranger Blues", "Got A Mind To Give Up Living", "Oh Well", "Comin' Your Way", "Shake Your Money Maker", "Albatross", "Great Balls Of Fire" sekä "Jenny Jenny".[16]
Fleetwood Macin oli tarkoitus esiintyä Helsingin Hartwall Areenalla 25. lokakuuta 2013 osana Euroopan-kiertuettaan, mutta konsertti peruttiin.[17]
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähde: Allmusic[18]
Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peter Greenin aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Peter Green's Fleetwood Mac (Blue Horizon, 1968) Albumin alkuperäinen nimi on Fleetwood Mac, nimitystä käytetään sekannuksien välttämiseksi vuoden 1975 albumin kanssa.
- Mr. Wonderful (Epic, 1968)
- Then Play On (Reprise, 1969)
"Siirtymäkauden aika"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kiln House (Reprise, 1970)
- Future Games (Reprise, 1971)
- Bare Trees (Reprise, 1972)
- Penguin (Reprise, 1973)
- Mystery to Me (Reprise, 1973)
- Heroes Are Hard to Find (Reprise, 1974)
Supertähteyden aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Fleetwood Mac (Reprise, 1975)
- Rumours (Warner, 1977)
- Tusk (Warner, 1979)
- Mirage (Warner, 1982)
- Tango in the Night (Warner, 1987)
- Behind the Mask (Warner, 1990)
- Time (Warner, 1995)
- Say You Will (Reprise, 2003)
Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Fleetwood Mac ’Live’ (Br. Music)
- Live (Warner, 1980)
- Live at the BBC (Castle Communications, 1995)
- The Dance (Reprise, 1997)
- Fleetwood Mac: Live in Boston (Warner, 2004)
- In Concert (Warner, 2016)
- Rumours Live (Rhino, Warner, 2023)
Kokoelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- English Rose (Epic, 1969 - vain USA:ssa)
- The Pious Bird Of Good Omen (Blue Horizon 1969 - vain Britanniassa)
- Fleetwood Mac In Chicago/Blues Jam In Chicago vols 1 & 2 (Blue Horizon, 1969)
- Greatest Hits (Warner, 1988)
- 25 Years - The Chain [Box set] (Warner, 1992)
- The Very Best of Fleetwood Mac (Warner, 2002)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Brunning, Bob: Fleetwood Mac: Behind the Masks. New English Library, 1990. ISBN 0-450-53116-3.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Bruce R. Miller: Mac's Back 9.7.2004. Burnish.net. Viitattu 31.12.2007.
- ↑ Brunning 1990, s. 4–9.
- ↑ Brunning 1990, s. 9–14.
- ↑ a b c d Rock and Roll Hall of Fame: Fleetwood Mac Biography rockhall.com. Viitattu 23.8.2012.
- ↑ a b c d e f g h i j Evan Serpick: Fleetwood Mac Rolling Stone. Viitattu 23.8.2012.
- ↑ Brunning 1990, s. 93.
- ↑ Dimery, Robert (toim.): 1001 Albums You Must Hear Before You Die. Cassell Illustrated, 2005. ISBN 1-84403-392-9.
- ↑ a b Todd Leopold: Christine McVie rejoining Fleetwood Mac 14.1.2014. CNN.com. Viitattu 15.1.2014.
- ↑ Fleetwood Mac Unleashed Tour Dates Lindsey Buckingham. Viitattu 23.8.2012.
- ↑ Stevie Nicks: Fleetwood Mac reunion in 2013 11.7.2012. CBS. Viitattu 23.8.2012.
- ↑ Dylan Hicks: Fleetwood Mac is back: Christine McVie sings again as the tour starts anew 1.10.2014. The Guardian. Viitattu 22.2.2015.
- ↑ Rob Sheffield: Review: Lindsey Buckingham and Christine McVie's Strange, Surprising Collaboration Rolling Stone. 8.6.2017. Viitattu 7.10.2017.
- ↑ Rhian Daly: Lindsey Buckingham reveals why he was told he was fired from Fleetwood Mac NME. 10.10.2018. Viitattu 4.10.2021.
- ↑ Christine McVie theguardian.com.
- ↑ Mikael Huhtamäki: Live In Finland - Kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa 1955-1979. Gummerus, 2013. ISBN 978-951-20-8730-3.
- ↑ Cousin-Mike: Fleetwood Mac - Helsinki, Finland (1968-1969) cousin-mike.ucoz.com. Viitattu 23.8.2012.
- ↑ Fleetwood Mac perui Suomen-keikkansa, mutta julkaisi kuitenkin ensimmäisen uuden levynsä kymmeneen vuoteen 1.5.2013. Rytmi. Viitattu 20.5.2013.
- ↑ Fleetwood Mac Discography, Allmusic
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mick Fleetwood ja Stephen Davis: Fleetwood – My Life and Adventures in Fleetwood Mac. William Morrow and Company, 1990. ISBN 0-688-06647-X.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Fleetwood Mac – virallinen kotisivu
- Raimo Öystilä, Rytmimusiikin Syke: Peter Greenin Fleetwood Macin historia ja diskografia
- Raimo Öystilä, Rytmimusiikin Syke: Fleetwood Mac Suomessa
- Raimo Öystilä, Rytmimusiikin Syke: Fleetwood Mac - Greatest Hits