Art Blakey

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Art Blakey

Arthur "Art" Blakey (11. lokakuuta 191916. lokakuuta 1990) oli yhdysvaltalainen jazz-rumpali ja orkesterinjohtaja. Hän aloitti musiikkiopinnot pianonsoitolla, ja murrosikäisenä soitti jo kokopäivätoimisesti johtaen omaa yhtyettään. Pian tämän jälkeen hän siirtyi rumpujen pariin, mikä osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Hänen ensimmäiset esikuvansa olivat swing-aikakauden suuria rumpaleita, kuten Chick Webb ja Sid Catlett. Vuosina 1943-1944 hän sai rumpalin pestin Fletcher Hendersonin erinomaisessa orkesterissa, mutta sitäkin tärkeämmäksi tuli Billy Eckstinen orkesterin parissa työskentely (1944-1947). Kyseisenä aikana hän tutustui sellaisiin muusikoihin kuten Miles Davis, Dexter Gordon, Thelonious Monk, Wardell Gray, Charlie Parker, Dizzy Gillespie ja Fats Navarro.[1]

1940-luvun lopulla Blakey teki pitkän, yli vuoden pituisen matkan Afrikkaan, tutustuen afrikkalaisiin juuriinsa, ja sieltä hän löysi islamilaisen kulttuurin joka teki häneen lähtemättömän vaikutuksen. Palattuaan matkaltaan hän lyöttäytyi yhteen Clifford Brownin (trumpetti) ja Horace Silverin (piano) kanssa, The Jazz Messenger oli saanut alkunsa.

Vuonna 1955 Blakeyn ja Silverin mukaan liittyivät trumpetisti Kenny Dorham, saxofonisti Hank Mobley ja kontrabasisti Doug Watkins. Seuraavana vuonna Silver lähti yhtyeestä perustaakseen oman kokoonpanonsa. Tämän jälkeen aina Blakeyn kuolemaan asti The Jazz Messenger oli ehkä kaikista suurin Hard Bop -tyylisuuntaa edustaneista yhtyeistä. Yhtyeen tavaramerkiksi tuli svengaava aggressiivinen bebop-tyylin pohjautuva, blues-sävytteinen jazz. Myös gospel-musiikista saatiin vaikutteita. Art Blakeyn jazzin lähettiläät olivat monille lahjakkaille, nuorille jazz-muusikoille erityisen hyvä ja antoisa koulu.

Art Blakeyn merkitys jazz-musiikkiin on ollut moniulotteista. Hän on ottanut yhtyeensä siipien suojaan sellaisia (aikoinaan tuntemattomia nuoria) kuten Clifford Brown, Lou Donaldson, Donald Byrd, Johnny Griffin, Benny Golson, Lee Morgan, Wayne Shorter, Freddie Hubbard, Chuck Mangione, Woody Shaw, Cedar Walton, Jackie McLean, Wynton Marsalis sekä Randy ja Mike Brecker.

Lukemattomat muusikot saivat hänestä vaikutteita ja hänen merkityksensä jazzin historiassa on paljon suurempi kuin hänen rumpalintaitojensa antama vaikutus. Vaikka Blakeyn hi-hatin käyttö olikin aikoinaan uraauurtavaa, (voimakas 2 ja 4 iskun kohdilla sulkeutuva) myös aggressiivinen virvelin ja svengaavan symbaalin käyttäminen teki hänestä yhden parhaista rumpaleista. Vahvasta, perkussiivisesta lähestymistavasta huolimatta Blakey oli hyvä kuuntelemaan kanssamuusikoitaan ja tukemaan yhtyeen yhteisiä pyrkimyksiä antaen kaikille tilaa musiikin luomiseen ja improvisoimiseen.

Lainauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”To pass through life and miss this music is to miss out on one of the best things about living.”

”When people come in to relax and enjoy themselves after a hard day's work, it's my job to make them happy-to wash away the dust of everyday life.”

”That's what Jazz music is all about. We started the Messengers because somebody had to mind the store for jazz. No America--no Jazz. It is the only culture that America has brought forth.”

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ArtBlackey Allmusic