Niels-Henning Ørsted Pedersen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Niels-Henning Ørsted Pedersen.

Niels-Henning Ørsted Pedersen (27. toukokuuta 194619. huhtikuuta 2005) oli tanskalainen jazz-kontrabasisti, joka tunnettiin teknisestä taituruudestaan ja bassonsoiton lähestymistavastaan, jota voidaan pitää jatkona Scott LaFaron viitoittamalla tiellä. Monien jazzfanien keskuudessa Pedersen tunnettiin myös nimellä NHØP (pitkän nimensäkin vuoksi).

Pedersen syntyi Ostedissa lähellä Roskildea, Själlannin saarella. Lapsena hän soitti pianoa, kontrabassoa hän alkoi soittaa teini-ikäisenä. Jo 14 vuoden iässä hän aloitti ammattiuransa Tanskassa ensimmäisen yhtyeensä Jazzkvintet 60 kanssa, samalla vielä opiskellen. 17-vuotiaana hän kieltäytyi tarjouksesta liittyä Count Basien orkesteriin.

1960-luvulla Pedersen soitti Tanskassa useiden yhdysvaltalaisten vierailevien jazzartistien kanssa, kuten Albert Aylerin, Bill Evansin, Brew Mooren, Bud Powellin, Count Basien, Dexter Gordonin, Dizzy Gillespien, Jackie McLeanin, Roland Kirkin, Oscar Petersonin, Sonny Rollinsin ja Ella Fitzgeraldin kanssa. 1970-luvulla hän työskenteli duona pianisti Kenny Drew'n kanssa ja keikkaili satunnaisesti Oscar Petersonin trion kanssa ympäri Eurooppaa sekä Pohjois-Amerikkaa. He ovat tehneet yhdessä yli 50 albumia. Pedersen on myös työskennellyt jazzviulisti Stéphane Grappellin kanssa ja tehnyt useita levyjä yhtyeen johtajana. Hänen tunnetuimpia kappaleitaan ovat My Little Anna, Jaywalkin ja The Puzzle. Jazzmusiikin lisäksi hän oli myös tanskalaisen kansanrunouden ja -laulujen tulkitsija. Monien muiden palkintojen lisäksi hän on saanut Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinnon vuonna 1991.

Pedersen toimi aktiivisesti musiikin parissa aina kuolemaansa asti. Hän kuoli äkillisesti sydänkohtaukseen huhtikuussa 2005 Kööpenhaminassa ollessaan 58-vuotias.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]