Steely Dan

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Steely Dan
Steely Dan Porissa 2007, vas. Walter Becker, oik. Donald Fagen.
Steely Dan Porissa 2007, vas. Walter Becker, oik. Donald Fagen.
Tiedot
Toiminnassa 1972–1981, 1993–
Tyylilaji rock, jazz rock
Kotipaikka Yhdysvaltain lippu Annandale-on-Hudson, New York, Yhdysvallat
Laulukieli englanti
Jäsenet

Donald Fagen
Walter Becker (1972–2017)[1]

Entiset jäsenet

Denny Dias
Jeff "Skunk" Baxter
Jim Hodder
David Palmer
Jeff Porcaro
Michael McDonald
Royce Jones

Levy-yhtiö

ABC
MCA
Giant
Reprise

Aiheesta muualla
Kotisivut
MusicBrainz

Steely Dan on yhdysvaltalainen rock-yhtye. Vuonna 1972 perustettu Steely Dan oli suosionsa huipulla 1970-luvun loppupuolella. Silloin sen musiikissa oli kuultavissa vaikutteita muun muassa jazzista, rockista, bluesista, popista ja funkista. Vuonna 1981 yhtye hajosi, mutta se teki come-backin 2000-luvun alussa. Yhtyeen nimi on peräisin William Burroughsin romaanista Alaston lounas,[2] jossa on Steely Dan -niminen strap-on-seksilelu.[3]

Koko olemassaolonsa ajan yhtyeen kantavat voimat ovat olleet Donald Fagen ja syyskuussa 2017 kuollut[1] Walter Becker. 1970-luvun puolenvälin jälkeen yhtyeessä ei oikeastaan muita vakiojäseniä ole ollutkaan, vaan levytyksissä on käytetty Yhdysvaltain johtavia studiomuusikoita, joita on kutsuttu nauhoittamaan osuutensa usein vain yhteen albumin kappaleeseen. Fagen ja Becker ovat tunnettuja perfektionismistaan, ja joskus yhden raidan yhden instrumenttiosuuden tallentamiseksi on studiossa vieraillut useampia huippuammattilaisia ennen kuin on päästy tyydyttävään lopputulokseen.[4][5] Konsertteja ja kiertueita Steely Dan teki vuosina 1972–74 ja uudelleen vasta comeback-vaiheessaan 1993 alkaen; noina vuosina se oli siis lähinnä Fagenin ja Beckerin eräänlainen ”levytyskonsepti”. Studiolevytystenkin teko oli 20 vuotta tauolla albumien Gaucho (1980) ja Two Against Nature (2000) välillä. Levyillä vierailleita muusikoita ovat muiden muassa rumpalit Steve Gadd, Bernard Purdie ja Jeff Porcaro, trumpetisti Randy Brecker, saksofonisti Wayne Shorter sekä kitaristit Larry Carlton, Lee Ritenour ja Mark Knopfler.

Fagenin ja Beckerin alkuperäinen idea oli perustaa yhtye sen jälkeen, kun olisivat ensin keränneet rahaa popkappaleiden kirjoittamisella muille. Newyorkilaiskaverukset onnistuivat saamaan lauluntekijän paikat Kalifornian ABC Records -yhtiöstä, jonka tallissa oli heikkotasoisia popyhtyeitä. Walter Becker kertoo hittitehtailun sujuneen huonosti, koska heidän kirjoittamansa kappaleet olivat aina joko liian vaikeita tai liian helppoja. He pysyivät palkkalistoilla niin kauan, kun ABC suostui kustantamaan heidän kokoamansa yhtyeen ensimmäisen albumin Can't Buy a Thrill. Sen avausraidasta ”Do It Again” tuli iso hitti, joka myi singlenä toista miljoonaa kappaletta.[6]

Steely Danin levyjä oli vuonna 1994 myyty maailmanlaajuisesti yli 50 miljoonaa kappaletta. Yhtyeen tunnetuimpia hittejä ovat mm. ”Do It Again”, ”Reeling in the Years”, ”Rikki Don't Lose That Number”, ”Peg” ja ”Hey Nineteen”. Yhtyeen 1970-luvun tuotanto koki renessanssin CD-julkaisujen myötä 1980-luvulta alkaen niin, että Helsingin Sanomien haastattelussa 1994 Walter Becker sanoi pelastaneensa oman taloutensa CD-julkaisujen ansiosta.[6]

Yhtye esiintyi aktiivisesti Walter Beckerin kuolemaan 2017 saakka. Yhtye on esiintynyt Suomessa kaksi kertaa, Helsingissä vuonna 2000 ja Porissa vuonna 2007[1].

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Karhu, Otso: Steely Danista tunnettu kitaralegenda Walter Becker on kuollut Rumba. 3.9.2017. Viitattu 15.6.2018.
  2. Mikko Montonen: Steely Dan. Musa, 4/1974, s. 20–21, 30.
  3. http://ultimateclassicrock.com/steely-dan-facts/
  4. Canada.com: Steely Dan still feeling the groove.
  5. MSN Inside Music – Re:Masters: Steely Dan Think Fast and Tour.
  6. a b Uusitorppa, Harri: Täydellisen pophitin metsästäjät. Miljoonamyyjä Steely Dan poltti itsensä studiossa. Sen perustajat jäljittävät taas vanhaa menestystä (Walter Beckerin haastattelu) Helsingin Sanomat. 29.10.1994.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]