Sarah Vaughan

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sarah Vaughan 1946.

Sarah Lois Vaughan [vɔːn] (27. maaliskuuta 1924 Newark, New Jersey3. huhtikuuta 1990 Hidden Hills, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen jazzlaulaja, jota pidetään yhtenä kaikkien aikojen taitavimmista jazztulkitsijoista. Hänen virtuoosimainen tyylinsä muodostui luontevasta ja helponkuuloisesta svengistä, jopa kolmen oktaavin äänialasta, äärimmäisen tarkasta nuottikorvasta, taitavasta vibraton käytöstä ja vaihtelevista äänenväreistä. Hänet tunnettiin myös scat-laulustaan.[1]

Vaughan oli Emmy- ja Grammy-palkittu. Hänelle myönnettiin vuonna 1989 Grammy-palkinto elämäntyöstä (Grammy Lifetime Achievement Award). Hänellä on kaksi tähteä Hollywood Walk of Famella.

Laulajaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarah Vaughan aloitti musiikkiharrastuksen jo lapsena. Hän soitti pianoa ja lauloi muun muassa kirkon tilaisuuksissa kotiseudullaan Newarkissa. Muiden yllyttämänä hän osallistui vuonna 1943 New Yorkin Apollo-teatterissa pidettyihin kykyjenetsintäkilpailuun ja voitti sen laulamalla jazzstandardin ”Body and Soul”. Sen kuultuaan Billy Eckstine suositteli Vaughania esimiehelleen Earl Hinesille, jonka yhtyeessä soittivat tuolloin muun muassa Charlie Parker ja Dizzy Gillespie. Pian Vaughan sai paikan Eckstinen uuden big bandin laulajana vuosiksi 1944–1945. Seuraavaksi Vaughan oli joitakin kuukausia basisti John Kirbyn sekstetin solistina kunnes antautui soolouralle jazz- ja viihdemusiikin laulajana. Ura vei hänet yhä useammin radioon, televisioon ja levytysstudioihin. Vaughan levytti paljon Mercury Recordsille ja sen EmArcy-merkille vuosina 1954–1963, säestäjinään muun muassa Clifford Brown ja Count Basie. Hän esiintyi usein duettona yhdessä Billy Eckstinen kanssa.[1]

1950-luvulla Sarah Vaughan teki kiertueita lähinnä oman trionsa kanssa. 1960-luvun puolivälissä hänen suosionsa laski, ja tuottelias levytysura sai jatkoa vasta 1971 mutta kesti sitten hänen elämänsä loppuun asti. 1980-luvulla hän esiintyi usein sinfoniaorkestereiden kanssa ja levytti South Pacific -musikaalin yhdessä Kiri Te Kanawan ja José Carrerasin kanssa. Hänen ehkä erikoisin levytysprojektinsa The Planet Is Alive... Let It Live koostui paavi Johannes Paavali II:n runoihin perustuvista lauluista, joiden englanninkieliset tekstit teki Gene Lees ja sävelmistä vastasi joukko italialaisia säveltäjiä.[1]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaughan oli kolmesti naimisissa, eikä hänellä ollut biologisia lapsia, vain adoptoitu tytär Debra Lois. Hän kuoli keuhkosyöpään hieman sen jälkeen kuin oli täyttänyt 66 vuotta.

Vaughan Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarah Vaughan esiintyi Suomessa Hesperia Night Clubissa lokakuussa 1978. TV1:n Viihdetoimitus teki hänen konsertistaan tv-ohjelman, joka esitettiin ensi kerran TV1:ssä 9.12.1978 ja viimeksi Yle Teemalla 22.7.2014. Ohjelman ohjasi Erkki Pohjanheimo. [2][3][4] Vaughan esiintyi myös kesän 1984 Porin jazzfestivaaleilla, jossa Sarah Vaughan ja Paquito D’Rivera kuulivat 16-vuotiaan Severi Pyysalon vibrafoninsoittoa ja pyysivät häntä soittamaan omissa esityksissään.[5]

Diskografiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi Vuosi Levymerkki
Sarah Vaughan and Her All-Stars 1944 Continental
Hot Jazz 1953 Remington
The Divine Sarah Sings - EP 1954 Mercury
Sarah Vaughan with Clifford Brown 1954 EmArcy
In the Land of Hi-Fi 1955 EmArcy
My Kinda Love 1955 MGM E3274
Sarah Vaughan in Hi-Fi 1955 Columbia
After Hours 1955 Columbia
Sassy 1956 EmArcy
Swingin’ Easy 1957 EmArcy
Sarah Vaughan and Billy Eckstine Sing the Best of Irving Berlin 1957 Mercury
Sarah Vaughan Sings Broadway: Great Songs from Hit Shows 1957 Mercury
Sarah Vaughan Sings George Gershwin 1958 EmArcy
No Count Sarah (Count Basien orkesterin kanssa) 1958 EmArcy
Vaughan and Violins 1959 Mercury
The Magic of Sarah Vaughan 1959 Mercury
Close to You 1960 Mercury
Dreamy 1960 Roulette
The Divine One 1961 Roulette
The Explosive Side of Sarah Vaughan 1961 Roulette
Count Basie / Sarah Vaughan 1961 Roulette
After Hours 1961 Roulette
You’re Mine You 1962 Roulette
Sarah + 2 1962 Roulette
Sarah Sings Soulfully 1963 Roulette
Snowbound 1963 Roulette
We Three (Joe Williamsin ja Dinah Washingtonin kanssa) 1963 Roulette
The World of Sarah Vaughan 1963 Roulette
Sweet ’n’ Sassy 1963 Roulette
Star Eyes 1963 Roulette
Sarah Slightly Classical 1963 Roulette
Sarah Vaughan - EP (Quincy Jonesin orkesterin kanssa)[6] 1963 Mercury
The Lonely Hours 1964 Roulette
Vaughan with Voices 1964 Mercury
¡Viva! Vaughan 1965 Mercury
Sarah Vaughan Sings the Mancini Songbook 1965 Mercury
Pop Artistry of Sarah Vaughan 1966 Mercury
The New Scene 1966 Mercury
It’s a Man’s World 1967 Mercury
Sassy Swings Again 1967 Mercury
A Time in My Life 1971 Mainstream
Sarah Vaughan with Michel Legrand 1972 Mainstream
Feelin’ Good 1972 Mainstream
Send in the Clowns 1974 Mainstream
I Love Brazil! 1977 Pablo
How Long Has This Been Going On? 1978 Pablo
The Duke Ellington Songbook, Vol. 1 1979 Pablo
The Duke Ellington Songbook, Vol. 2 1979 Pablo
Copacabana 1979 Pablo
Songs of The Beatles 1981 Atlantic
Send in the Clowns (Count Basien orkesterin kanssa) 1981 Pablo
Crazy and Mixed Up 1982 Pablo
The Planet Is Alive... Let it Live! (aka The Mystery of Man) 1984 Kokopelli
Brazilian Romance 1987 Columbia

Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi Vuosi Levymerkki Huom.
At Mister Kelly's 1957 Mercury
After Hours at the London House 1959 Mercury
Sassy Swings the Tivoli 1963 Mercury
Live in Japan 1973 Mainstream
Sarah Vaughan with the Jimmy Rowles Quintet 1975 Mainstream
Ronnie Scott’s Presents Sarah Vaughan Live 1977 Pye
Gershwin Live! (Michael Tilson Thomasin ja Los Angelesin filharmonikkojen kanssa) 1982 Columbia voitti Grammy-palkinnon
In the City of Lights 1999 Justin Time Levytetty 1985, julkaistu postuumisti

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Vaughan, Sarah (Lois), Baker’s Biographical Dictionary of Musicians, The Gale Group 2001. Vaatii HighBeam-tilauksen.
  2. Uusi Suomi 09.12.1978: "Sarah Vaughan Helsingissä"
  3. Helsingin Sanomat 09.12.1978: "Bebopin taitaja Sarah Vaughan"
  4. Kesäjazzin kuningattaret, Yle Teema 13.5.2014. Viitattu 22.7.2014.
  5. Petri Silas: Severi Pyysalo 2005. Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus. Viitattu 25.5.2016. (englanniksi) (Internet Archivessa)
  6. http://www.45cat.com/record/mce126123
Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.