Erkki Pohjanheimo
Erkki Juhani Pohjanheimo (s. 28. tammikuuta 1942 Multia)[1] on suomalainen televisiotuottaja ja -ohjaaja sekä laulaja.
Vuonna 1959 Pohjanheimo osallistui Tampereella laulukilpailuun, mutta ei sijoittunut. Tamperelainen orkesterinjohtaja Eino Vuori otti kuitenkin hänet solistiksi yhtyeeseensä. Pohjanheimo kiersi tanssipaikkoja taiteilijanimellä Juhani Heimo. Päästyään ylioppilaaksi Tampereen klassillisesta lyseosta vuonna 1960 Erkki muutti perheensä luo Helsinkiin. Muu perhe oli siirtynyt pääkaupunkiin jo vuonna 1959, kun isäpuoli, näyttelijä Leevi Kuuranne, oli kiinnitetty Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatteriin, nykyiseen Helsingin kaupunginteatteriin.[2]
Laulu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
31. heinäkuuta 1960 Pohjanheimo osallistui Helsingin Kulttuuritalolla järjestettyyn Iskelmälaulun SM-kilpailuun, jossa hän sijoittui toiseksi[3][4]. Syksyllä 1961 Pohjanheimo voitti Suosikki-lehden levylaulukilpailuun. Voiton perusteella hän pääsi helmikuussa 1962 levyttämään singlen "Tuuli vain" / "Kättä vastakkain". Pohjanheimon läpimurto tapahtui levyllä "Kutsukaa tri Casey" (John D. Loudermilk: Callin' Doctor Casey) 1963[5][6][7]. Vuonna 1963 hän voitti Pohjoismaisen laulukilpailun Kööpenhaminassa. Kilpailusävelmä oli "If I Loved You" (Hammerstein-Rodgers). Samassa kilpailussa Monica Aspelund tuli toiseksi[8][9][10]. Toivo Kärjen originaalisävellyksiä Pohjanheimo levytti kolme, vuosina 1963-1965 [11] .
Vuonna 1965 Pohjanheimo osallistui Rostockin kansainväliseen laulukilpailuun Suomen edustajana yhdessä Katri Helenan kanssa. Pohjanheimo lauloi omat levytyskappaleensa "Lapin taikarummut" (Toivo Kärki - Reino Helismaa) ja "Niin paljon kuuluu rakkauteen" (Sammy Fain - Paul Francis Webster - Saukki). Katri Helena sijoittui 412 pisteellä neljänneksi ja Pohjanheimo 410 pisteellä viidenneksi. Kilpailun voitti norjalainen Wencke Myhre 528 pisteellä[12] [13][14].
Vuonna 1964 Jorma Weneskoski otti Pohjanheimon talliinsa, Weneskoski-Tuotantoon, ja oman yhtyeensä solistiksi. Sittemmin Pohjanheimolle koottiin oma tanssiorkesteri, jonka kanssa hän esiintyi tanssipaikoissa ympäri Suomen aina vuoteen 1968 asti. Sen jälkeen laulutoiminta on jatkunut freelancerina.
Televisiotyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1961 Erkki Pohjanheimo hyväksyttiin Suomen Television kameramieskurssille, ja hän työskenteli kameramiehenä Yleisradiossa viisi vuotta. Vuodesta 1966 alkaen Pohjanheimo toimi TV1:n Viihdetoimituksessa, ensin ohjaajana ja sittemmin myös toimittajana, tuottajana, käsikirjoittajana ja vuosina 1987–1991 toimituksen päällikkönä seuraten Heikki Seppälää. Vuosina 1993–1995 Pohjanheimo ja tuottaja-ohjaaja Aarno Cronvall vastasivat TV1:n Kansainvälinen musiikki -toimituksesta. Vuonna 1997 Pohjanheimo jätti TV1:n ja perusti oman tuotantoyhtiön, Sunny Notes Oy:n.
Yleisradiossa Pohjanheimo ohjasi ja tuotti lukuisia viihde- ja musiikkiohjelmia sekä draamatuotantoja, joukossa mm.
- Valmiina... pyörii! (1967) [15][16]
- Sinbad (1967 - 1972)[17]
- Kivenhakkaaja Valperin painajaiset (Yleisradion paras viihdeohjelma 1967)[18][19]
- Iloinen ilme, olkaa hyvä. Tässä tulee Anki (1968). [20]
- Sitä kuusta kuuleminen - Eino Rautaruoho (1969)[21]
- Hura-huh-hah-hei! - tarina pontikasta (1969)[22]
- Euroviisut - Suomen karsinta 1969, 1972, 1975, 1976, 1981 (juontaja), 1983, 1987–1994, 1996 [23][24][25][26]
- Jatkoaika (1970) [27]
- Esther Marrow – Musta virginialainen (1971)
- Kuunnelkaa laulujani - Valto Laitinen, henkilökuva pariisilaistuneesta säveltäjästä Valtio Laitisesta (1971)[28]
- Akanakanava (1971) [29]
- Pop Story (1971–1972) [30][31]
- Eurovision laulukilpailu - kansainvälinen loppukilpailu 1972, 1973, 1975, 1976, 1983, 1987, 1988 (selostaja), 1989, 1990 - 1994, 1996 [32]; selostaja vuosina 1973, 1983, 1988 ja 1990–1996
- Olipa päivä (1972–1973)
- Pop Forum (1973) [33]
- Plyysiä ja hyvää musiikkia (Pohjoisvisio, 1974)
- Omat jutut (1975–1978) [34]
- Kullervo (KOM-teatteri / Laura Jäntti, 1975), Televisioteatterin ja Viihdetoimituksen yhteistuotanto
- Lauluja sodasta ja sotilaista (1975), Televisioteatterin tuotantoa
- Sydämet saata hehkumaan - työväenmusiikkia (1975)[35]
- Kankaan perhe (1975) [36]
- Rauhan äiti, Kaj Chydeniuksen säveltämä kantaatti (1977)[37]
- Karannut Hevonen, kansanooppera (1978)[38]
- Pietarin miilu, kansanooppera (1979)[39]
- Nuotit hukassa, viihdemusiikkisarja (1979) [40]
- Svejk toisessa maailmansodassa (Lilla Teatern / Ralf Långbacka, 1979), Televisioteatterin tuotantoa [41]
- Rockilta - Viihdetoimituksen ilta (1981) [42]
- Blues Lady Daylle (1981)[43]
- Jokaisella on tämänsä – Pentti Saarikoski (KOM-teatteri) / Pekka Milonoff 1989), Televisioteatterin tuotantoa [44]
- Veikko Lavin itsenäisyyden vuosikymmenet (1981)[45]
- Canto General - Suuri laulu 1–2 / Mikis Theodorakis (1982). Venla-kunniamaininta 1982 [46].
- Tulipatsas Marjatanmäellä - Kunnianosoitus Katri Valalle (1983). Yhteistuotanto Televisioteatteri ja TV1:n Viihdetoimitus [47]
- Norok - Moldavian suosikkeja, moldavialaista kevyttä musiikkia (1984)
- Keskiyön auringon laulufestivaali (Midnight Sun Song Festival) (1986–1996)[48]
- Lahden Sävelen konsertit (1986–1996)
- Pohjoismaista jazzia Helsingistä, UMO ja pohjoismaisia solisteja (Pohjoisvisio 1987)[49]
- Suomalaisia rakkauslauluja, Lahden Sävelen konsertti (1993) [50]
- Eurooppalainen jazzyö – EBU Jazz Night (Eurovisio 1994)[51]
Pohjanheimon ohjelmiin kuuluu myös monia dokumentteja ja henkilökuvia muun muassa kuvataiteilija Eino Rautaruohosta (1969[52]), säveltäjä Erkki Salmenhaarasta (1966)[53], säveltäjä Einojuhani Rautavaarasta (1966) [54] , säveltäjä Bengt Johanssonista (1966) [55], säveltäjä Valto Laitisesta (1971)[56], oopperalaulaja Matti Salmisesta (1974)[57], King’s Singers -lauluyhtyeestä (King's Singers ja Valkeat yöt, 1994)[58] ja Neuvostoliiton kansantaiteesta (muun muassa 800 vuotta luomisen riemua (1978), Bandura – Ukrainan laulava puu (1981), Pikku varsan tanssi / Moldavia (1983), Tibiteikka – Uzbekistanin kansantaidetta (1987)).
Pohjanheimo ohjasi televisiolle useiden kansainvälisten kuuluisuuksien konsertteja, joukossa Spencer Davis Group (1967)[59], Cilla Black (1970)[60], Benny Goodman (1975)[61], Lionel Hampton (1975)[62] , Lena Horne (1978) [63], Sarah Vaughan (1978)[64], Montserrat Caballé ja José Carreras (1991)[65], Natalie Cole (1992)[66].
Kotimaiset ja ulkomaiset televisiokilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erkki Pohjanheimo oli monena vuonna mukana tuottamassa ja ohjaamassa Eurovision laulukilpailuja sekä toimi Yleisradion edustajana Euroopan yleisradioliiton (EBU) kokouksissa ja Eurovision laulukilpailun Suomen tuottajana[67][68]. Vuonna 1995 Indonesian televisio TVRI kutsui hänet tuottamaan ja suunnittelemaan kansainvälisen, kolmi-iltaisen laulukilpailun, Indonesia International Song Festivalin.
Pohjanheimon ja Vesa Nuotion ohjaama Love... and Marriage sai kunniamaininnan Montreux’n Kultaisen Ruusun viihdeohjelmakilpailussa (Golden Rose Festival) 1971[69]. Vuonna 1978 Pohjanheimon ja Seppo Seppälän kansanooppera Pietarin miilu voitti Sopotin kansainvälisessä viihdeohjelmakilpailussa toisen palkinnon. [70] Vuonna 1982 Erkki Pohjanheimon ohjaama Mikis Theodorakisin Canto General - Suuri laulu sai Venla-kunniamaininnan. Pohjanheimon, Heikki Seppälän ja Heidi Köngäksen Itsenäisyys ja rock -ohjelma voitti Venla-patsaan 1986. [71] Pohjanheimon tuottaman ja ohjaaman ohjelman Tibiteikka – Uzbekistanin kansantaidetta kuvaus ja äänitys palkittiin kunniamaininnalla Venla-kilpailussa 1987. Sunny Notesin tuottama ja Pohjanheimon ohjaama Jukka Linkola Tentet valittiin ainoana suomalaisena ohjelmana osallistumaan Montreux’n Kultaisen ruusun festivaaliin 1999. Valinnan suoritti kansainvälinen ammattilaisraati. [72]
Oma yritystoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1997 Erkki Pohjanheimo perusti oman tuotantoyhtiön, Sunny Notes Oy:n. Yhtiön tuotantoja ovat muun muassa:
- Lasten sairaala -sarja (TV1 2000–2001)
- Tosi tarina: Elämä asuntovaunussa / Rami Miettinen (TV1 2002)
- Tosi tarina: Sadan koiran mies / Mika Vesilahti (TV1 2002)
- Tosi tarina: Onnellisten tähtien alla / tekstiilitaiteilija Anu Pylsy (TV1 2003)
- Tosi tarina: Seitsemän veljestä / Sarikosken musikaaliset veljekset (TV1 2003)
- Tosi tarina: Surmanajaja elää / Onni Suuronen (TV1 2004)
- Tosi tarina: Tuulimyllyjä päin / havupuu-uutemies Kari Herttua (TV1 2004)
- Tosi tarina: Visaa ja raitaa koruiksi / Kauko Raatiniemi (TV1 2005).
Sunny Notes on tuottanut myös useita musiikkiohjelmia, kuten:
- Pohjolan kyky: Lenni-Kalle Taipale Trio (TV1 1997)
- Pohjolan kyky: Outi Heiskanen, klarinetti (TV1 1997)
- Vanessa Mae - pippurinen viulutyttö (TV2 1997)
- Jukka Linkola Tentet (TV1 1998)
- Mr. Euroviisu Johnny Logan (TV1 1998)
- Mikko Kuustosen enkeleitä ja sankareita (TV2 1998)
- Merikanto-laulukilpailu (MTV3 2001)
- Estradilla: Eino Grön 65 (TV2 2004)
- Kaj Chydenius ja 40 laulujen vuotta - Kaj Chydeniuksen juhlakonsertin 1. osa (TV2 2004)
- Estradilla: Kokonainen maa ja taivas - Kaj Chydeniuksen juhlakonsertin 2. osa (TV2 2007)
- Estradilla: KOM-teatteri 35 vuotta (nauh. tammikuu 2006, lähetys TV2 2007).
Vuonna 2009 Erkki Pohjanheimo ohjasi Suomalaisen kamarioopperan[73] tilaaman myyntivideon Vapauden vanki -nimisestä oopperasta, joka kertoo presidentti Risto Rytistä. Musiikki on Ilkka Kuusiston, libretto Markus Nummen ja ohjaus Kalle Holmbergin. Risto Rytiä esitti Jorma Hynninen ja hänen vaimoaan Tiina Lindfors. Kapellimestarina toimi Kristian Attila.[74][75] Yhteistyö Suomalaisen kamarioopperan kanssa jatkui 2011, kun Erkki Pohjanheimo ohjasi myyntivideoksi Ilkka Kuusiston toisen oopperan, Nainen kuin jäätynyt samppanja. Ooppera perustuu Aino Kallaksen päiväkirjamerkintöihin, ja sen libreton teki Aino Piirola. Alkuperäisen oopperan ohjasi Jukka Kajava. Pääosissa esiintyvät Ulla Raiskio ja Sami Saikkonen, kapellimestari on Kristian Attila.[73]
Toimitusjohtaja Erkki Pohjanheimo lopetti Sunny Notes Oy:n toiminnan 31.12.2013.
Videoalan ja artistien kouluttaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjanheimo on toiminut myös televisioalan kouluttajana muun muassa Yleisradion ammattiopistossa, Radio- ja televisioinstituutissa (RTI), Tampereen yliopistossa, Tampereen ammattikorkeakoulussa, Adultan Luovat alat -linjalla (ent. Adultan radio- ja televisio-opisto Arto), Helsingin Metropolia Ammattikorkeakoulun Elokuva ja televisio -koulutusohjelmassa (ent. Stadia/Viestintä), Turun Aikuiskoulutuskeskuksessa ja Helsingin tekniikan alan oppilaitoksessa (Heltech), joka vuoden 2013 alussa liitettiin uuteen Stadin ammattiopistoon,[76]. Pohjanheimo on myös opettanut iskelmälaulajien esiintymistaitoja Lavatähti-kursseilla Jyväskylässä (1993–2000) ja Ikaalisten artistikoulutuksessa (Länsi-Pirkanmaan koulutustuskuntayhtymä/Aikuiskoulutus) (2002–2004)[77].
Kirjalliset julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erkki Pohjanheimo: Nauha pyörii ja kamera käy - Matkani levytysstudiosta tv-ohjaamoon, muistelmateos, Aurinko Kustannus Oy, 2022, ISBN 978-952-230-805-4
Perhe-elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erkki Pohjanheimo on naimisissa tv-tuottaja-ohjaaja Mervi Pohjanheimon kanssa. Erkki Pohjanheimolla on edellisestä avioliitostaan kaksi tytärtä: laulaja-laulunopettaja Pauliina Pohjanheimo (Pauliina May), joka työskentelee Hollannissa, ja näyttelijä Petriikka Pohjanheimo.[1]
Erkki Pohjanheimon vanhemmat ovat lentokapteeni Erkki Olavi Pohjanheimo (1917–1943) ja Raili Kuuranne (o.s. Valkola, ent. Pohjanheimo, 1919–2010). Isän kaaduttua koelentäjänä Tampereella Erkki Pohjanheimon äiti meni naimisiin näyttelijä Leevi Lindströmin (myöh. Leevi Kuuranne) kanssa. Pohjanheimo vietti nuoruutensa siis näyttelijäperheessä[78]. Hänen sisaruksiaan ovat Teatterikorkeakoulun teatteritaiteen laitoksen johtaja Marja-Liisa Kuuranne-Autelo (lausuntataiteilija Malla Kuuranne) ja KOM-teatterin käyttöpäällikkö, valaistustaiteilija Jukka Kuuranne.
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaikkien levyjen tiedot löytyvät täältä: [79]
- Tuuli vain (Nur der Wind), säv. & san. Lothar Olias – Aldo von Pinelli, suom. Orvokki Itä, sov. Unto Haapa-aho. Philips PF 340542 (45). Äänitetty 14.02.1961
- Kättä vastakkain (Frappe dans tes mains), säv. Charles Aznavour, san. Clement Nicolas, suom. Orvokki Itä, sov. Olli Häme. Philips PF 340542 (45). Äänitetty 14.02.1961
- Kutsukaa tri Casey (Callin’ Dr. Casey), säv. & san. John D. Loudermilk, suom. Reino Helismaa, sov. Matti Viljanen, Fontana TF 271557 (45), Fazer Finnlevy 0630-15552-2 (CD), Kun rock and roll tuli Suomeen 1 – Fazer Records 0630-15552-2 (CD), Limboa ja muuta hyvää - Philips PE 427565 (EP) , Toivekonsertti 22 - Rytmi RLP 8081 (LP), Unohtumaton ilta - Triola TRLP 106 (LP). Äänitetty 29.01.1963
- Juna jättää laiturin (J’entends siffler le train - Five Hundred Miles Away From Home), amer. kansansävel , (Suomen äänitearkisto: säv. Hedy West – Charlie Williams, san. Bobby Bare – Hedy West. Levyetiketissä: säv. Harold Jeffries), suom. Rauni Kouta, sov. Matti Viljanen. Fontana 271557 (45). Äänitetty 29.01.1963
- Limbo Rock säv. & san. Jon Sheldon - William Strange, suom. Orvokki Itä, sov. Arthur Fuhrmann. Fontana 271567 TF (45), Limboa ja muuta hyvää - Philips PE 427565 (EP), Toivekonsertti 24 - Rytmi RLP 8083 (LP). Äänitetty 15.03.1963
- Baby-Twist säv. Werner Twardy , san. Lilibert , suom. Orvokki Itä, sov. Arthur Fuhrmann. Fontana 271567 TF (45). Äänitetty 15.03.1963
- Kotikaupunki säv. Isaak Dunajevskij, san. Pauli Salonen, sov. Jaakko Borg. Fontana 271573 TF (45), Venäläisittäin 3 – Sävel MDE 2028 (cas), Venäläisittäin 3 - Sävel SÄLP 708 (LP). Äänitetty 01.08.1963
- Katja säv. V. Salanov [80], san. Pauli Salonen, sov. Jaakko Borg. Fontana 271573 TF (45), Venäläisittäin 2 - Sävel MDE 2027 (cas), Venäläisittäin 2 - Sävel SÄLP 707 (LP). Äänitetty 01.08.1963
- Anna takaisin eilispäivä, säv. Toivo Kärki , san. Lauri Jauhiainen, sov. Toivo Kärki. Fontana TF 271578 (45), Äänitetty 13.12.1963[4]
- Yön hellät kädet, säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa, sov. Toivo Kärki. Fontana TF 271578 (45). Äänitetty 13.12.1963[81]
- Yö katseessasi (Charade), säv. Henry Mancini, san. John Mercer, suom. Reino Helismaa, sov. Jaakko Borg. Fontana TF 271583 (45). Äänitetty 24.04.1964
- Nuoruuden kultainen tie, venäl. kansansävel (Koivu-valssi), san. Orvokki Itä, sov. Toivo Kärki. Fontana TF 271583 (45). Äänitetty 24.04.1964
- Jos lähdet (Non ha più luce il mondo), säv. Marino Marini, san. Pinchi, suom. sanat Reino Helismaa. Fontana 271591 (45). Äänitetty 03.08.1964
- Yön laulu (Ein Chanson in der Nacht), säv. & san. Heinz Kück, suom. Orvokki Itä, sov. Matti Viljanen. Fontana TF 271591 (45). Äänitetty 03.08.1964
- Lapin taikarummut, säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa, sov. Nacke Johansson. Philips PF 340689 (45), Lapin taikaa - Sävel MDE 2076 (cas), Lapin taikaa - Sävel SÄLP 616 (LP), Suomen eurovisioiskelmiä Grand Prix 1965 - Philips PE 427572 (EP), Toive iskelmiä 3 - Fazer Finnlevy 3984-24095-2 (CD), Toivo Kärki sings and swings and plays Toivo Kärki on his own piano, - Isku TK50, Tomin ja Jerryn teevee-suosikit - Ildeo ILD85 (cas), Toivo Kärki: Unohtumattomat – Valitut Palat V05019VV3/3. Äänitetty 01.02.1965 [82]
- Minun kitarani (Min gitarr), säv. & san. Thore Skogman, suom. Saukki, sov. Nacke Johansson. Decca SD 5655 (45). Äänitetty 11.5.1965
- Niin paljon kuuluu rakkauteen (Love is a Many Splendored Thing), säv. Sammy Fain, san. Paul Francis Webster, suom. Saukki, sov. Nacke Johansson. Decca SD 5657 (45), Iskelmäparaati - Triola TRLP 110 (LP), Suosikki-iskelmiä - Rytmi KMF02 (cas), Suosikki iskelmiä - Rytmi MFLP 02 (LP). Äänitetty 24.05.1965
- Ennusta kohtaloni tie, säv. & san. Usko Kemppi, sov. Kalevi Nyqvist. Philips PF 340747 (45), Tango toivekonsertti 33 - Rytmi RILP 7025 (LP), Tuttuja tangoja 2 - Sävel SÄLP 700 (LP). Äänitetty 09.05.1966
- On vaikeaa sua unohtaa, säv. Pentti Tulirinta, san. Nepis - Pentti Tulirinta, sov. Kalevi Nyqvist. Philips PF 340747 (45). Äänitetty 09.05.1966
- Kaunein aamuisin (Mary in the Morning), säv. Johnny Cymbal, san. Mike Lendell, suom. Jyrki Lindström, sov. Björn Björklöf. Parlophone PAR983 (45). Äänitetty 1967
- Kun taas tavattiin (The Day I Met Marie) säv. & san. Hank Marvin, sov. Björn Björklöf, suom. Jyrki Lindström. Parlophone PAR983 (45), Kultainen 60-luku 2 (CD) / EMI 25.02.2011. Äänitetty 1967
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Latva, Tony & Tuunainen, Petri: Iskelmän tähtitaivas: 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27817-3.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Mattlar, Mikko: Televisio vei laulusta voiton. (80-vuotishaastattelu) Helsingin Sanomat, 28.1.2022, s. B 13. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047. Artikkeli verkkoversio tilaajille. Viitattu 17.8.2022.
- ↑ Elokuva-Aitta 2/64: "Leevi Kuuranne ja hänen ottopoikansa Erkki Pohjanheimo"
- ↑ Show-uutiset 4.11.1960
- ↑ a b Kärki 2015, s.530
- ↑ http://www.ihesm.com/Loudermilk2.html
- ↑ Ilta-Sanomat 8.3.1963: Ilta-Sanomain iskelmätilasto
- ↑ Eeva, Iskelmäikkuna 4/1963
- ↑ Politiken, København, 2.12.1963
- ↑ Suomen Sosialidemokraatti 26.10.1963
- ↑ Kansan uutiset 26.10.1963
- ↑ Kalervo Kärki: Sydämeni sävel - Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 530,569. Tampere: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2.
- ↑ http://www.kjentfolk.no/musikere/wenchemyhre/ (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Helsingin Sanomat 16.7.1965: Norjalle voitto laulukilvassa
- ↑ Ilta-Sanomat 15.7.1965: Katri-Helena neljäs
- ↑ Jake Nyman, Pekka Gronow, Jukka Lindfors: Suomi soi 3, Ääniaalloilta parrasvaloihin, Kustannusosakeyhtiö Tammi 2002, s. 54, 55, 81, ISBN 951-31-2507-6
- ↑ http://www.imdb.com/title/tt0442889/
- ↑ Ilta-Sanomat 1.11.1968 ”Sinbad purjehtii Kuubaan.”
- ↑ Helsingin Sanomat 30.4.1967
- ↑ Linkki 47/67: ”Ansiomerkit ja tunnustuspalkinnot”
- ↑ Helsinkin Sanomat 6.7.1968, radio ja televisio: "Tässä tulee Anki." Viitattu 28.10.2020
- ↑ Helsingin Sanomat 28.1.1969, tv-palsta
- ↑ http://www.imdb.com/title/tt1456859/
- ↑ http://www.imdb.com/title/tt1593464/
- ↑ http://www.imdb.com/title/tt1594465/
- ↑ http://www.imdb.com/title/tt1437604/
- ↑ http://www.imdb.com/title/tt1437608/
- ↑ http://www.imdb.com/title/tt0437012/
- ↑ https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/02/18/valto-laitinen-muutti-pariisiin-saveltamaan-epasuomalaisia-iskelmia?page=7
- ↑ Helsingin Sanomat 27.2.1971, Radio ja televisio: "Vieras aine virtaa jälleen". Viitattu 31.10.2020.
- ↑ Jake Nyman, Pekka Gronow, Jukka Lindfors: Suomi soi 3, Ääniaalloilta parrasvaloihin, Kustannusosakeyhtiö Tammi 2002, s. 57, 58, ISBN 951-31-2507-6
- ↑ http://www.imdb.com/title/tt1586997/
- ↑ Asko Murtomäki: Finland 12 points - Suomen euroviisut, Kustannusosakeyhtiö Teos 2007, s. 70-183, ISBN 978-951-851-106-2
- ↑ Jake Nyman, Pekka Gronow, Jukka Lindfors: Suomi soi 3, Ääniaalloilta parrasvaloihin, Kustannusosakeyhtiö Tammi 2002, s. 58, ISBN 951-31-2507-6
- ↑ Ilta-Sanomat / Pirkko Koskiniemi 29.5.1976: "Omat jutut - Aitoa kansanperinnettä
- ↑ Katso-lehti 30.4.1975: Työväenlaulu soi
- ↑ Keskisuomalainen, Aino Suhola 15.10.1975: Nyt laulut, viulut, sellot soi - Multian musikaalinen perhe
- ↑ Helsingin Sanomat 14.7.1978 (uusinta): "Yhä ajankohtainen 'Rauhan äiti' on uusintansa ansainnut."
- ↑ Katso 3/1978
- ↑ Katso: Viihdeohjelman tie kuvaruutuun 45/1979
- ↑ Helsingin Sanomat 1.12.1979: Uusi musiikkisarja nuorille
- ↑ Kansan Uutiset 7.12.1979:Långbackan Svejk kuvaruudussa
- ↑ Katso-lehti 9/1981, Erkki Pälli: Nuorison toiveilta - Rockia tuutin täydeltä. Viitattu 7.10.2020
- ↑ Sosialidemokraatti 3.9.1981: Billie Hollidayn traaginen elämä
- ↑ https://www.elonet.fi/fi/elokuva/130415
- ↑ Katso 51/1981, Julius Heikkilä: ”Veikko Lavin veikeät laulut”
- ↑ http://yle.fi/vintti/yle.fi/venla2002/historia_etu1.htm
- ↑ Katso! 19.1.1983
- ↑ Helsingin Sanomat 25.6.1987: "Lahden sävel järjestää iskelmälaulukilpailun suuren maailman tyyliin"
- ↑ Helsingin Sanomat 21.9.1987
- ↑ Katso-lehti 23/1993, kansikuva ja sivut 6-7. Viitattu 8.10.2020
- ↑ Helsingin Sanomat 04.11.1994, televisiopalsta
- ↑ https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija/eino-rautaruoho-2
- ↑ Helsingin Sanomat 16.12.1966, tv-palsta. Viitattu 21.10.2020
- ↑ Katso-lehti 48/1966. Viitattu 21.10.2020
- ↑ Katso-lehti 49/1966. Viitattu 21.10.2020
- ↑ http://pomus.net/001768 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Helsingin Sanomat 14.8.1984 , televisiopalsta "Salminen Savonlinnassa" (uusinta)
- ↑ Ilta-Sanomat 27.12.1994
- ↑ http://www.spencer-davis-group.com/
- ↑ Helsingin Sanomat 1.5.1970 televisiopalsta "Black but Sunny - Cilla is here"
- ↑ Helsingin Sanomat 2.1.75, televisiopalsta "Benny Goodman Helsingissä, osa 1"
- ↑ Helsingin Sanomat 20.11.1975, televisiopalsta "Lionel Hampton Helsingissä, osa 1"
- ↑ Helsingin Sanomat 13.10.1977: "Upea oppitunti."
- ↑ Helsingin Sanomat 9.12.1978, televisiopalsta, Lauri Karvonen: "Bebopin taitaja Sarah Vaughan"
- ↑ Helsingin Sanomat 7.10.1991
- ↑ Ilta-Sanomat / Päivyri 2.3.1992: "Natalie Cole nostalgoi tyylikkäästi."
- ↑ Anna Muurinen: Euroviisut - kisastudion käsikirja, s. 62,64-65, Kustannusosakeyhtiö Nemo, 2007, ISBN 978-952-5613-30-8
- ↑ Petri Kaivanto - Ari Leskelä: Suomen Euroviisut kautta aikojen, s. 24, 97, 109, F-kustanns Oy, 2007
- ↑ Yleisradion historia 1949 - 1996, osa 2, s. 232 ja osa 3, s. 170, Yleisradio 1996, ISBN 951-43-0709-7
- ↑ Ilta-Sanomat 1.9.1978
- ↑ Ilta-Sanomat/Päivyri 26.1.1987
- ↑ Helsingin Sanomat 6.3.1999: "Jukka Linkola Tentet -dokumentti pääsi Montreux'n kilpailuun."
- ↑ a b http://www.elisanet.fi/kamariooppera/
- ↑ Ilta-Sanomat 10.1.2009
- ↑ http://www.fuga.fi
- ↑ http://www.hel.fi/hki/ammatillinen/fi/Etusivu (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://aikkari.lpkky.fi/artisti/ (Arkistoitu – Internet Archive) Artistivalmennus
- ↑ Elokuva-Aitta 2/1964: Leevi Kuuranne ja hänen ottopoikansa Erkki Pohjanheimo
- ↑ http://www.fono.fi/TekijaHakutulos.aspx?esittaja=Pohjanheimo+Erkki
- ↑ http://pomus.net/001739 (Arkistoitu – Internet Archive), V. Salanov oli Jaakko Borg
- ↑ Kärki 2015, s.530
- ↑ Kärki 2015, s.569
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Erkki Pohjanheimon esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Erkki Pohjanheimon viralliset sivut
- Pohjanheimon tuotantoyhtiön Sunny Notes Oy:n viralliset sivut
- Erkki Pohjanheimo: Nauha pyörii ja kamera käy - Matkani levytysstudiosta tv-ohjaamoon, Aurinko Kustannus Oy 2022, ISBN 978-952-230-805-4
- YLE Elävä arkisto -hakusana Erkki Pohjanheimo. Videokatkelmia Pohjanheimon ohjelmista
- Sirpa Lehtomäki, toimittaja: Lehtomäki - sukutila Multian Sahrajärvellä, s. 30 ja 467-470 sekä 643-644, ISBN 978-952-93-6474-9
- Erkki Pohjanheimon kuvitetun radiohaastattelun 1.osa. Radio Robin Hood
- Erkki Pohjanheimon kuvitetun radiohaastattelun 2.osa. Radio Robin Hood
- Erkki Pohjanheimon kuvitettu radiohaastattelu, Radio Suomi - Södertälje, Ruotsi 23.4.2020
- Antti O. Arponen - Markku Kasila - Vesa-Matti Peltola: He antoivat kaikkensa - Viime sodissa menehtyneet suomalaiset mestariurheilijat, s. 349, Auditorium kustannusosakeyhtiö 2014, ISBN 978-952-7043-03-5
|
