Jorma Hynninen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jorma Hynninen Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2016.

Jorma Kalervo Hynninen (s. 3. huhtikuuta 1941 Leppävirta) on menestyneimpiä suomalaisia oopperalaulajia, äänialaltaan baritoni.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hynninen opiskeli Sibelius-Akatemiassa 1966–1971 (Matti Tuloisela, Antti Koskinen, diplomi 1970). Hän oli vuosina 19701990 kiinnitettynä Kansallisoopperaan, jossa hän toimi myös taiteellisena johtajana vuodesta 1984. Hynninen toimi 19801991 Joensuun laulujuhlien taiteellisena johtajana, vuosina 19932002 Savonlinnan oopperajuhlien taiteellisena johtajana sekä Sibelius-Akatemian laulutaiteen professorina 19972003. Hynninen on lisäksi pitänyt useita mestarikursseja. Hynninen on esiintynyt maailman johtavissa oopperataloissa, kuten Lontoossa, Chicagossa, Moskovassa, Pekingissä, Milanossa (La Scala) ja New Yorkissa (Metropolitan). Hän on esiintynyt eri puolilla maailmaa myös konserttilaulajana, erityisesti liedlaulajana, yhdessä pianisti Ralf Gothónin kanssa.[2] Hynninen lopetti oopperauransa vuonna 2013.[3] Hänelle myönnettiin professorin arvonimi 2005.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oopperalaulaja Marko Salo (1964–2005) oli Hynnisen poika, tytär Ursula Hynninen on Heinolan seurakunnan kanttori, ja toinen tytär Laura Hynninen on harpisti.[4][5] Näyttelijä Olivia Ainali on Hynnisen tyttärentytär.[6] Hynnisen Reetta-vaimo kuoli munasarjasyöpään keväällä 2017.[7]

Oopperaroolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hynninen on tehnyt yli 70 oopperaroolia.

Levytykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisten oopperalevytysten lisäksi Hynnisen keskeisimpiä oopperalevytyksiä ovat Figaron häät (Muti), Elektra (Ozawa) ja Il prigioniero (Salonen). Hänen levytystuotantoonsa kuuluu myös negrospirituaaleja, ikivihreitä ja tangoja.[2] Levytyksiä Hynninen on tehnyt runsaat 140 kpl.

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Haapakoski, Martti – Heino, Anni – Huttunen, Matti – Lampila, Hannu-Ilari – Maasalo, Katri: Suomen musiikin historia: Esittävä säveltaide, s. 64–67. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-23564-4.
  2. a b Jorma Hynninen Primario. Viitattu 2.5.2009.
  3. Huippubaritoni Jorma Hynninen lopettaa oopperauransa
  4. Kanttorit Heinolan seurakunta. Viitattu 8.1.2017.
  5. 21.11.2011 Jorma Hynnisen ja tyttärien harvinainen yhteiskonsertti (Lehdistötiedote) 21.11.2011. Musiikkiteatteri Kapsäkki. Viitattu 8.1.2016.
  6. Menestysteos Punainen viiva palaa Kansallisoopperan ohjelmistoon (Suomen Kansallisoopperan lehdistötiedote) 8.5.2008. Viitattu 11.3.2013.
  7. Oopperalaulaja Jorma Hynninen menetti vaimonsa – puoliso sai syöpädiagnoosin vuotta aiemmin
  8. Vantaan kulttuuripalkinto Vantaan kaupunki, vantaa.fi. Viitattu 2.7.2016.
  9. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton myöntämät kultaiset kunniamerkit 2014–1947, Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto 2014 (pdf). Viitattu 27.2.2016.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hynninen, Jorma: Oi muistatko vielä sen virren. Toimittanut Ismo Loivamaa. Otava, 1993.
  • Hako, Pekka: Jorma Hynninen omalla maalla. Otava, 1999.
  • Hako, Pekka: Jorma Hynninen: Sielun maisemia. Kirjapaja, 2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]