Henry Mancini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Henry Mancini
Syntymäaika 16. huhtikuuta 1924
Syntymäpaikka Cleveland, Ohio, USA
Kuolinaika 14. kesäkuuta 1994 (70 vuotta)
Kuolinpaikka Los Angeles, Kalifornia, USA
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
IMDb
Elonet

Enrico Nicola ”Henry” Mancini (16. huhtikuuta 1924 Cleveland, Ohio14. kesäkuuta 1994 Los Angeles, Kalifornia)[1] oli yhdysvaltalainen säveltäjä. Hän sävelsi enimmäkseen elokuvamusiikkia. Hänen tunnettuja sävellyksiään ovat muun muassa Vaaleanpunaisen pantterin tunnusmusiikki, Peter Gunn -televisiosarjan tunnusmusiikki, Baby Elephant Walk -kappale elokuvasta Hatari!, alkujaan Aamiainen Tiffanylla -elokuvaan sävelletty laulu ”Moon River” sekä laulu ”Days of Wine and Rosessamannimisestä elokuvasta. Mancini voitti musiikistaan muun muassa neljä Oscar-palkintoa ja 20 Grammya.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henry Mancini syntyi 16. huhtikuuta 1924 Clevelandissa, Ohiossa. Hänen isänsä Quinto soitti huilua ja opetti Henrylle taidon kun tämä oli kahdeksanvuotias. Perhe muutti West Aliquippaan Pennsylvaniaan kun Henry oli 12-vuotias. Siellä hän opetteli soittamaan pianoa ja kiinnostui musiikin sovittamisesta. Valmistuttuaan high schoolista 1942 Mancini aloitti opinnot New Yorkin Juilliard-musiikkikoulussa mutta joutui armeijaan jo seuraavana vuonna. Mancini liittyi vuonna 1946 The Glenn Miller-Tex Beneke Orchestraan pianistina ja sovittajana. Seuraavana vuonna hän meni naimisiin laulaja Ginny O'Connorin kanssa.[2]

Vuonna 1952 Mancini aloitti Universal-International-elokuvastudion musiikkiosastossa. Seuraavan kuuden vuoden aikana hän teki musiikkia yli 100 elokuvaan ja sai ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa elokuvasta Glenn Miller Story. Lopetettuaan työt studiolla 1958 Mancini ryhtyi itsenäiseksi musiikintekijäksi. Hänen ensimmäisiä töitään lähdön jälkeen oli Blake Edwardsin televisiosarja Peter Gunn, joka aloitti 26 elokuvaa kattaneen yhteistyön Edwardsin kanssa.[2]

Elokuvamusiikin teon ohella Mancini johti useita merkittäviä sinfoniaorkestereita eri puolilla maailmaa. Kaiken kaikkiaan hän teki yli 600 esiintymistä orkesterinjohtajana.[2]

Mancini kuoli 1994. Hänellä on kolme lasta.[2]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mancini levytti yli 90 albumia, joiden tyyli ulottui big band -musiikista jazziin, klassiseen ja popiin. Yhdeksän hänen albumeistaan myi kultaa.[2]

Mancini kirjoitti kaksi kirjaa, joista toinen oli omaelämäkerta Did They Mention The Music? ja toinen orkesterisovittamisen opas, josta on tullut alan merkkiteos.[2]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mancini sai uransa aikana sävellyksistään 20 Grammy-palkintoa ja oli ehdolla yhteensä 72:een. Hän sai neljä Oscar-palkintoa ja yhteensä 18 ehdokkuutta. Hän sai myös yhden Golden Globe -palkinnon sekä kaksi Emmy-ehdokkuutta. Hänellä on lisäksi useita kunniatohtorin arvonimiä eri yliopistoista Yhdysvalloissa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pendergast, Tom & Pendergast, Sara (toim.): International Dictionary of Films and Filmmakers, Vol. 4: Writers and Production Artists, 4th edition, s. 550. St. James Press, 2000. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 10.4.2015). englanti
  2. a b c d e f g The Man : Biography henrymancini.com. Viitattu 10.3.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Caps, John: Henry Mancini: Reinventing Film Music. Urbana: University of Illinois Press, 2012. ISBN 978-0-252-03673-6.