Petriikka Pohjanheimo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Petriikka Pohjanheimo vuonna 2008.

Petriikka Pohjanheimo (s. 1971 Helsinki) on suomalainen näyttelijä, laulaja ja laulunopettaja.

Petrikka Pohjanheimo valmistui Teatterikorkeakoulun näyttelijälinjalta teatteritaiteen maisteriksi 1998. Ennen Teatterikorkeakoulua hän opiskeli Helsingin Pop & Jazz Konservatorion muusikkolinjalla 1990–1994 pääaineenaan laulu ja Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen laitoksella 1992–1994 ja 1998–2002 pääaineena laulu. Pohjanheimo suoritti klassisen laulun C-tutkinnon 2001. [1] Teatterikouluaikanaan Petriikka Pohjanheimo kuului myös Ultra Bra -yhtyeen ensimmäiseen kokoonpanoon, joka julkaisi 1995 levyn Houkutusten kiihottava maku.[2]

Keväällä 2009 Petriikka Pohjanheimo suoritti Teatterikorkeakoulun pedagogiikan laitoksella teatteri-ilmaisun ohjaajan tutkinnon.

Teatterikiinnitykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teatterikorkeakoulun jälkeen Petriikka Pohjanheimo kiinnitettiin Helsingin Kaupunginteatteriin. Siellä hän näytteli muun muassa Molièren Don Juanissa, Margaret Edsonin näytelmässä Henki (Wit), Astrid Lindgrenin Vaahteramäen Eemelissä, Tove Janssonin näytelmässä Muumit kulisseissa[3], Michael Fraynin farssissa Saranat ja sardiinit[4] sekä musikaaleissa The Black Raider, Miss Saigon, Les Misérables ja Tuhkimo. Pohjanheimo jäi freelanceriksi 2004.

Syksyllä 2004 Pohjanheimo oli mukana Marco Bjurströmin ohjaamassa Saturday Night Feverissä. Komediateatteri Arena kiinnitti hänet 2005 revyyhyn Haluatko presidentiksi?. Näytäntökaudella 2007–2008 Pohjanheimo esiintyi Tampereen Teatterissa Agatha Christien näytelmässä Hiirenloukku.

Petriikka Pohjanheimo esiintyi Viivinä Kapsäkkiteatterin musikaalissa Kärsämysoperetti Viivi ja Wagner, jota näyteltiin Aleksanterin teatterissa 2007. Sävellykset olivat Jarmo Julkusen ja tekstit Juba Tuomolan. Musikaalin lauluja on Otavan julkaiseman sarjakuvakirjan Viivi ja Wagner – Tiskiallasblues CD-liitteellä. Viivinä on Petriikka Pohjanheimo ja Wagnerina Sam Huber.[5]

Kesällä 2008 Petriikka Pohjanheimo näytteli Nummisuutarien Eskoa Uudessa Aulangon kesäteatterissa. Esityksen ohjasi ja sovitti Elina Snicker, ja dramaturgina toimi Heini Junkkaala.[6][7]

Näytäntökaudella 2008–2009 Petriikka Pohjanheimo esiintyi kuopiolaisen Tanssiteatteri Minimin Sulaketta lainaamassa -tanssiteoksessa. Se pohjautuu Maiju Lassilan romaaniin Tulitikkuja lainaamassa. Tanssillisen näytelmän on käsikirjoittanut ja ohjannut Mikko Roiha[8].

Syksyllä 2009 Teatteri Avoimet Ovet otti ohjelmistoonsa Anna Krogeruksen näytelmän Kuin ensimmäistä päivää, joka käsittelee hoivakodin elämää. Petriikka Pohjanheimolla on siinä Taimin rooli.[9] Syksyllä 2010 Pohjanheimo näytteli myös Avoimien ovien Canthia-näytelmässä, joka oli dramatisoitu Minna Canthin novelleista.[10][11]

Keväällä 2012 Pohjanheimo oli mukana Heini Tolan dramatisoimassa ja ohjaamassa Avoimien Ovien näytelmässä Salomo ja Ursula, joka perustui Juhani Peltosen samannimiseen romaaniin.[12]

Maria Jotunin Huojuva talo sai ensi-iltansa Teatteri Avoimissa ovissa 12. helmikuuta 2013. Petriikka Pohjanheimo näytteli siinä Markun perheen kolmea palvelijaa, Esteriä, Hiljaa ja Siiriä. Dramatisiointi ja ohjaus oli Heini Tolan, musiikki Suvi Isotalon ja koreografia Marjo Kuuselan.[13][14]

Kaudella 2014-2015 Petriikka Pohjanheimo on näytellyt Maire Ojosen roolia Riihimäen Teatterin musiikkinäytelmässä Harmony Sisters – Kolmannen valtakunnan sisaret.[15] Uudelleen kirjoitettu Harmony Sisters -musiikkinäytelmä tuli Lahden kaupunginteatterin ohjelmistoon keväällä 2017. Petriikka Pohjanheimo näytteli edelleen Maire Ojosen roolin. [16]

Syksyllä 2017 Petriikka Pohjanheimo näytteli perheen äitiä Taisto Reimaluodon haastatteluihin perustuvassa, Taija Helmisen kirjoittamassa, draamassa Merkkipäivä. Sen kantaesitys oli 1.11.2017. Näytelmä oli Teatteri 2.0:n tuotantoa, ja sitä esitettiin Lahden kaupunginteatterin Eero-näyttämöllä.[17] [18] Syyskuussa 2018 sama esitys siirtyi Kajaanin kaupunginteatteriin [19], ja marras-joulukuun vaihteessa 2018 Petriikka Pohjanheimo näytteli sitä Espoon kaupunginteatterissa.

Syksyllä 2021 Petriikka Pohjanheimolla oli mittava rooli Eeva-Liisa Mannerin juhlavuoden kunniaksi kirjoitetussa näytelmässä Kun kissakin kuoli aloin nauraa – Kirjeitä Eeva-Liisa Mannerille. Elina Snickerin kirjoittama ja ohjaama esitys sai ensi-iltansa Teatteri 2.0:n ja Eeva-Liisa Manner -seuran tuotantona Tampereen työväen teatterin Kellariteatterissa 27.8.2021. Puolitoistatuntisessa esityksessä Pohjanheimo on yksin lavalla muusikko Saija Raskulan kanssa. Aamulehden arvostelija Matti Kuusela antoi näytelmälle ja Pohjanheimolle viisi tähteä. [20]

Samanaikaisesti Pohjanheimo esiintyi Cécile Orblinin, Cristal Snown, ja Jani Toivolan kanssa Marjo Niemen kirjoittamassa tasa-arvoa käsittelevässä uutuusnäytelmässä Norminäytelmä. Se sai kantaesityksensä KokoTeatterissa syksyllä 2021. Teoksen ohjasi Anna Veijalainen. [21]

Petriikka Pohjanheimo työskenteli lauluyhtyeessä Ota Minut, joka on lopettanut toimintansa 2014. Ota Minut esitti Katja Lampelan sävellyksiä ja sanoituksia. Yhtye julkaisi syyskuussa 2008 CD:n Vihlovaa iloa.[22] [23]

Nykyisin Petriikka Pohjanheimo laulaa kahdessa eri yhtyeessä: Poliittisesti jees vuodesta 2016 alkaen ja The Friends of Dorothy vuodesta 2018. Poliittisesti Jees on lauluesitys, joka koostuu Katja Lampelan säveltämistä lauluista. Lampelan ja Pohjanheimon lisäksi esityksessä laulaa Leena Nuora. Se puolustaa ihmisen oikeutta olla hieman ymmällään pirstaloituvassa maailmassa, muutosten tuulten riepotellessa häntä. [24] The Friends of Dorothy on helsinkiläinen viisihenkinen a cappella -lauluyhtye. Vähemmistöjen ja sorrettujen äänten esille laulaminen kuuluu yhtyeen perustuskirjaan. Yhtyeen ohjelmisto ulottuu vähemmistökielillä lauletuista kansanlauluista ennen kuulemattomalla tavalla sovitettuihin popsävelmiin. [25]

Perhe-elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjanheimon vanhemmat ovat Arja ja Erkki Pohjanheimo. Hänen sisarensa on Alankomaissa työskentelevä laulaja-laulunopettaja Pauliina May.

  1. https://petriikka.fi/
  2. a b http://www.fono.fi/TekijaHakutulos.aspx?esittaja=Pohjanheimo+Petriikka
  3. Iltalehti 19.2.2002, Tuula Nieminen: "Muumipeikko, Myy ja Birgitta Ulfsson". Viitattu 18.10.020
  4. Helsingin Sanomat 24.8.2002, Jukka Kajava: "Housut pois, osa kaksi". Viitattu 18.10.2020
  5. a b https://otava.fi/kirjat/viivi-ja-wagner-tiskiallasblues/
  6. Uutispäivä Demari 17.6.2008, ss. 18-19
  7. https://www.hameensanomat.fi/uutiset/aulangon-kesateatteriin-naytelma-julkisuudesta-24999/
  8. Savon Sanomat 17.11.2008: "Minimin miehissä on munaa"
  9. Helsingin Sanomat 21.9.2009, s. C3: "Elämä selättää taiteen"
  10. Kirkko ja kaupunki 29.9.2010, s.12:"Nainen kovilla"
  11. Eeva, lokakuu 2010: "Canth on ajassa"
  12. Helsingin Sanomat 11.2.2012: "Salomo ja Ursula rakastavat yhä toisiaan"
  13. Helsingin Sanomat 14.2.2013: "Huojuva talo ottaa vauhtia liikunnasta"
  14. Hufvudstadsbladet 14.2.2013: "Teaterrecension: Lea håller ihop huset"
  15. Helsingin Sanomat 15.10.2014, ”Musiikkiteatteria naisten sota-ajan valinnoista”.
  16. Helsingin Sanomat 27.2.2017, "Elina Snickerin näytelmät Lahdessa ja Riihimäellä tarkastelevat sotaa tuoreista näkökulmista – molemmat näkemisen arvoisia"
  17. Helsingin Sanomat 3.11.2017 "Merkkipäivä on kunnianosoitus syrjäytetyille"
  18. Etelä-Suomen Sanomat http://www.ess.fi/uutiset/kulttuurijaviihde/art2412162 (Arkistoitu – Internet Archive)
  19. http://www.kajaani.fi/fi/merkkipaiva (Arkistoitu – Internet Archive)
  20. Aamulehti 4.9.2021, s. 51, Matti Kuusela: ” Yksi sana voi syöstä lapsen hämärään.”
  21. Helsingin Sanomat 30.10.2021, Laura Kytölä: ”Norminäytelmä on riemastuttava katsaus kiristäviin normeihin.” www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008359794.html
  22. a b http://www.fono.fi/TekijaHakutulos.aspx?esittaja=Ota+minut
  23. https://katjalampela.fi/tuote/ota-minut-vihlovaa-iloa-2008/
  24. https://poliittisestijees.fi
  25. http://www.dorothy.fi (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]