Tulitikkuja lainaamassa

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Maiju Lasilan romaania. Katso myös täsmennyssivua Tulitikkuja lainaamassa.
Tulitikkuja lainaamassa
Ensipainoksen kansi, käsin kirjoitettu teksti kirjan yläkulmassa: 24.12.1910 K. Rönnmark (Joensuun seutukirjaston kokoelmat)
Ensipainoksen kansi, käsin kirjoitettu teksti kirjan yläkulmassa: 24.12.1910 K. Rönnmark
(Joensuun seutukirjaston kokoelmat)
Kirjailija Maiju Lassila
Kieli suomi
Kustantaja Kansa
Julkaistu 1910
Sivumäärä 235
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Tulitikkuja lainaamassa on Algot Untolan ensimmäinen nimellä Maiju Lassila julkaisema romaani vuodelta 1910. Sen kustantaja oli Kansa. Romaani kertoo liperiläisestä isännästä Antti Ihalaisesta ja hänen pitkäksi venyvästä tulitikunhakureissustaan. Tarina kulkee kommelluksesta ja väärinkäsityksestä toiseen, ja siihen sisältyy kansankuvauksen perinteisiin kuuluvaa humalatoikkarointia.[1]

SKS:n vuonna 2001 julkaiseman painoksen kansikuva.

Teokselle ehdotettiin aikoinaan valtionpalkintoa, mutta Lassila kieltäytyi siitä, koska piti itseään viihdyttäjänä.[1]

Elokuvat ja näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teokseen perustuvat muun muassa elokuvat:

Romaanista on tehty myös lukuisia näyttämösovituksia ja Tauno Marttinen on säveltänyt siihen perustuvan oopperan.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antti Ihalainen lähtee naapuriin runsaan kahdeksan kilometrin päähän lainaamaan tulitikkuja.

Sattumoisin vastaan tulee Jussi Vatanen uudella hevosellaan. Hän pyytää Antin kyytiin, sillä hänellä on asiaa tälle: hän oli tulossa pyytämään Anttia puhemiehekseen oltuaan jo vuoden päivät leskenä. Antti suostuu Jussin pyyntöön ilomielin ja lähtee siltä seisomalta hankkimaan ystävälleen vaimoa.

Toivottu tyttö suostuu kosintaan ja niin ryhdytään hommaamaan kihloja. Antti, jolta tulitikkujen lainaaminen on jo autuaasti unohtunut, lähtee mukaan. Matkalla miehet juhlistavat onnistunutta kosiomatkaa innostumalla juomaan, vaikka ovat olleet jo vuosia juomatta.

Tuloksena on väärinkäsitysten suma: he huutavat juovuspäissään erinäisille kylänmiehille olevansa matkalla Amerikkaan. Tästä kuultuaan jo nuorena Ihalaisen vaimoon Anna-Liisaan ihastunut räätäli Kenonen päättää kosia hylätyksi luulemaansa Anna-Liisaa. Samaan aikaan Vatanen ja Ihalainen ovat humalapäissään joutuneet putkaan.

Heidän siellä ollessaan sana Ihalaisen Amerikkaan lähdöstä tavoittaa jo Anna-Liisankin, joka luonnollisesti kauhistuu.

Ihalaisen ja Vatasen pääsevät putkasta ja he törmäävät karkuun päässeeseen porsaaseen, jonka sieppaavat itselleen. Miesten onni kääntyy lopullisesti, kun vanha tuttu ja myös leskeksi joutunut Kaisa Karhutar sattuu miesten kohdalle.

Antin myötävaikutuksella Jussi alkaa järjestää uusia naimakauppoja nuoruudenrakastettunsa kanssa.

Ne kuitenkin keskeytyvät, kun miehet muistavat unohtaneensa Vatasen hevosen kadulle. Sitä etsiessään he löytävät itsensä nopeasti jälleen putkasta, koska ottavat luvatta käyttöönsä toisen hevosen kärryineen. Kaverukset pääsevät kuitenkin lopulta taas kotikonnuille, jossa Ihalaisella luonnollisesti on enemmän selvitettävää kuin uuden vaimonsa kanssa matkaavalla Vatasella.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.