Juhani Peltonen (kirjailija)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Juhani Peltonen
Juhani Peltonen vuonna 1965.
Juhani Peltonen vuonna 1965.
Henkilötiedot
Syntynyt 12. toukokuuta 1941
Helsinki
Kuollut 25. helmikuuta 1998 (56 vuotta)
Loppi
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Raimo Jorma Juhani Peltonen (12. toukokuuta 1941 Helsinki25. helmikuuta 1998 Loppi) oli suomalainen kirjailija, jonka laajaan tuotantoon kuuluu proosaa, runoutta ja näytelmiä. Peltonen oli omaperäinen tyyliniekka, jonka tuotannon kaksi ominaispiirrettä ovat toisaalta romanttinen raskasmielisyys ja elämänpessimismi, toisaalta kielellinen keksintä ja ilottelu.[1] Hänet tunnetaan parhaiten romaanistaan Elmo (1978), jossa irvaillaan suomalaiselle urheiluhulluudelle.

Peltonen julkaisi 1960-luvulta 1990-luvulla yltäneellä kirjailijanurallaan kaikkiaan 22 teosta ja otti haltuunsa kaikki kirjallisuudenlajit. Hänen kirjallinen tuotantonsa käsittää seitsemän runokokoelmaa, seitsemän romaania, neljä novellikokoelmaa, neljä näytelmää ja yhden pakinakokoelman, ja lisäksi hän toimitti antologiat runoudestaan ja novelleistaan. Peltonen kirjoitti myös käsikirjoituksia televisioteatterille ja kuunnelmia radioteatterille.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juhani Peltonen syntyi Helsingissä mutta vietti lapsuutensa ja suurimman osan elämäänsä Vantaan Korsossa.[2] Hänen vanhempansa olivat teollisuusvirkailija Jorma Peltonen ja konttoristi Kerttu Peltonen (o.s. Taivola). Peltosten sukutalo Villa Orrela sijaitsi Korson rautatieaseman vieressä, ja siellä oli myös suuri omenapuutarha. Peltonen työskenteli kouluaikanaan kesät laivapoikana rahtilaivoilla ja suunnitteli merikapteenin uraa. Suunnitelma kuitenkin kariutui, kun 19-vuotiaalla Peltosella todettiin punavihervärisokeus, mikä esti häntä saamasta kelpoisuustodistusta merimieheksi. Omien sanojensa mukaan hän päätti välittömästi tämän kuultuaan ryhtyä kirjailijaksi.[3]

Peltonen kirjoitti ylioppilaaksi Keravan yhteiskoulusta 1961 ja opiskeli Helsingin yliopistossa 1962–1965 estetiikkaa, nykyiskansain kirjallisuutta ja taidehistoriaa. Opiskeluaikanaan hän liikkui ”hermeettisessä jengissä”, johon kuului joukko tulevia kulttuurivaikuttajia: tuleva kääntäjä Juhani Koskinen, tuleva ohjaaja Pentti Kotkaniemi, tuleva runoilija Pentti Saaritsa ja tuleva Yleisradion kulttuuritoimittaja Juha Virkkunen. Vuonna 1964 Peltonen voitti J. H. Erkon kirjoituskilpailun proosasarjan ja Virkkunen ja Saaritsa runosarjan. Samana vuonna Otava julkaisi Peltosen esikoisteoksen, runokokoelman Ihmisiät (1964). Menestyksen innoittamana hän keskeytti opintonsa ja ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi.[3]

Romaanista Iloisin suru (1986) hänen ennakoitiin saavan Finlandia-palkinnon, mutta sen sai Sirkka Turkka teoksestaan Tule takaisin, pikku Sheba.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runokokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ihmisiät. Helsinki: Otava, 1964.
  • Oudot minät: Runoja, nostalgioja, nekrologeja. Helsinki: Otava, 1966.
  • Felix Navitan etu- ja takaraivo. Rauma: Kirjamaailma, 1967.
  • Kesken asumisen. Helsinki: WSOY, 1968.
  • Pitkää, omalaatuista rykimistä. Helsinki: WSOY, 1974. ISBN 951-0-06601-X.
  • Valittu runous: Runoja vuosilta 1964–1976. Helsinki: WSOY, 1977. ISBN 951-0-08017-9.
  • Välimatkakirja. Helsinki: WSOY, 1984. ISBN 951-0-12438-9.
  • Näköisveistos ruumisarkusta. Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14706-0.

Novelli- ja pakinakokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näytelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Salomo ja Ursula (1966)
  • Perimmäisten ammattien äärellä (1968)
  • Jatkojen aika (1969)
  • Suomen leijona (1971)
  • Semmoinen karhu (1973)
  • Metsästys joulun alla (1977)
  • Kohti maailman sydäntä ynnä muita näytelmiä (1979)

Radiokuunnelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Surunapit (1964)
  • Kiertoajelupäivä (1968)
  • Suuntaan nolla (1969)
  • Norjasta ostettu posliinitonttu (1971)
  • Pateettiset tarinat (1973)
  • Elmo, urheilija (1977)
  • Elmo – muu maailma (1978)
  • Isän aarteet (1987)
  • Katu virtaa huoneeseen (1987)
  • Kotka ei pyydystä kärpäsiä (1989)
  • Ikuisen rakkauden polulla (1989)

TV-näytelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Metsästys joulun alla (1978)
  • Ei jälkeäkään (1988)

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kirjallisuuden valtionpalkinto teoksesta Valaan merkkejä (1973)
  • Pro Finlandia -mitali (1989)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tarkka, Pekka: Suomalaisia nykykirjailijoita. Helsinki: Tammi, 1980. ISBN 951-30-9469-3.
  2. Granholm, Gilbert: Korso & Koivukylä. Aakkosellinen kaupunkikävelyopas (j)aloitteleville. E 5. Elmo. Vantaa: Vantaan kaupunki, 201x.
  3. a b Haavikko, Ritva (toim.): Miten kirjani ovat syntyneet 3. Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17298-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]