Pekka Milonoff
| Pekka Milonoff | |
|---|---|
 Pekka Milonoff Helsingin kirjamessuilla 2013. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Petr Milonoff |
| Syntynyt | 22. helmikuuta 1947 Helsinki |
| Ammatti | näyttelijä, ohjaaja, teatterinjohtaja |
| Puoliso | Satu Milonoff |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1971– |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Petr ”Pekka” Milonoff (s. 22. helmikuuta 1947 Helsinki)[1] on suomalainen teatteri- ja elokuvaohjaaja ja näyttelijä. Hän toimii KOM-teatterin taiteellisena johtajana.[2]
Milonoff pääsi ylioppilaaksi 1968, jonka jälkeen kävi Suomen Teatterikoulun ohjaajalinjan 1968–1971. KOM-teatterin näyttelijä-ohjaajana hän on ollut vuodesta 1971 asti ja taiteellisena johtajana 1977–1981 ja taas vuodesta 1982 alkaen.
Elämänvaiheet ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pekka kasvoi monikulttuurisessa kodissa ja oppi isovanhemmiltaan ensimmäiset sanansa venäjäksi. Hänen isovanhempansa isän puolelta pakenivat Venäjän vallankumousta Suomeen. Äidinäiti oli ruotsalainen ja äidinisä tullut Saksasta.[2]
Milonoff aloitti koulunkäynnin Saksalaisessa koulussa, mutta siirtyi viiden vuoden jälkeen suomenkieliseen kouluun. Teini-ikäisenä hän liittyi Sadankomiteaan. Tovereineen hän keräsi 3 000 nimeä aseistakieltäytymiseen kehottavaan vetoomukseen, jonka vuoksi kerääjät joutuivat oikeuteen. Kekkonen armahti heidät, vaikka asepalveluksesta kieltäytymiseen yllyttäminen oli kiellettyä.[2]
Uranvalinnan aikoihin psykologiastakin kiinnostunut Milonoff oivalsi, että myös teatterin kautta pystyy tutkimaan itseään ja muita. Teiniteatterin ja Kellariteatterin kautta Milonoff päätyi 1971 perustamaan KOM-teatteria.[2]
Milonoff liittyi Suomen kommunistiseen puolueeseen vuonna 1974. Huhtikuussa 1986 hänet valittiin SKP:stä erotetun taistolaisen opposition muodostaman SKP:n järjestöjen keskuskomiteaan.[3]
Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Milonoffille on myönnetty Pro Finlandia -palkinto vuonna 2003 ja Suomen arvostelijain liiton Kritiikin Kannukset vuonna 1974.[2]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Milonoffin Satu-vaimo on kääntäjä. Pekka Milonoffilla on neljä poikaa: Aleksi, Juho, Tuomas ja Eero, jotka työskentelevät kaikki isänsä tavoin teatterin tai TV-tuotannon parissa.[2] Aleksi toimii muun muassa näytelmien suomentajana.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Seppälä, Riitta & Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993, s. 296. Helsinki: Tammi, 1993. ISBN 951-31-0236-X.
- ↑ a b c d e f Tuula Kasanen: Pekka Milonoff, 62. Anna, 2009, nro 33–34, s. 38–42.
- ↑ SKP:n järjestöjen edustajien kokous 26.–27.4.86 (SKP:n järjestöt 1986), s. 87.
- ↑ Karjalainen.fi [vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ylen Elävä arkisto: Miten minusta tuli minä, Pekka Milonoff (2005)
- Marko Gustafsson: Miten minusta tuli minä. WSOY (2009) (Arkistoitu – Internet Archive)
- yle.fi/klassinen -blogi: Teatteriohjaaja Pekka Milonoffin suhde oopperaan (2010)
| |||||||||||
| ||||||||||||||||||
