Susanna Helke
| Susanna Helke | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1967 (ikä 56–57) |
| Ammatti |
elokuvaohjaaja elokuvakäsikirjoittaja |
| Ohjaaja | |
| Palkinnot | |
|
Kritiikin kannukset (1996) |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Susanna Kristiina Helke[1] (s. 1. maaliskuuta 1967 Tampere)[2] on suomalainen dokumenttielokuvien tekijä ja Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun professori. Hän on saanut Jussi-palkinnon elokuvasta Joutilaat ja useita muita palkintoja.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Susanna Helke valmistui Taideteollisessa korkeakoulun valokuvataiteen osastolta taiteen maistereiksi vuonna 1996. Helken ja Virpi Suutarin yhteistyö alkoi yhteisestä lopputyöstä, elokuvasta Synti – dokumentti jokapäiväisistä rikoksista (1996). Se oli lakonisen toteava katsaus seitsemän kuolemansynnin teemoihin.
Helke ja Suutari ovat ohjanneet yhdessä seitsemän elokuvaa. Vuonna 1998 julkaistu Valkoinen taivas dokumentoi perheen arkea nikkelikombinaatin saastuttamassa kaupungissa Kuolan niemimaalla. Saippuakauppiaan sunnuntai (1999) kuvaa työttömän lähiöperheen arkea, jota työ ja vapaa-aika ei enää jaa kahtia.[3]
Helke ja Suutari saivat vuoden 2001 Parhaan dokumentin Jussin elokuvasta Joutilaat vuonna 2001 ja heidän elokuviaan on palkittu muun muassa kolmesti parhaan pohjoismaisen dokumenttielokuvan palkinnolla Nordisk Panoramassa. Joutilaat oli myös ehdolla Euroopan elokuva-akatemian parhaan dokumenttielokuvan palkinnon saajaksi.
Helke väitteli tohtoriksi vuonna 2006. Helken taiteen tohtorinväitös Nanookin jälki – tyyli ja metodi dokumentaarisen ja fiktiivisen elokuvan rajalla (Taik-julkaisut 2006) käsittelee laajasti dokumenttielokuvan ja fiktiivisen elokuvan rajankäyntiä. Helke hoiti dokumentaarisen elokuvan professuuria Aalto-yliopistossa 2010–2015.[4] Sen jälkeen hän on toiminut Aalto-yliopiston taiteellisen suunnittelun professorina.[5]
Helken yksin ohjaama, vuonna 2013 valmistunut ja Yhdysvalloissa kuvattu elokuva American Vagabond on esitetty lukuisilla kansainvälisillä ja kotimaisilla festivaaleilla. Elokuva sai Yhdysvaltain ensi-iltansa Chicagon kansainvälisillä elokuvajuhlilla, jossa elokuva palkittiin Q Hugo juryn erikoispalkinnolla 2013. Elokuva esitettiin myös Amsterdamin kansainvälisen dokumenttielokuvafestivaalin (IDFA) arvostettujen ohjaajien elokuvia esittelevässä Masters-sarjassa 2013. Rochesterin hlbt-festivaali ImageOut palkitsi elokuvan parhaan dokumenttielokuvan palkinnolla 2013. Yhdysvaltalainen Filmmaker Magazine ylisti elokuvaa arviossaan: ”Finnish filmmaker shattered the illusion of the American Dream”. Helke asui Yhdysvalloissa vuosina 2006–2010 ja toimi vierailevana elokuvantekijä-tutkijana Kalifornian yliopiston Santa Cruzin elokuvaosastolla.
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ohjaajana ja käsikirjoittajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Synti – dokumentti jokapäiväisistä rikoksista (1996)
- Valkoinen taivas (1998)
- Joutilaat (2001)
- Pitkin tietä pieni lapsi (2005)
- Sota (2006)
- Kevät (2006)
- Leikkipuisto (2010)
- American Vagabond (2013)
- Armotonta menoa – Hoivatyön lauluja (2022)
Ohjaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Saippuakauppiaan sunnuntai (1999)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Susanna Helke Elonet. Viitattu 24.2.2014.
- ↑ Unelmat sortuvat rytinällä. Reikäreuna-elokuvafestivaali 2013, 2013, s. 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.2.2014.
- ↑ Outi Heiskanen: Susanna Helke ja Virpi Suutari, teoksessa Anttila, Eila (toim.): Lyhyttä ja pitkää – Kotimaisia elokuvantekijöitä. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu Oy, 2000. ISBN 951-692-474-3.
- ↑ Järvi, Antti: Nuoret homot taivasalla HS.fi. 26.2.2013. Viitattu 29.5.2023.
- ↑ Immonen, Petri: Susanna Helke, 50, uskoo dokumenttielokuvaan –”Dokumentaristin työ on epäglamoröösiä” HS.fi. 28.2.2017. Viitattu 29.5.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Susanna Helke Elonetissä.
- Susanna Helke Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| ||||||||||
| ||||||||||||||
