Kellariteatteri

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Helsingin Kellariteatteri, kutsumanimeltään Klitsu, on vuonna 1956 perustettu helsinkiläinen nuorten harrastajateatteri, joka toimii Kruununhaassa osoitteessa Liisankatu 27.

Tällä hetkellä Klitsulla on noin 100 aktiivijäsentä. Kellariteatteri tuottaa vuodessa 5-7 ensi-iltaa, joiden lisäksi teatterin tiloissa vierailee monipuolisesti muita esityksiä.

Teatteria pyöritetään jäsenistön avulla ja uudet jäsenet valitaan syksyisin pääsykokeilla. Kellariteatterilla ei ole palkattua taiteellista johtoa, vaan toteutettavat produktiot valitaan jäsenkokouksessa. Esitysten ohjaajina on toiminut niin ammattilaisia, harrastajia kuin teatterialan opiskelijoitakin.

Kellariteatteri on yksi Helsingin kolmesta ylioppilasteatterista ja kuuluu Ylioppilasteatteriliitto SYTYyn. Kellariteatteri on tehnyt yhteistyötä muun muassa Metropolia Ammattikorkeakoulun sekä Ilves-teatterin kanssa. Joka kesä Klitsu ja Ilves tuottavat yhdessä Kumpulan Metsäteatteriin, Kätilöopiston taakse kesäteatteriesityksen. Helsingin Kellariteatteri tekee myös tiivistä yhteistyötä Ylioppilasteatterin kanssa.

Kellariteatterin riveissä ovat vuosien varrella toimineet useat sittemmin teatterialalle päätyneet näyttelijät, ohjaajat ja muut teatterintekijät, kuten Jukka-Pekka Palo, Maria Veitola, Mari Perankoski, Tommi Korpela, Katja Krohn, Misa Palander, Kari Väänänen, Esko Salminen, Kristo Salminen, Antti Litja, Matti Pellonpää, Jani Volanen, Juha Veijonen, Matti Onnismaa, Jaakko Saariluoma, Johanna Freundlich, Niko Saarela, Olga Temonen, Outi Alanen, Reidar Palmgren, Sannamaija Pekkarinen, Susanna Mikkonen, Ville Tiihonen, Marja Pyykkö ja Miika Muranen.

Historia ja toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1956 Helsingin kaupungin nuorisotyölautakunta hankki Liisankatu 27:stä kolme kellarihuonetta nuorten kerhotiloiksi. Huoneiden väliset paksut kiviseinät murrettiin ja tiloja erottamaan jätettiin ainoastaan salaperäistä tunnelmaa luovat holvikaaret. Erikoisten tilojen huomattiin soveltuvan pienen intiimin teatterin perustamiseen. Alun perin halkovarastona toiminut kellaritila nimettiin Helsingin Nuorisoteatteriksi. Nimeksi vakiintui kuitenkin pian Kellariteatteri eli Klitsu. Ensimmäinen näytelmä, Onnen Päivät, valmistui keväällä 1957. Teatterin maine levisi ja entistä enemmän innokkaita tungeksi seuraavan syksyn pääsykokeisiin. Puolet hakijoista jouduttiin kuitenkin karsimaan, sillä teatterin resurssit olivat rajalliset. Saman vuoden syksynä sai ensi-iltansa Ruma Elsa, josta tuli oitis varsinainen arvostelumenestys. Lehdistö ja sen myötä helsinkiläinen teatteriyleisö löysivät Kellariteatterin.

Näytäntökaudella 1966-67 oli Klitsun kaariholvien alla tehty teatteria jo kymmenen vuotta. Juhlavuoden kunniaksi valmistuivat Tuomisen Luutnantin kuolema sekä Salmisen Kettu ja viinirypäleet. Kellariteatteri oli näillä näytelmillään uskaltautunut ensi kertaa satiiriselle ja yhteiskuntakriittiselle linjalle. Helsingin Nuorisotyötoimikunnan Nuorisoteatteri ry rekisteröitiin yhdistykseksi vuonna 1968. Vuoden 1972 sääntömuutoksen yhteydessä teatterin nimi muutettiin virallisesti Helsingin Kellariteatteriksi. Vuonna 1974 Kellariteatteri siirtyi produktiokohtaisiin ohjaajiin. Vuonna 1975 tehtiin myös sääntömuutos, jonka ansiosta teatterin johtokunta muodostettiin vastaisuudessa ainoastaan kellariteatterilaisista.

Kellariteatteri aloitti 1980-luvun tuotteliaana; näytelmiä syntyi tasaiseen tahtiin tekstien ollessa paljolti klassikkokirjailijoiden käsialaa. Vuonna 1984 alkoi remontti, jonka yhteydessä poistettiin 50-luvulta lähtöisin olevat seinärappaukset ja paljastettiin näin alkuperäiset, jylhän kauniit tummanpunertavat tiiliseinät.

Myös 1990-luku oli tuotteliasta aikaa. Esimerkiksi vuonna 1992 ohjelmistossa nähtiin peräti 12 näytelmää. Suurin osa valmistuneista esityksistä oli tekijöidensä itse kirjoittamia, mikä on ollut Kellariteatterissa yleistä 1980-luvun lopulta lähtien. 1990-luvun aikana Klitsun riveistä syntyi monta itsenäistä teatteria: Aurinkoteatteri, Teatteririntama, Uusi teatteri sekä Riskiryhmä. 1990-luvun puolivälin jälkeen toiminta keskittyi ensisijaisesti produktioiden tuottamiseen.

Vuosituhannen viimeisenä näytäntökautena valmistui kaiken kaikkiaan 11 esitystä. Klitsulaisten omia tekstejä hyödynsivät Hanna Hirvosen Kasvukipuja, Eeva Rantinojan Huone 69 sekä Salla Taskisen Päästä meidät pihasta. Vuosituhat päätettiin näyttävästi Heidi Räsäsen ohjaustyöllä Loistavat tähdet, joka marssitti lavalle ennätykselliset 25 uutta teatterin jäsentä.

2000-luvulla Kellariteatterissa on nähty ohjauksia muun muassa Timo Raidalta, Sirpa Riuttalalta, Reeta Tuoresmäeltä ja Leo Torvaldsilta. Tällä hetkellä Kellariteatterilla on noin kymmenen ensi-iltaa vuodessa ja se tarjoaa noin 100:lle aktiivijäsenelleen erilaisia kursseja ja koulutuksia, jotka vaihtelevat aihealueiltaan näyttelijäntyöstä ja tanssista improvisointiin ja puheilmaisuun.

Helsingin Kellariteatterilla on vuodesta 1956 vuoteen 2011 saakka kertynyt yhteensä 881 jäsentä.

Vuodesta 2014 Kellariteatterilla on toiminut kirjoituspiiri Draaman viitta. Ensimmäistä kirjoituspiiriä johti käsikirjoittaja Niina Vuorisara.

Joka syksy Kellariteatterilla järjestetään Action -lyhytteatterifestivaalit, joka kerää yhteen helsinkiläiset teatterin harrastajat ja puoliammattilaiset.

Esityksiä vuosien varrelta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kellariteatteri.
  • Kemppi, Eeva: Puheenvuoroja Klitsusta. Helsinki: Like, 2006.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä taiteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.