Lasse Naukkarinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lasse Naukkarinen
Lasse Naukkarinen huhtikuussa 2011.
Lasse Naukkarinen huhtikuussa 2011.
Henkilötiedot
Koko nimi Lauri Naukkarinen
Syntynyt3. syyskuuta 1942 (ikä 82)
Heinävesi
Ammatti ohjaaja, käsikirjoittaja
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Lasse (Lauri) Eero Tapani Naukkarinen (s. 3. syyskuuta 1942 Heinävesi[1]) on suomalainen ohjaaja-käsikirjoittaja-kuvaaja. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun lyseosta 1962. Hän opiskeli 1960-luvulla kamerataidetta Taideteollisessa oppilaitoksessa. Hän valmistui oppilaitoksen kamerataiteen osastolta vuonna 1967[2]. Ensimmäiset kosketuksensa elokuvaan hän sai Filminor Oy:ssä 1960-luvun lopulla hänen toimiessaan siellä kameramiehenä. Ensimmäinen oma ohjaustyö Solidaarisuus valmistui vuonna 1970. Naukkarinen toimi Taideteollisen oppilaitoksen kamerataiteen osaston lehtorina vuosina 1972–1975[2]. Hänelle myönnettiin valtion taiteilija-apuraha vuosille 1975–1977[2]. Vuodesta 1980 lähtien Naukkarinen on tehnyt dokumenttielokuvia omistamalleen Ilokuva-tuotantoyhtiölle. Hän on ohjannut yli 30 dokumentti- ja fiktioelokuvaa ja toiminut lukemattomissa muissa elokuvissa kuvaajana, leikkaajana, tuottajana ja käsikirjoittajana.

Naukkarinen oli taiteilijaprofessorina vuosina 1991–1995.

Palkintoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Solidaarisuus (1970)
  • Tasavallan päiväkirja (1972)
  • Armon vuonna (1974)
  • Meidän prikaatimme (1975)
  • Ottakaa varas kiinni! (1976)
  • Pronssia (1978–79)
  • Hääyö myytävänä (1979)
  • Muistoja Sinebrychoffin puistosta (1981)
  • 90. kevät (1982)
  • No Comments (1985)
  • Sukupolvien muisti-sarja: Kuitin tuuli, Miehet luokkakuvassa, Kylät ja kaupunki (1985–1986)
  • Tanssikaveri (1988)
  • Nautavaellus (1988)
  • Keskeneräinen Sampo (1989)
  • Unto M. (1990)
  • Kasarmin luonne (1990)
  • Ensimmäinen koulupäivä (1990)
  • Postikortti ja peili (1992)
  • Täyden palvelun talo (1994)
  • Astan pojat (1995)
  • Koiranpolkuja (1995)
  • Ruusuja Sinulle (1996)
  • Madame E (1997)
  • Viimeinen koulupäivä (1998)
  • Taiteilijaelämää (1999)
  • Ainon ja Kullervon maa (2000)
  • Miinavaara! (2001)
  • Miinavaara! Jälkikirjoitus (2002)
  • Koululaisen elämää (2002)
  • Suru ja salaisuus (2003)
  • Olipa kerran Utopia (2004)
  • Paanajärven Anni (2005)
  • Etelä-Intian Thali (2007)
  • Arvostetulla alueella (2009)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lasse Naukkarinen Elonetissä.
  2. ↑ a b c d e Uusitalo, Kari: ”Suomalaisia dokumenttielokuvantekijöitä”, Mitä Missä Milloin 1978, s. 363. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1977. ISBN 951-1-04521-0.
  3. ↑ ”Palkintoja ja huomionosituksia”, Vuosikirja 1996, s. 52. Yleisradio, 1997. Teoksen verkkoversio (PDF).
  4. ↑ ”Kansainvälisiä palkintoja”, Vuosikertomus 1999, s. 34. Yleisradio, 2000. Teoksen verkkoversio (PDF).

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lyhyttä ja pitkää. Kotimaisia elokuvantekijöitä. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2000. ISBN 951-692-474-3.
  • Varjola, Markku: ”Taidetta ja politiikkaa”, Lasse Naukkarisen haastattelu ja oheisjuttu ”Todistusaineistoa Utopiasta”, Filmihullu 2/2005.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt Muokkaa Wikidatassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lasse_Naukkarinen&oldid=22624797”