Kimmo Pyykkö
Kimmo Tapani Pyykkö[1] (s. 20. joulukuuta 1940 Lahti)[2] on suomalainen kuvanveistäjä. Hän teki aluksi veistoksia romuista, mutta 1970-luvulla mukaan tulivat suuret surrealistiset alumiiniveistokset. Myöhemmin hän teki figuuriveistoksia ja luontoaiheisia puureliefejä.[3]
Pyykkö opiskeli Taideteollisessa oppilaitoksessa vuosina 1963–1968 ja Helsingin yliopiston piirustussalissa vuonna 1963.[2]
Vuonna 1975 tasavallan presidentti Urho Kekkonen teki Pyykön teknisellä avustuksella Niin on jos siltä näyttää -nimisen teoksen. Sekatekniikalla valmistettu naisfiguuri oli myöhemmin esillä Helsingin Taidehallissa amatööritaiteilijoiden näyttelyssä. Se myytiin huutokaupassa 26 000 markalla. Kekkonen teki Pyykön työhuoneessa myös tunnetun omakuvansa, jonka päänä oli vanha leipälapio.[4] Pyykön mukaan Urho Kekkosen naisystävänä tunnettu rouva Anita Hallama pahoitti mielensä Niin on jos siltä näyttää -teoksesta, vaikka se ei esittänytkään ketään tiettyä naishenkilöä.[5]
Kangasala-talossa on Pyykön mukaan nimetty taidemuseo ja hänen teostensa pysyvä näyttely.[6]
Vuonna 1981 ilmestyneessä Tamminiemen pesänjakajat -kirjassa Pyykköä luonnehdittiin ”SDP:n kuvanveistäjäksi”, koska SDP:n puoluetoimiston julkisivussa oli Pyykön muotoilema reliefi.[7] Pyykön sommittelemia Manu – linjanvetäjä -reliefejä myytiin vuoden 1982 presidentinvaalin edellä Mauno Koiviston kampanjan tukemiseksi.[8]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyykkö asui nuorena kaksivuotiaasta lähtien Kangasalla[9]. Pyykkö oli vuosina 1969–1992 naimisissa toimittaja Mirja Pyykön kanssa. Avioliitosta on kaksi lasta.[10]
Tunnettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Dialogi, pronssiveistos Kangasala-talon sisäänkäynnillä[11]
- Suuri yksinäinen, metalliveistos vuodelta 1975[12]
- Jokin meissä, metalliveistos vuodelta 1975[13]
- Idoli, metalliveistos vuodelta 1977[13][14]
Julkisia teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kolmoiskosket, suihkukaivoveistos, 1969–1971, Kuusankoski[15]
- Vuorovaikutus, reliefi, 1978, SDP:n puoluetoimiston ulkoseinä, Helsinki[16]
- Rinnakkaiselo, reliefi, 1981, entisen STS-pankin pääkonttorin ulkoseinä, Helsinki[17]
- Elämänkaari, Kalevi Sorsan hautamuistomerkki, 2005, Hietaniemen hautausmaa, Helsinki[2][18][19]
- Matkalla, 2005, Kotka
- Kari Tapion hautaveistos, 2011[20]
Kuvia julkisista teoksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Kolmoiskosket, 1971, Kuusaankoski. -
Vuorovaikutus, 1978, Helsinki. -
Rinnakkaiselo, 1981, Helsinki. -
Matkalla, 2005, Kotka. -
Elämänkaari, Kalevi Sorsan hautamuistomerkki, 2005, Helsinki.
Palkintoja ja tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuvataiteen valtionpalkinto 1966, 1967, 1969, 1974[21]
- Monacon kansainvälinen taidekilpailu, Unescon palkinto 1968[21]
- Kritiikin kannukset 1968[22][21]
- Suomen Taideakatemian 3-vuotisnäyttelyn palkinto 1968[21]
- Suomen Kuvanveistäjäliiton Sculptor-näyttelyn palkinto 1970[21]
- Mäntän kuvataideviikot, yleisöpalkinto 1999[21]
- Professorin arvonimi 1996[2]
- Pro Finlandia -mitali 2008[23]
- Suomen Leijonan Komentajamerkki 2020[24]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kimmo Pyykkö Kuvataiteilijamatrikkeli. Viitattu 12.12.2013.
- ↑ a b c d Kimmo Pyykkö – CV galleriat.net. Arkistoitu 14.5.2008. Viitattu 12.12.2013.
- ↑ ”Pyykkö, Kimmo”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5.
- ↑ Ruuska, Maria: Kulttuuri-Kekkonen. Iltalehden Viikonvaihdeliite, 2010, nro 21, s. 17, 18.
- ↑ Lauri Lehtinen: Aito Kekkonen. Suomen Kuvalehti 28–35. Otavamedia Oy.
- ↑ Holmila, Paula: Kangasala-talo on kulttuuriteko. Helsingin Sanomat, 21.12.2014, s. C 16-17. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.12.2014.
- ↑ Lauantaiseura: Tamminiemen pesänjakajat, s. 29. Tampere: Kustannus-Vaihe, 1981.
- ↑ Antti Blåfield ja Pekka Vuoristo: Kun valta vaihtui: mitä todella tapahtui presidentinvaalissa 1982, s. 210–211. Helsinki: Kirjayhtymä, 1982.
- ↑ Mitä olen oppinut: Kimmo Pyykkö. Apu.
- ↑ Kuka kukin on ilmoitettu lähteeksi osoitteessa http://chat.yle.fi/yleradio1/viewtopic.php?f=1&t=322&st=0&sk=t&sd=a&start=0[vanhentunut linkki].
- ↑ Monitoimitalo avautui Kangasalle; Suur-Tampere 2.2.2015
- ↑ Suuri yksinäinen; Kuvataiteilijamatrikkeli
- ↑ a b Kangasala-talo täyttyi kulttuuriväestä: videolla Kimmo Pyykkö esittelee tärkeitä teoksiaan; Aamulehti 31.1.2015
- ↑ Pyykkö, Kimmo: Idoli 1974; Kansallisgalleria
- ↑ Kolmoiskosket Kouvola.fi. Arkistoitu 12.12.2013. Viitattu 12.12.2013.
- ↑ Vuorovaikutus taidemuseo.fi. Arkistoitu 1.10.2015. Viitattu 12.12.2013.
- ↑ Rinnakkaiselo taidemuseo.fi. Arkistoitu 31.10.2015. Viitattu 12.12.2013.
- ↑ Miettinen, Hanna: Kimmo Pyykkö suunnittelee Kalevi Sorsan muistomerkin Helsingin Sanomat. 8.2.2005. Viitattu 14.2.2021.
- ↑ Sorsan hautamuistomerkki paljastettiin Turun Sanomat. 15.10.2005. Viitattu 14.2.2021.
- ↑ Kari Tapion hautaveistos paljastettiin Espoossa; IS 4.6.2011 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d e f Ulla Aartomaa: Kimmo Pyykkö - kuvanveistäjä, sivu 245; 2001, ISBN 952-91-3143-7
- ↑ Kuka kukin on (Aikalaiskirja) : Who's who in Finland / 1978, sivu 761; Projekt Runeberg
- ↑ Pro Finlandia 11:lle kulttuurivaikuttajalle; TS 2.12.2008
- ↑ STT: Nämä suomalaiset presidentti Niinistö palkitsi kunniamerkillä – katso, onko listalla tuttuja Ilta-Sanomat. 3.12.2020. Viitattu 9.3.2023.
Kirjallisuutta ja elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aartomaa, Ulla ym.: Kimmo Pyykkö: kuvanveistäjä. 2001. ISBN 952-91-3143-7
- Kimmo Pyykkö – seitsemän kuvaa veistäjästä. Ohjaus Harri Seren. Lyhyt dokumentti. 1994.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kimmo Pyykön kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive).
- Kimmo Pyykkö Kuvataiteilijamatrikkelissa.
- Kimmo Pyykkö Valtion taidemuseon kokoelmissa.
- Vieraana kuvanveistäjä Kimmo Pyykkö; Yle Areena (Arkistoitu – Internet Archive).
| ||||||||||||||||||
