Kimmo Pyykkö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Urho Kekkonen, Niin on jos siltä näyttää, 1975.

Kimmo Tapani Pyykkö[1] (s. 20. joulukuuta 1940 Lahti)[2] on suomalainen kuvanveistäjä. Hän teki aluksi veistoksia romuista, mutta 1970-luvulla mukaan tulivat suuret surrealistiset alumiiniveistokset. Myöhemmin hän teki figuuriveistoksia ja luontoaiheisia puureliefejä.[3]

Pyykkö opiskeli Taideteollisessa oppilaitoksessa vuosina 1963–1968 ja Helsingin yliopiston piirustussalissa vuonna 1963.[2]

Vuonna 1975 tasavallan presidentti Urho Kekkonen teki Pyykön teknisellä avustuksella Niin on jos siltä näyttää -nimisen teoksen. Sekatekniikalla valmistettu naisfiguuri oli myöhemmin esillä Helsingin Taidehallissa amatööritaiteilijoiden näyttelyssä. Se myytiin huutokaupassa 26 000 markalla. Kekkonen teki Pyykön työhuoneessa myös tunnetun omakuvansa, jonka päänä oli vanha leipälapio.[4] Pyykön mukaan Urho Kekkosen naisystävänä tunnettu rouva Anita Hallama pahoitti mielensä Niin on jos siltä näyttää -teoksesta, vaikka se ei esittänytkään ketään tiettyä naishenkilöä.[5]

Kangasala-talossa on Pyykön mukaan nimetty taidemuseo ja hänen teostensa pysyvä näyttely.[6]

Vuonna 1981 ilmestyneessä Tamminiemen pesänjakajat -kirjassa Pyykköä luonnehdittiin ”SDP:n kuvanveistäjäksi”, koska SDP:n puoluetoimiston julkisivussa oli Pyykön muotoilema reliefi.[7] Pyykön sommittelemia Manu – linjanvetäjä -reliefejä myytiin vuoden 1982 presidentinvaalin edellä Mauno Koiviston kampanjan tukemiseksi.[8]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyykkö asui nuorena kaksivuotiaasta lähtien Kangasalla[9]. Pyykkö oli vuosina 1969–1992 naimisissa toimittaja Mirja Pyykön kanssa. Avioliitosta on kaksi lasta.[10]

Tunnettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkisia teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvia julkisista teoksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkintoja ja tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kimmo Pyykkö Kuvataiteilijamatrikkeli. Viitattu 12.12.2013.
  2. a b c d Kimmo Pyykkö – CV galleriat.net. Viitattu 12.12.2013.
  3. ”Pyykkö, Kimmo”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5.
  4. Ruuska, Maria: Kulttuuri-Kekkonen. Iltalehden Viikonvaihdeliite, 2010, nro 21, s. 17, 18.
  5. Lauri Lehtinen: Aito Kekkonen. Suomen Kuvalehti 28–35. Otavamedia Oy.
  6. Holmila, Paula: Kangasala-talo on kulttuuriteko. Helsingin Sanomat, 21.12.2014, s. C 16-17. Artikkelin verkkoversio Viitattu 30.12.2014.
  7. Lauantaiseura: Tamminiemen pesänjakajat, s. 29. Tampere: Kustannus-Vaihe, 1981.
  8. Antti Blåfield ja Pekka Vuoristo: Kun valta vaihtui: mitä tdella tapahtui presidentinvaalissa 1982, s. 210–211. Helsinki: Kirjayhtymä, 1982.
  9. Mitä olen oppinut: Kimmo Pyykkö. Apu.
  10. Kuka kukin on ilmoitettu lähteeksi osoitteessa http://chat.yle.fi/yleradio1/viewtopic.php?f=1&t=322&st=0&sk=t&sd=a&start=0.
  11. Monitoimitalo avautui Kangasalle; Suur-Tampere 2.2.2015
  12. Suuri yksinäinen; Kuvataiteilijamatrikkeli
  13. a b Kangasala-talo täyttyi kulttuuriväestä: videolla Kimmo Pyykkö esittelee tärkeitä teoksiaan; Aamulehti 31.1.2015
  14. Pyykkö, Kimmo: Idoli 1974; Kansallisgalleria
  15. Kolmoiskosket Kouvola.fi. Viitattu 12.12.2013.
  16. Vuorovaikutus taidemuseo.fi. Viitattu 12.12.2013.
  17. Rinnakkaiselo taidemuseo.fi. Viitattu 12.12.2013.
  18. Miettinen, Hanna: Kimmo Pyykkö suunnittelee Kalevi Sorsan muistomerkin Helsingin Sanomat. 8.2.2005. Viitattu 14.2.2021.
  19. Sorsan hautamuistomerkki paljastettiin Turun Sanomat. 15.10.2005. Viitattu 14.2.2021.
  20. Kari Tapion hautaveistos paljastettiin Espoossa; IS 4.6.2011
  21. a b c d e f Ulla Aartomaa: Kimmo Pyykkö - kuvanveistäjä, sivu 245; 2001, ISBN 952-91-3143-7
  22. Kuka kukin on (Aikalaiskirja) : Who's who in Finland / 1978, sivu 761; Projekt Runeberg
  23. Pro Finlandia 11:lle kulttuurivaikuttajalle; TS 2.12.2008

Kirjallisuutta ja elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aartomaa, Ulla ym.: Kimmo Pyykkö: kuvanveistäjä. 2001. ISBN 952-91-3143-7
  • Kimmo Pyykkö – seitsemän kuvaa veistäjästä. Ohjaus Harri Seren. Lyhyt dokumentti. 1994.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]