Anita Hallama

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Anita Hallama vuonna 1980.

Anita Elisabeth Hallama (o.s. Weber, 1. maaliskuuta 1925 Helsinki19. kesäkuuta 2008 Helsinki) oli diplomaatti Jaakko Hallaman puoliso. Hän tuli tunnetuksi 16 vuotta kestäneestä suhteestaan presidentti Urho Kekkoseen. Suhde oli ”julkinen salaisuus”, kunnes Hallama itse kertoi siitä kirjassaan Sydämen kieltä sydämelle (2001).[1] Hallamat olivat Kekkosten perhetuttuja jo 1950-luvulta lähtien.

Hallaman ja Kekkosen suhde syveni presidentin Jugoslavian valtiovierailulla vuonna 1963 ja suhde jatkui aina Kekkosen kuolemaan. Presidentin adjutantin Urpo Levon mukaan Sylvi Kekkonen tiesi ja hyväksyi miehensä erikoislaatuisen suhteen Anita Hallamaan.[2]

Hallama hoiti puolisonsa terveyden heikennyttyä paljolti Moskovan- ja Kööpenhaminan-lähetystön päällikön tehtäviä. Muutenkin ulkoministeriö luotti häneen tilaisuuksien ohjelmien järjestäjänä.[3] Urho Kekkosen ja puolisonsa kautta Anita Hallamalla katsottiin olevan suuri sananvalta ulkoministeriössä tehtyihin henkilönimityksiin.[4] Käytännössä Anita Hallama johti Suomen Moskovan-suurlähetystöä 1970- ja 1980-luvuilla hänen miehensä ollessa vakavan sairautensa vuoksi lähes työkyvytön.[5] Tilanne muuttui Mauno Koiviston tultua valituksi uudeksi tasavallan presidentiksi vuonna 1982, jolloin Jaakko Hallama kutsuttiin kotiin Moskovasta ja myös Anita Hallama menetti vaikutusvaltansa.[6]

Kielitaitoinen Hallama puhui suomea, ruotsia, englantia, ranskaa, saksaa ja venäjää. Hallama toimi muun muassa Kekkosen tulkkina tämän Neuvostoliiton vierailujen aikana, jopa viimeisellä vierailulla vuonna 1980.

Hallamalle on myönnetty Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan ritarimerkki.[3]

Hallama kuoli Helsingin asunnossaan Munkkiniemessä 83-vuotiaana.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Anita Hallama on kuollut 25.6.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 25.6.2008.
  2. Korhonen, Keijo: Sattumakorpraali, s. 265. Helsinki: Otava, 1999.
  3. a b Helsingin Sanomat 26.6.2008, s. C 7. Muistokirjoitus. Artikkelin verkkoversio.
  4. Pastinen, Ilkka: Uusi maailmanjärjestys: kylmästä sodasta globalisaatioon, s. 197. Helsinki: Otava, 2007.
  5. Korhonen 1999, s. 265.
  6. Pastinen 2007, s. 201.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]