Johanna Venho

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Johanna Venho
Henkilötiedot
Syntynyt3. heinäkuuta 1971 (ikä 51)
Espoo
Kansalaisuus Suomi
Kirjailija
Tyylilajit runous
Palkinnot

Kritiikin Kannukset 2001
Arvid Lydecken -palkinto 2003
Katri Vala -palkinto 2006
Espoon kaupungin kulttuuripalkinto 2006
Einari Vuorelan runopalkinto 2008
WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto 2012

Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Maria Johanna Venho (s. 3. heinäkuuta 1971 Espoo)[1] on suomalainen runoilija ja prosaisti.

Opinnot ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venho valmistui ylioppilaaksi vuonna 1990 ja vuonna 1998 Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi.[1] Hän opiskeli biologiaa ja yleistä kirjallisuustiedettä Jyväskylässä ja Helsingissä.[2] Pro gradu -tutkielmassaan Myytistä historiaan. Eavan Boland ja irlantilaisen tradition naiskuva hän tutki irlantilaista runoutta. Hän on opiskellut myös historiaa Avoimessa yliopistossa.lähde?

Venho on työskennellyt Ylen Teksti-TV:ssä toimittajana ja elokuva-arvostelijana 1997–2009, Tuli & Savu -runouslehden päätoimittajana, kulttuurilehtien avustajana sekä kääntänyt lastenkirjoja, ohjannut kirjoituskursseja ja toimittanut kirjoja.[2] Venho toimi taiteilijajärjestöjen yhteistyöjärjestö Forum Artisin pääsihteerinä 2013–2014.[1] Hän on perustanut runouslehti Janon Vilja-Tuulia Huotarisen kanssa ja oli sen päätoimittaja 2013–2014[1]. Hän oli Taiteen edistämiskeskuksen kirjailijoiden ja kääntäjien kirjastoapurahalautakunnan puheenjohtaja 2015–2017.[3]

Venhon runoja on käännetty antologioihin englanniksi, ranskaksi, italiaksi, unkariksi, viroksi, tšekiksi, slovakiksi ja espanjaksi,[2] ja hän toimii kansainvälisessä Versopolis-runoilijaverkostossa.[4] Hänen runovalikoimansa Virtuosi Incantesimi ilmestyi vuonna 2006 Italiassa Antonio Parenten kääntämänä. Vuonna 2008 lastenrunokokoelma Poèmes pour mon bébé ilmestyi Ranskassa Jean-Luc Moreaun käännöksenä.

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2001 Suomen arvostelijain liitto myönsi Venholle Kritiikin Kannukset -palkinnon[5]. Hän on saanut myös Arvid Lydecken -palkinnon (2003), Katri Vala -palkinnon (2006), Espoon kaupungin kulttuuripalkinnon (2006), Einari Vuorelan runopalkinnon (2008) sekä WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinnon (2012).[2] Eino Leinon palkinnon hän sai 2020.[6]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Postia Saturnukseen, WSOY 1998
  • Ilman karttaa, WSOY 2000
  • Yhtä juhlaa, WSOY 2006
  • Tässä on valo, WSOY 2009
  • Saaren runot, Palladium 2017

Lastenkirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Okulus ja yöihmiset, lastenromaani, WSOY 2003
  • Okulus ja Livian talo, lastenromaani, WSOY 2004
  • Puolukkavarvas, lastenrunoja, WSOY 2006
  • Okulus ja Omenamökin salaisuus, lastenromaani, WSOY 2006
  • Okulus ja teatteri Outo, lastenromaani, WSOY 2008
  • Ollaan kotona (eli kuinka kuunnellaan hiljaisuutta), lastenkirja, Kirjapaja 2009
  • Utare-Ursulan onnenapila, lastenkirja, WSOY 2010
  • Kissanpissa, lastenkirja, WSOY 2011
  • Otto loikkaa ojan yli - kertomus koulun alkamisesta, lastenkirja, Kirjapaja 2011
  • Yllin Kyllin, lastenkirja, WSOY 2012
  • Linnunmaitoa kainalokanoille, lastenrunoja, Lasten Keskus 2015
  • Opossumi repussa, lastenromaani, WSOY 2017
  • Opossumi ja sata tykkäystä, lastenromaani, WSOY 2019
  • Opussumi ja pompottava sydän, lastenromaani, WSOY 2020

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Syntysanat, romaani, WSOY 2011
  • Revitään rikki se rakkaus, esseeromaani, Jaana Seppänen & Johanna Venho, WSOY 2013
  • Kaukana jossain onnenmaa. Helsinki: WSOY 2015. ISBN 978-951-0-41295-4.
  • Ensimmäinen nainen, romaani, WSOY 2019
  • Syyskirja. Helsinki: WSOY, 2021. ISBN 978-951-0-46869-2.

Novelleja, esseitä ja runoja antologioissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Runoja useissa antologioissa, mm. Uusi ääni (2006), Runo vieköön (2009).
  • "MOTMOT - Runouden vuosikirja 2006", toim. yhdessä Tomi Kontion kanssa. Julk. WSOY ja Elävien Runoilijoiden Klubi
  • "Pysäkkien välillä", novelli teoksessa 2000-luvun Decamerone, WSOY 2007
  • Linnunsiipi teoksessa Fantastinen Espoo. Espoo: ESC ry., 2009. ISBN 978-952-67158-1-0.
  • (toim.): Mitä essee tarkoittaa?. Turku: Savukeidas, 2012. ISBN 978-952-268-022-8.
  • "Onko runoilijasta loitsimaan - eli miten Kivuttarelle puhutaan", essee teoksessa Kirjailijoiden Kalevala, Kalevalaseura 2014, ISBN 978-952-222-429-3
  • "Hullu nauru ja kuulija", essee teoksessa Luojan palikkaleikki, toim. Olli Löytty. Teos 2016, ISBN 978-951-851-736-1
  • "Sadan vuoden unet", novelli teoksessa Sadan vuoden unet, Jalava 2017.
  • "Ah autuasten maa", novelli teoksessa Iloinen itsenäisyys, Robustos 2017.
  • "Saunapuhdas", novelli teoksessa Suomalaisia saunanovelleja, Aviador 2017.
  • "Eksyjän runousoppi", essee Noesis-verkkolehdessä, 2017.

Käännökset muille kielille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Virtuosi Incantesimi
  • Poèmes pour mon bébé

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kuka kukin on 2015, s. 992. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0.
  2. a b c d Venho, Johanna Kirjasampo.fi. Viitattu 2.9.2015.
  3. Majander, Antti: Kirjastoapurahojen saajien määrä putosi puoleen, mutta summat nousivat ([vanhentunut linkki]) HS.fi. Arkistoitu 2.9.2015. Viitattu 2.9.2015.
  4. Johanna Venho Versopolis.comissa
  5. Kritiikin kannukset Johanna Venholle mtvuutiset.fi. 3.5.2001. Viitattu 20.3.2022.
  6. Eino Leinon palkinto kirjailija Johanna Venholle ”aikamme tulenkantajana toimimisesta” Salon Seudun Sanomat. 12.3.2020. Salo: Salon Seudun Sanomat Oy. Viitattu 11.7.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]