John Fogerty

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
John Fogerty
John Fogerty at the 2011 Cisco Ottawa Bluesfest.jpg
Fogerty esiintymässä Kanadassa vuonna 2011.
Syntynyt 28. toukokuuta 1945 (ikä 72)
Kotoisin Yhdysvaltain lippu Berkeley, Kalifornia, Yhdysvallat
Aktiivisena 1959
Tyylilajit country rock, blues rock, rock and roll, southern rock
Laulukieli englanti
Ammatit muusikko, säveltäjä, tuottaja
Soittimet kitara, laulu, harmonikka, koskettimet
Yhtyeet Creedence Clearwater Revival (1967–1972)
The Golliwogs (1964–1967)
Levy-yhtiöt Verve Forecast Records
Fantasy Records
Asylum Records
Warner Brothers Records
DreamWorks Records
Geffen Records
Kotisivut www.johnfogerty.info/
MusicBrainz

John Cameron Fogerty (s. 28. toukokuuta 1945 Berkeley, Kalifornia, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen muusikko, laulaja-lauluntekijä ja tuottaja. Hänet muistetaan erityisesti urastaan Creedence Clearwater Revivalin eli CCR:n laulajana, kitaristina sekä musiikillisena johtohahmona. Yhtyeen hajottua vuonna 1972 Fogerty suuntasi luomaan uraansa sooloartistina, joka jatkuu edelleen. Hän joutui kuitenkin oikeudenkäynteihin yhtyetovereitaan, levy-yhtiöitä ja kustantajia vastaan, mikä aiheutti hänelle pitkäaikaisen masennuksen. Hän sai oikeudet säveltämiinsä kappaleisiin takaisin vasta levy-yhtiön omistajan vaihduttua.[1][2]

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Cameron Fogerty syntyi keskimmäisenä Galen ja Lucile Fogertyn viidestä pojasta 28. toukokuuta 1945. Perhe asui kalifornialaisen El Cerriton pikkukaupungissa San Franciscon lähistöllä, ja John syntyi naapurikaupunki Berkeleyn sairaalassa[3]. Vanhemmat erosivat Johnin ollessa vielä lapsi. Fogerty oli kouluaikoina yhtyeessä nimeltä Blue Velvets, johon myös hänen isoveljensä Tom liittyi laulajaksi.[4]

Naimisiin vuonna 1965 mennyt Fogerty elätti perhettään soittamalla musiikkia ja työskentelemällä Berkeley's Fantasy Records -jazzlevy-yhtiössä. Tuottaja Saul Zaentz teki Fogertyn yhtyeen kanssa sopimuksen, mutta sen singlet eivät nousseet listoille. Levy-yhtiö oli samalla vaihtanut yhtyeen nimeksi The Golliwogs[5]. Fogerty kutsuttiin armeijaan vuonna 1967 Vietnamin sodan aikana, mutta hän ei joutunut taistelutehtäviin. Kotiuduttuaan seuraavana vuonna hän jatkoi soittamista ja laulamista yhtyeessään.[4]

Creedence Clearwater Revival[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1968 Fogertyn yhtyeen nimeksi oli otettu Creedence Clearwater Revival. Laulaja-kitaristi John Fogerty määräsi pian kokonaan yksin sen musiikista, joka oli kitarariffeihin perustuvaa juurevaa blues- ja countryvaikutteista rockia. Seuraavien vuosien aikana CCR menestyi erinomaisesti levylistoilla ja kierteli ahkerasti. Yksin vuonna 1969 yhtye julkaisi kolme albumia, jotka nousivat kaikki Top-10:een. Yhtye hajosi vuonna 1972 sisäisiin ristiriitoihin ja Fogerty riitautui sekä yhtyetovereidensa että tuottaja Zaentzin kanssa laulujensa tekijänoikeuksista.[4]

Sooloura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CCR:n jälkeen Fogerty julkaisi kaksi soololevyä, mutta vietti niiden jälkeen hiljaiseloa kymmenen vuoden ajan. Centerfield (1985) oli jälleen suuri menestys, vaikka sen seurauksena Zaentz haastoi Fogertyn oikeuteen Fogertyn oman vanhan kappaleen plagiarisoinnista kappaleella "The Old Man Down the Road" sekä kunnianloukkauksesta kappaleella "Zanz Kant Dance" (joka nimettiin siksi uudelleen "Vanz Kant Dance"). Fogerty voitti plagiointijutun mutta sopi kunnianloukkausjutun oikeuden ulkopuolella.[4]

Fogerty soittaa pääasiassa kitaraa, mutta Centerfield-levyllään hän soitti kaikkia muitakin soittimia ja tuotti levyn itse.[4]

Fogertyn seuraava levy ei menestynyt Centerfieldin lailla, ja hän vetäytyi jälleen tauolle. Hän esiintyi joissain konserteissa mutta kieltäytyi soittamasta CCR-hittejään, sillä Zaentz omisti yhä niiden oikeudet. Hän kieltäytyi myös soittamasta vanhojen CCR-kumppaniensa kanssa kun yhtye nimettiin Rock and Roll Hall of Fameen 1993.[4]

Fogertyn kauna hänen laulunsa omistavaa ja petturina pitämäänsä Saul Zaentzia kohtaan painoi häntä hyvin raskaasti CCR:n hajoamisesta aina vuoteen 1994, jolloin hän kertoo vihdoin lopettaneensa taistelun.[6] Masennuksensa vuoksi hän ei kyennyt kirjoittamaan lainkaan lauluja vuosien 1976–1984 välillä.[7]

Vuonna 1997 Fogerty sai Grammyn uudesta Blue Moon Swamp -levystään. Hän otti myös vanhoja CCR-kappaleita jälleen ohjelmistoonsa, ja vuonna 2007 hän vihdoin sai johtoaan vaihtaneelta Fantasy-yhtiöltä korvauksen vanhoista CCR-hiteistään.[4]

Yksityselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fogertyn ensimmäinen vaimo oli Martha Paiz. He avioituivat 1965 ja erosivat 1970-luvulla.[4] He saivat kaksi poikaa ja tyttären. Fogertyn toinen vaimo on Julie Kramer, jonka hän tapasi 1986. He menivät naimisiin 1991. Heillä on kaksi poikaa ja tytär. Pojat Shane ja Tyler ovat muusikkoja, ja he ovat keikkailleet ja levyttäneet isänsä kanssa.[8]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soolotuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Creedence Clearwater Revival[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnetuimmat kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fogertyn soolouran menestyneimpiä kappaleita ovat esimerkiksi ”Almost Saturday Night”, ”Rockin’ All Over the World”, ”Deja Vu (All Over Again)”, ”Centerfield” ja ”Hot Rod Heart”.

Esiintymiset Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 26. heinäkuuta 1997, Hartwall-areena, Helsinki
  • 29. lokakuuta 1997, Turkuhalli, Turku
  • 7. syyskuuta 1998, Hartwall-areena, Helsinki
  • 1. maaliskuuta 2005, Elysée Arena Turku
  • 2. maaliskuuta 2005, Hartwall-areena, Helsinki
  • 26. toukokuuta 2008, Hartwall-areena, Helsinki
  • 23. heinäkuuta 2010, Pori Jazz, Pori
  • 30. kesäkuuta 2012, Puistoblues, Järvenpää
  • 1. heinäkuuta 2012, Raatin stadion, Oulu

Bibliografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Onnenpoika. (alkuteos Fortunate Son – My Life, My Music, 2015). Suomentanut Suramo, Ari. Otava, 2016. ISBN 978-951-1-27753-8.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fogerty, John: Onnenpoika. (alkuteos Fortunate Son – My Life, My Music, 2015). Suomentanut Suramo, Ari. Otava, 2016. ISBN 978-951-1-27753-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nordenstreng, Markus: Kovan onnen poika rakastaa yhä musiikkia, Helsingin Sanomat 28.5.2008 s. C3
  2. Tapio, Ilari: John Fogerty on näiden aikojen Mark Twain Aamulehti. 17.7.2010. Viitattu 23.7.2010.
  3. Fogerty 2016, s. 18.
  4. a b c d e f g h Powers, Luke A.: Musicians and Composers of the 20th Century, s. 456–459. (toim. Cramer, Alfred William). Pasadena: Salem Press, 2009. ISBN 9781587655128.
  5. Creedence Clearwater Revival Rock and Roll Hall of Fame. Viitattu 8.2.2014.
  6. Fogerty 2016, s. 328–329.
  7. Fogerty 2016, s. 277–278.
  8. Celebrating Seniors – John Fogerty Turns 70 Senior City. 28.5.2015. Viitattu 21.8.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]