Siirry sisältöön

Stray Cats

Wikipediasta
Stray Cats
Tiedot
Toiminnassa 1980–1984, 1986–1993, 2004–2009
Tyylilaji rockabilly, rock and roll, jazz rock
Kotipaikka Yhdysvallat New York, Yhdysvallat
Laulukieli englanti
Jäsenet
Entiset jäsenet
Levy-yhtiö
Aiheesta muualla
Kotisivut

Stray Cats, alk. Tom Cats on rockabilly-yhtye, jonka perustivat Brian Setzer, Lee Rocker (oikealta nimeltään Leon Drucker) ja Slim Jim Phantom (oikealta nimeltään James McDonnell) vuonna 1979.

Yhtyeen suosion kulta-aikana pidetään 1980-lukua, jolloin Stray Cats yhdisti rockabilly musiikin punkin energiaan ja asenteeseen. Samalla heidän ulkoasunsa viittasi varhaiseen rock’n’rolliin mutta sopi silti 1980-luvun kulttuuriseen ilmapiiriin. Stray Cats jätti pysyvän jäljen: se toi rockabillyn valtavirtaan ja antoi suunnan tyylin jatkumiselle seuraavina vuosikymmeninä.[1]

Yhdysvalloista Britanniaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brian Setzer perusti Stray Catsin New Yorkissa vuonna 1979. Yhtye esiintyi New Yorkin klubeilla kuten CBGB:ssä ja Max’s Kansas Cityssä. Yhtyeen 1950-luvun musiikki ei kuitenkaan sopinut silloiseen Amerikkaan, ja yhtye päätti lähteä Lontooseen.[2]

Erään keikan jälkeen Lontoossa yhtye tapasi tuottaja Dave Edmundsin, joka tarjosi heille levytyssopimusta. Stray Catsin ensimmäinen albumi julkaistiin Britanniassa vuonna 1981. Hyvin menestynyt levy sisälsi klassikoiksi nousseet kappaleet ”Rock This Town”, ”Runaway Boys” ja ”Stray Cat Strut” sekä ”Storm The Embassy.” Albumia pidetään yleisesti rockabillyn klassikkona.[3] Seuraava albumi Gonna Ball ei saanut edeltäjän kaltaista suosiota Britanniassa, ja yhtye päätti palata Yhdysvaltoihin.[3]

Menestys Yhdysvalloissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Brian Setzer ja Slim Jim Phantom

Stray Cats teki Yhdysvalloissa EMI American kanssa levytyssopimuksen, ja vuonna 1982 ilmestyi kokoelma Built For Speed, joka oli yhtyeen debyytti Atlantin länsipuolella. Levylle valittiin kahden ensimmäisen albumin kappaleita. Yhtye sai runsaasti näkyvyyttä MTV:llä ja sen videot auttoivat kappaleita kuten ”Rock This Town” ja ”Stray Cat Strut” nousemaan Yhdysvaltain Top 10 -listalle – yli vuoden sen jälkeen, kun ne olivat jo menestyneet Britanniassa.[3]

Seuraavana vuonna yhtye julkaisi kolmannen albuminsa Rant N' Rave With The Stray Cats. Albumi nousi vuonna 1983 sijalle 14 Yhdysvalloissa, ja single ”(She’s) Sexy + 17” ylsi sijalle 5. Tämä jäi yhtyeen kaupalliseksi huipuksi Yhdysvalloissa.[1][3]

Muutaman vuoden ajan 1980-luvun alussa Stray Cats oli yksi rock’n’rollin kuumimmista yhtyeistä. Menestys alkoi kuitenkin synnyttää ristiriitoja yhtyeen sisällä. Samaan aikaan yhtyeen jäsenien yksityiselämä alkoi herättää huomiota. Rumpali Slim Jim Phantom meni naimisiin näyttelijä Britt Eklandin kanssa. Suhde sai valtavasti huomiota mediassa. Brian Setzer alkoi myös esiintyä vierailevana kitaristina useiden rocktähtien kuten Bob Dylanin ja Stevie Nicksin kanssa sekä liittyi kitaristiksi Robert Plantin sivuprojektiin The Honeydrippers.[3]

Hajoamisia ja comebackeja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteen 1986 mennessä yhtyeen välit olivat korjaantuneet riittävästi, jotta Stray Cats pystyi kokoontumaan uudelleen Los Angelesissa ja äänittämään cover-painotteisen albumin Rock Therapyn. Yhtye kuitenkinhajosi pian albumin julkaisun jälkeen. Setzer lähti soolouralle. Rocker ja Phantom puolestaan perustivat nopeasti uuden kokoonpanon kitaristi Earl Slickin kanssa nimellä Phantom, Rocker & Slick. Stray Cats yritti samana vuonna paluuta keikoilla, mutta suosio ja mediahuomio jäi vaisuksi. Yhtyeen ura oli kriisissä.[3]

1980-luvun lopulla julkaistiin albumi Blast Off!, ja kappaleesta ”Bring It Back Again” tuli radiohitti. Yhtye oli taas jonkin aikaa suosittu maailmanlaajuisesti ja lähti kiertueelle Stevie Ray Vaughanin kanssa. Kiertueen jälkeen yhtye työskenteli tuottaja Nile Rodgersin kanssa albumilla Let’s Go Faster (1990), joka julkaistiin Liberation Records -yhtiöllä, mutta levyn myynti jäi vaisuksi.[3]

Vuoden 1992 albumi Choo Choo Hot Fish, jonka tuotti jälleen Dave Edmunds, ei myöskään herättänyt suurta huomiota. Toisen cover-albumin Original Coolin jälkeen yhtye hajosi jälleen. Setzer jatkoi 1990-luvulla swing-revivalin kärjessä johtamalla Brian Setzer Orchestraa, joka esitti klassista big band -swingiä sekä Setzerin omia kappaleita.[3]

Paluu konserttilavoille ja uusi levy

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stray Cats esiintymässä Gijonissa 24. heinäkuuta 2004.

Stray Cats esiintyi satunnaisesti 2000-luvulla. Vuonna 2003 järjestetty reunion-keikka Kaliforniassa loi kolmikon välille niin hyvän tunnelman, että se päätti järjestää kuukauden mittaisen kesäkiertueen Euroopassa. 17 loppuunmyydyn konsertin kiertue synnytti niin paljon innostusta, että siltä julkaistiin live-DVD ja albumi Rumble in Brixton, joka taltioitiin loppuunmyydyssä konsertissa Brixton Academyssa Lontoossa.[4]

2010-luvulla yhtye oli pitkään hiljaa mutta palasi vuosikymmenen lopulla albumilla 40, joka oli sen ensimmäinen kokonaan uutta materiaalia sisältänyt levynsä 27 vuoteen.[3] Vuonna 2020 Stray Cats julkaisi livelevyn Rocked This Town: From LA to London, joka sisältää eri kaupungeissa äänitettyjä kappaleita.[1]

Suomessa yhtye esiintyi Pori Jazzeilla Kirjurinluodon päälavalla 18.7.2019.

Albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 Troy Brownfield: How the Stray Cats Revived Rockabilly The Saturday Evening Post. 8.6.2022. Viitattu 7.3.2026. (englanniksi)
  2. ↑ Ed Mitchellpublished: The Stray Cats: nine lives and still running wild Louder. 29.8.2019. Viitattu 7.3.2026. (englanniksi)
  3. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Stray Cats Songs, Albums, Reviews, Bio & More ... AllMusic. Viitattu 7.3.2026. (englanniksi)
  4. ↑ The Stray Cats Biography | The Story of the Rockabilly Legends The Stray Cats. Viitattu 7.3.2026. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Stray_Cats&oldid=23916667”