Kenny Clarke

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kenny Clarke

Kenneth Spearman "Kenny" Clarke (lempinimeltään Klook ja myöhemmältä nimeltään Liaqat Ali Salaam, 9. tammikuuta 1914 Pittsburgh26. tammikuuta 1985 Pariisi) oli yhdysvaltalainen jazz-rumpali. Hän kuului bebop-genren pioneereihin.

Clarke toimi Minton's Playhousen vakiorumpalina 1940-luvun alussa ja osallistui moniin yöllisiin jamsessioihin, jotka johtivat bebop-tyylin syntymiseen. New Yorkissa hän soitti muiden muassa Charlie Parkerin, Dizzy Gillespien ja Thelonious Monkin sekä heitä edeltäneen jazzsukupolven muusikoiden kuten Sidney Bechet’n kanssa.

Kenny Clarken kehittämäksi mainitaan usein ride-symbaalin eli komppipellin jatkuva käyttö hi-hatin sijasta, usein ”ding-ding-da-ding”-rytmissä. Tämä loi bebop-musiikille tyypillisen läpi kappaleen jatkuvan lautasen sihinän ja antoi rumpalille vapauksia käyttää esimerkiksi bassorumpua enemmän aksentteihin kuin tempon ylläpitämiseen.

Clarke oli Modern Jazz Quartetin alkuperäinen rumpali ja soitti yhtyeessä 1952–1955.

Clarke vieraili Pori Jazz -festivaaleilla vuonna 1969 Kenny Clarke – Francy Boland Sextetissä. Porissa hän kertoi haastattelijoille vierailleensa Suomessa aiemminkin, nimittäin Viipurissa vuonna 1937 Edgar Hayesin ison orkesterin mukana.[1]

Clarke asui viimeiset vuotensa Pariisissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Kenny Clarke
Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.