Gilberto Gil
Gilberto Passos Gil Moreira (s. 26. kesäkuuta 1942) on brasilialainen laulaja, kitaristi ja sanoittaja sekä maan entinen kulttuuriministeri. Hänet tunnetaan parhaiten 1960-luvun lopun tropicalismo-levytyksistä kuten ”Roda”, ”Lunik 9”, ja ”Domingo No Parque”.
Hän aloitti uransa bossa nova -muusikkona siirtyen kuitenkin pian nueva canción -liikkeen vaikutuksesta sanoittamaan poliittisia ja yhteiskunnallisia lauluja. 1970-luvulla hän lisäsi uusia elementtejä afrikkalaisesta ja pohjois-amerikkalaisesta musiikista ja jatkoi albumien julkaisemista.
Vuonna 1969 sotilashallinto pidätetti hänet hallituksen vastaisista toimista. Vapauduttuaan hän muutti Lontooseen. Hän myös soitti progressiivisen rockin yhtyeissä kuten Yes, Pink Floyd ja The Incredible String Band jatkaen samalla soolouraansa. 1970-luvulla hän teki keikkoja Yhdysvalloissa ja levytti englanninkielisen albumin. Hän myös työskenteli Jimmy Cliffin kanssa ja julkaisi vuonna 1980 ”No Woman, No Cry” (Bob Marley & the Wailers), josta syntyi suuri hitti ja toi reggaen Brasiliaan.
Vuonna 2003 Lula da Silvan aloittaessa presidenttinä hän valitsi Gilin kulttuurimisteriksi. Gil erosi ministerin tehtävistä marraskuussa 2007 hoitaakseen äänihuulistaan löytynyttä polyyppia. [1] Hänen tyttärensä Preta Gil on myös muusikko.
Gil esiintyi heinäkuun 2007 Pori Jazzissa. Ensimmäisen kerran hän soitti Porissa vuonna 1998.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Gilberto Gil jättää Brasilian kulttuuriministerin viran YLE Uutiset. 12. marraskuuta 2007. YLE. Viitattu 12. marraskuuta 2007.
- ↑ Historia: Esiintyjät G Pori Jazz. Viitattu 20.7.2013.
