Carla Bley

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Carla Bley Porissa 1978.

Carla Bley (alkujaan Lovella May Borg, uransa alussa Karen Borg,[1] s. 11. toukokuuta 1936) on yhdysvaltalainen jazzpianisti ja -säveltäjä. Hän oli keskeinen hahmo 1960-luvun free jazz -liikkeessä ja tuli tunnetuksi muun muassa jazzoopperallaan Escalator over the Hill (1971).[2]

Carla Bley syntyi Oaklandissa, Kaliforniassa. Perheen isä soitti urkuja kirkossa, ja Bley kertoo olleensa kiinnostunut pianonsoitosta mutta vielä kiinnostuneempi rullaluistelusta, eikä koskaan opiskellut musiikkia muodollisesti. Hän jätti koulun kesken 15-vuotiaana ja muutti talvella 1955 New Yorkiin, jossa onnistui saamaan työpaikan Birdland-jazzklubilla tupakanmyyjänä ja ”kuunteluoppilaana”. Siellä hän tutustui tulevaan aviomieheensä, kanadalaiseen jazzpianisti Paul Bleyhin, joka ensimmäisenä levytti Carla Bleyn tekemän sävellyksen vuonna 1958.[3] He erosivat 1967, mutta Carla Bley piti ex-miehensä sukunimen.[4]

Vuonna 1965 Carla Bley perusti trumpetisti Mike Mantlerin kanssa Jazz Composers Workshopin, josta syntyi Mantlerin johtama Jazz Composers Orchestra. Sen solisteina esiintyivät muiden muassa Charlie Haden, Don Cherry, Roswell Rudd, Cecil Taylor ja monet muut New Yorkin avantgarde-jazzin huippunimet. Jazz Composers Orchestra oli mukana myös Escalator over the Hill -projektissa.

Vibrafonisti Gary Burtonin albumi A Genuine Tong Funeral (1967) oli ensimmäinen Carla Bleyn kokonaan säveltämä. Sittemmin albumeja on kertynyt kolmisenkymmentä.[3]

Carla Bley on johtanut vuosikymmenet omia keskisuuria orkestereitaan ja tehnyt sille usein huumoriakin sisältäviä sävellyksiä ja sovituksia.[2] Omien projektiensa ohella Bley on tehnyt yhteistyötä useiden muusikoiden kanssa. Hänellä oli keskeinen osa muun muassa Pink Floydin rumpalin Nick Masonin sooloalbumilla Nick Mason's Fictitious Sports (1981).

Bley on yhtyeineen vieraillut Pori Jazz -festivaaleilla vuosina 1978[5] ja 2006,[6] sekä Tampere Jazz Happeningissä 1983[7] ja 2015.[3]

Diskografiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeenjohtajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1974: Tropic Appetites (Watt)
  • 1977: Dinner Music (Watt)
  • 1978: European Tour 1977 (Watt)
  • 1979: Musique Mecanique (Watt)
  • 1981: Social Studies (Watt)
  • 1982: Live! (Watt)
  • 1983: Mortelle randonnée, soundtrack Claude Millerin elokuvaan (Mercury)
  • 1984: I Hate to Sing (Watt)
  • 1984: Heavy Heart (Watt)
  • 1987: Sextet (Watt)
  • 1989: Fleur Carnivore (Watt)
  • 1991: The Very Big Carla Bley Band (Watt)
  • 1993: Big Band Theory (Watt)
  • 1996: The Carla Bley Big Band Goes to Church (Watt)
  • 1998: Fancy Chamber Music (Watt)
  • 2000: 4x4 (Watt)
  • 2003: Looking for America (Watt)
  • 2004: The Lost Chords (Watt)
  • 2007: The Lost Chords find Paolo Fresu (Watt)
  • 2008: Appearing Nightly (Watt)
  • 2009: Carla's Christmas Carols (Watt)
  • 2013: Trios (ECM)

Yhteistyöprojekteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1966: Jazz Realities, Michael Mantlerin ja Steve Lacyn kanssa
  • 1967: A Genuine Tong Funeral, Gary Burtonin kanssa
  • 1968: Communications, The Jazz Composer’s Orchestra, joht. Michael Mantler
  • 1969: Liberation Music Orchestra, Charlie Hadenin kanssa (Impulse!)
  • 1971: Escalator Over the Hill, runoilija Paul Hainesin ja The Jazz Composer’s Orchestran kanssa
  • 1973: Relativity Suite, The Jazz Composer’s Orchestra, joht. Don Cherry
  • 1973: No Answer, Michael Mantlerin, Jack Brucen ja Don Cherryn kanssa, tekstit Samuel Beckett
  • 1975: 13 & ¾, Michael Mantlerin kanssa
  • 1975: The Gardens of Harlem, The Jazz Composer’s Orchestra, joht. Clifford Thornton
  • 1975: Echoes of Prayer, The Jazz Composer’s Orchestra, joht. Grachan Moncur III
  • 1976: The Hapless Child, Michael Mantlerin kanssa
  • 1976: Silence, Michael Mantlerin kanssa
  • 1977: Movies, Michael Mantlerin kanssa
  • 1980: More Movies, Michael Mantlerin kanssa
  • 1981: Nick Mason’s Fictitious Sports, Nick Masonin kanssa
  • 1982: Something There, Michael Mantlerin kanssa
  • 1983: Ballad of the Fallen, Charlie Hadenin kanssa, ECM)
  • 1985: Night-Glo, Steve Swallow’n kanssa
  • 1987: Carla, Steve Swallow’n kanssa
  • 1988: Duets, Steve Swallow’n kanssa
  • 1990: Dream Keeper, Charlie Hadenin kanssa (Blue Note)
  • 1992: Go Together, Steve Swallow’n kanssa
  • 1992: Swallow, Steve Swallow’n kanssa
  • 1994: Songs with Legs, Steve Swallow’n ja Andy Sheppardin kanssa
  • 1999: Are We There Yet?, Steve Swallow’n kanssa
  • 2005: Not in Our Name, Charlie Hadenin kanssa (Verve)
  • 2013: Into the Woodwork, Steve Swallow’n kanssa

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Turner, Charles: Bley, Carla (Lovella May Borg), Encyclopedia of Jazz Musicians, jazz.com. Viitattu 30.10.2015.
  2. a b Berendt, Joachim: The Jazz Book, From New Orleans to Jazz Rock and Beyond, revised edition, s. 285, 410–411. Paladin Books, 1984. ISBN 0-586-08474-6.
  3. a b c Uusitorppa, Harri: Jazz-suuruus haluaa pysyä taustalla, Helsingin Sanomat 30.10.2015.
  4. Paul Bley, The Canadian Encyclopedia. Viitattu 30.10.2015.
  5. Jouko Turunen: Hyvätasoisen festivaalin huippu: The Carla Bley Band. Soundi, 8/1978, s. 13.
  6. Historia: Esiintyjät C Pori Jazz. Viitattu 20.7.2013.
  7. Tampere Jazz Happening: Historia Tampere Music Festivals. Viitattu 20.7.2013.
Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.