Anneli Saaristo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Anneli Saaristo
Anneli Saaristo-113.jpg
Anneli Saaristo esiintymässä vuonna 2009.
Syntynyt 15. helmikuuta 1949 (ikä 68)
Kotoisin Jokioinen
Soittimet laulu
Kotisivut annelisaaristo.com

Terttu Anneli Orvokki Saaristo (s. 15. helmikuuta 1949 Jokioinen) on televisiossa, teatterissa ja elokuvissa esiintynyt laulaja ja näyttelijä. Hänet tunnetaan erityisesti vaativien laulelmien tulkitsijana. Hän edusti Suomea Eurovision laulukilpailussa vuonna 1989 kappaleella La Dolce Vita.

Saaristo on saanut euroviisujen lisäksi myös muuta kansainvälistä tunnustusta. Vuonna 1983 hänet valittiin Knokken laulufestivaaleilla parhaaksi naissolistiksi. Vuonna 1985 hän puolestaan sai pääpalkinnon Rostockin kansainvälisessä laulukilpailussa Menschen und Meer ja vuonna 1987 toisen palkinnon Dresdenissä järjestetyssä kilpailussa.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luvun alussa Saaristo osallistui iskelmälaulukilpailuihin. Hän toimi koko vuosikymmenen ajan tanssiorkesterin solistina ja levytti pääosin coverversioita iskelmistä. Keväällä 1978 Saaristo kilpaili Suomen euro­viisu­karsinnoissa Eero Tiikasalon sävelmällä ”Sinun kanssasi, sinua ilman”, josta tuli hänen ensimmäinen hittinsä. Seuraava hitti oli ”Aamulla rakkaani näin”, jonka Lea Laven oli esittänyt samassa karsinnassa.

Saariston ensimmäinen albumi Aina aika rakkauden ilmestyi vuonna 1980. Pienen levy-yhtiön julkaisema levy oli kaupallinen pettymys. Vuonna 1982 Saaristo osallistui Syksyn Sävel -kilpailuun kappaleella ”Tyhjät sanat” ja 1984 euro­viisu­karsintaan sävelmällä ”Sä liian paljon vaadit” sijoittuen karsinnan kolmanneksi.[1] Molemmista lauluista tuli menestyksiä, ja Saariston seuraavat albumit myivät ensimmäistä paremmin.

Syksyllä 1988 Saaristo sai lehdistön tunnustuspalkinnon Syksyn Sävelessä laulullaan ”Taivaspaikka”. Vuonna 1989 hän esitti euro­viisu­karsinnoissa laulut ”Oi äiti maa” ja ”La dolce vita”, joista ensin mainittu sijoittui kolmanneksi ja jälkimmäinen voitti.[2] Lausannen Eurovision laulukilpailussa ”La dolce vita” sijoittui seitsemänneksi. Sijoitus oli Suomen siihen asti paras, kun sijoitus suhteutetaan osallistujamaiden määrään.[3] La dolce vita -albumi myi kultalevyyn oikeuttavan määrän.

Saaristo on saanut myös kansainvälistä tunnustusta. Vuonna 1983 hänet valittiin Knokken festivaaleilla parhaaksi naissolistiksi. Vuonna 1985 hän sai pääpalkinnon Rostockin kansainvälisessä laulukilpailussa Menschen und Meer ja 1987 toisen palkinnon Dresdenissä järjestetyssä kilpailussa.

Saariston tunnetuimpiin lauluihin lukeutuvat ”Viimeinen känni”, ”Evakon laulu”, ”Päättyneet juhlat”, ”Appelsiinipuita aavikkoon” ja ”Kypsän naisen blues”. Miten enkeleitä vietellään -projektissa hän tulkitsi Bertolt Brechtin runoja Monna Kamun ja Liisa Tavin kanssa. 2000-luvulla Saaristo on ollut mukana Rakkauden kiertokulku -konserteissa Eija Kantolan ja Marjorien kanssa.

Saaristo on toiminut myös näyttelijänä muun muassa Turun kaupunginteatterissa. Vuonna 2005 hän näytteli Timo Koivusalon elokuvassa Kaksipäisen kotkan varjossa. Samana vuonna hän oli myös ehdolla Iskelmä-Finlandia-palkinnon saajaksi. Vuonna 2011 Saaristolle myönnettiin taiteilijaeläke.[4] Viime vuosina Saaristo on esiintynyt iskelmälaulaja Fredin kanssa Fredin vieraana -konserttikiertueella.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omat albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aina aika rakkauden (1980)
  • Elän hetkessä (1984)
  • Näin jäätiin henkiin (1985)
  • Tuuli, laivat ja laulu (1987)
  • La dolce vita (1989)
  • Appelsiinipuita aavikkoon (1992)
  • Kypsän naisen blues (1995)
  • Helminauha (1999)
  • Kaksi sielua (2004)
  • Uskalla rakastaa (2009)
  • Kissan mieli (2012)

Muita levyjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Muistathan: Suomen karsinnat 1984 viisukuppila.fi. Viitattu 6.12.2016.
  2. Muistathan: Suomen karsinnat 1989 viisukuppila.fi. Viitattu 6.12.2016.
  3. Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1989 viisukuppila.fi. Viitattu 6.12.2016.
  4. YLE.fi - Vain pieni osa hakijoista sai taiteilijaeläkkeen. Viitattu 9.6.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]