Pave Maijanen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pekka Maijanen
Hectorjyvaskyla.jpg
Hector ja Pave Maijanen ”Näkemiin – kuulemiin” konserttikiertueella Jyväskylässä 24.11.2007.
Syntynyt 3. syyskuuta 1950 (ikä 65)
Taiteilijanimet Pave Maijanen
Kotipaikka Lappeenranta
Aktiivisena 1964–
Tyylilajit iskelmä
Laulukieli suomi
englanti
Yhtyeet The Top Cats (1964)
Ours (1965–1968)
Kopet (1968-1969)
Mielikummitus (1969–1970)
Smoking (1970–1971)
Pepe & Paradise (1971–1975)
Wigwam (1975) (tuottaja)
Lauluyhtye Fyrkka (1974)
Rock’n’Roll Band (1975 ja 2005)
The Royals (1975–1978)
Mistakes (1980-1982)
Hurriganes (1980) (kosketinsoittaja-tuottaja)
Dingo (tuottaja 1984–1994, kosketinsoittaja 1993–1994)
Mestarit (1997–2002)

Pekka Juhani ”Pave” Maijanen (s. 3. syyskuuta 1950[1] Lappeenranta) on suomalainen muusikko, joka on uransa aikana toiminut laulajana, lauluntekijänä, basistina, kosketinsoittajana, rumpalina, kitaristina ja tuottajana. Soolouransa lisäksi Maijanen tunnetaan varsinkin Royalsista, Rock'n'Roll Bandistä, Pepe & Paradisesta ja myös Dingon ja Hurriganesin kosketinsoittaja-tuottajana. Maijasen ensimmäinen työ tuottajana oli Wigwamin Nuclear Nightclub -albumi. Maijasen omia menestyskappaleita ovat muun muassa ”Lähtisitkö”, ”Jano”, ”Elämän nälkä”, ”Ikävä” ja ”Sirkus saapuu tivoliin”. Maijaselle myönnettiin vuonna 2012 Iskelmä-Finlandia-palkinto[2]. Maijanen on myös mukana Vain elämää -televisiosarjan 4. tuotantokaudella.

Varhaisvaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maijanen sai ensimmäisen instrumenttinsa, huuliharpun, kuusivuotiaana ja soitti sillä ensimmäiset esiintymisensä. Ensimmäinen yhtye oli v.1964 Top Cats mihin häntä pyydettiin rumpaliksi. Hän lainasi harjoitteluun rummut Lappeenrannan kasarmin soittokunnasta.[3] Ours - yhtyeessä hän soitti aluksi rumpuja, myöhemmin kitaraa sekä urkuja. Yhtye esiintyi jo laajemmin mm. Helsingissä sekä osallistui Tampereella rockin Sm- kisoihin. Maijanen oli rumpalina seuranneessa Kopet- yhtyeessä, joka pääsi ammattimaiselle ohjelmatoimistolle. Yhtye voitti rockin Sm- kilpailun Vaasassa ja esiintyi mm. Lappeenrannan alueradion lähetyksissä.[3] 1969 Maijanen haki opiskelijaksi voimistelulaitokseen, minne hän ei päässyt. Hän pelasi tähän aikaan aktiivisesti jääkiekkoa Suomen sarja- tasolla.

Musiikki ammatiksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hessu Hietanen sekä rumpali Rauli Puumalainen pyysivät Maijasta liittymään Johnny Liebkindin taustayhtyeeseen kitaristiksi kesäkiertueen päätyttyä sen siirtyessä Kristianin taustayhtyeeksi, jonka nimeksi tuli Mielikummitus. Maijanen levytti Kristianin kokoonpanossa singlen Aquarius/Never My Lover. Seuraava yhtye oli Matti Sarapaltion johtama Smokings. Tässä yhtyeessä Maijanen on kertonut oppineensa sovitusten tekemisen ja merkityksen Tuomo Tanskan opastamana.[3]

Muusikon ura jatkui Pepe & Paradise -yhtyeen basistina, mihin häntä suositteli yhtyeen kosketinsoittajaksi siirtynyt Pedro Hietanen. Tätä aikaa Maijanen on kuvannut erittäin merkittäväksi kehittymisessään muusikkona Markku Johanssonin mutta myös koko yhtyeen vaikutuksesta.[3] 1973 hän lähti Paradisesta suorittamaan asevelvollisuutensa. Dave Lindholm ja Janne Ödner tutustuttivat hänet rumpali Affe Forsmaniin. Forsmanin ja Ödnerin kanssa hän suunnitteli kokoonpanoa. He soittavat Maijasen "Fever" singlellä.

Maijanen toimi solistina muun muassa kitaristi Albert Järvisen albumeilla. Maijasen oma ensimmäinen soolosingle ”Fever” ilmestyi vuonna 1974. Tämän jälkeen seurasi Rock'n'Roll Band, joka hajosi nopeasti eri käsityksiin musiikin suunnasta ja tyylistä. Maijasesta tuli seuraavaksi Royals- yhtyeen laulaja-basisti. Siinä hän sävelsi ensimmäiset kappaleensa itsenäisesti. Sanoitukset teki Jim Pembroke ja kappaleet tulivat albumille Out.

Maijanen aloitti tuottajana 1975 Wigwamin Nuclear Nightclub - albumilla. Tässä hän oli tuohon aikaan harvinaisesti mukana yhtyeen harjoituksissa. Muita tuotantoja olivat mm. Dead End 5, Rock'n'Roll Band sekä Jimi Sumén. Lisäksi hän teki sovituksia sekä lauloi taustoja eri yhtyeille ja artisteille.[3] 1980-luvulla hän tuotti muun muassa Hurriganesin viimeisimmät albumit sekä suositun Dingon levyt. Toisinaan Maijasta on kutsuttu myös ”kuudenneksi Dingoksi”, sillä hän oli aktiivisesti mukana Dingon- toiminnassa 1980-luvulla.

Sooloura, laulukieli suomeksi, läpimurto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvun alussa Maijanen perusti yhtyeen Pave's Mistakes, joka julkaisi kaksi albumia. Jälkimmäisellä levyllä Pidä huolta Pave sävelsi, sanoitti ja tulkitsi ensimmäiset suomenkieliset levytyksensä. Levyn otsikkokappaleesta tuli vuoden 1981 suurimpia hittejä.

Ensimmäinen pelkästään Maijasen omaa nimeä kantava sooloalbumi Tanssivat kengät ilmestyi vuonna 1983, sisältäen muun muassa edellisenä vuonna julkaistun disco-funk-hitin ”Aiaiai”. Koko 1980-luvun ajan Pave on soololevyillään levyttänyt suomenkielistä rock- ja popmusiikkia. Maijanen teki laulunsa yleensä itse, usein salanimellä Maija Paavonen. Myös Hector teki Paven levyille sanoituksia. 1980-luvun puolessavälissä Pave Maijasen sooloura oli suosituimmillaan. Albumit Maijanen (1984) ja Palava sydän (1985) myivät timanttilevyyn oikeuttavan määrän ja Maailman tuulet (1987) kultaa. Maijasen hittejä olivat muun muassa ”Lähtisitkö”, ”Jano”, ”Joki ja meri”, ”Elämän nälkä” ja ”Ikävä”. Englanninkielisen Would You-levyn hän teki vuonna 1987 käyttäen MAYA-nimeä.

Myöhemmin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvulla Paven ura lähti laskusuuntaan. Albumit eivät myyneet enää entiseen tapaan ja suurena iskuna tuli viimeinen sija vuoden 1992 Eurovision laulukilpailussa kappaleella ”Yamma Yamma”. Oman soolouransa hiljaiselon aikana hän toimi muun muassa kosketinsoittajana Dingon paluukonserteissa vuosina 1993–1994 ja soitti kaikki kosketinsoitinosuudet Dingon albumilla Via Finlandia. Vuosikymmenen lopulla Pave palasi takaisin parrasvaloihin, kun hänen, Kirkan, Hectorin ja Pepe Willbergin Mestarit Areenalla -ryhmä esiintyi loppuunmyydyille jäähalleille ja järjesti ensimmäisenä suomalaisena esiintyjänä oman konsertin Helsingin Olympiastadionilla. Oman uuden soolouran luominen Mestarit Areenalla -projektin jälkeen tyrehtyi kuitenkin nopeasti.[4]

Maijanen on tehnyt musiikkia myös televisioon. Hän on laulanut tunnusmusiikit muun muassa piirrossarjoihin Ankronikka sekä Nalle Puhin uudet seikkailut. Maijasen salanimiä musiikintekijänä ovat olleet Paavo Maijanen ja Maija Paavonen (tai M. Paavonen)[5].

Kesäkuussa 2014 Maijaselle myönnettiin taiteilijaeläke.[6]

Pave Maijanen on naimisissa Liisa Maijasen kanssa, ja heillä on kaksi yhteistä lasta. Pave Maijanen on aktiivinen veteraanijääkiekkoilija.[4]

Yhtyeitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soololevyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Toimintakertomus vuodelta 2000 Elvis RY.
  2. Pave Maijanen voitti rahakkaan palkinnon, MTV3, Viitattu 6.7.2012.
  3. a b c d e Paavo Maijasen haastattelu s.23-31 Musa 12/1977, Risto Immonen
  4. a b Haastattelu ohjelmassa Puoli seitsemän, TV1, 9.9.2010 05:55 ja 14:30 Vieraana 60-vuotias saunafriikki Pave Maijanen.
  5. http://www.discogs.com/artist/Maija+Paavonen
  6. He saivat taiteilijaeläkkeet - katso lista! 30.6.2014. Ilta-Sanomat. Viitattu 30.6.2014.
  7. Biografia pavemaijanen.com. Viitattu 06.08.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]