Hanna Pakarinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hanna Pakarinen
Hanna Pakarinen toukokuussa 2007.
Hanna Pakarinen toukokuussa 2007.
Henkilötiedot
Syntynyt17. huhtikuuta 1981 (ikä 41)
Suomi Lappeenranta
Kansalaisuus Suomi
Muusikko
Laulukielet englanti ja suomi
Tyylilajit pop, rock, pop-rock
Soittimet laulu
Levy-yhtiöt Universal Music
Aiheesta muualla
Kotisivut

Hanna Helena Pakarinen (vir. Pakarinen-Niinikoski)[1] (s. 17. huhtikuuta 1981 Lappeenranta)[2] on suomalainen laulaja, joka nousi kuuluisuuteen voittamalla Suomen ensimmäisen Idols-kilpailun vuonna 2004. Pakarinen edusti Suomea vuoden 2007 Eurovision laulukilpailuissa Helsingissä kappaleella ”Leave Me Alone”, joka sijoittui seitsemänneksitoista.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Idols[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hanna Pakarinen Vihreät Niityt -musiikkitapahtumassa 2007.

Pakarinen osallistui ensimmäiseen Suomessa järjestettyyn Idols-kilpailuun vuonna 2003. Vuoden 2004 tammikuussa järjestetyssä finaalissa hän esitti itse valitsemanaan sävellyksenä Tina Turnerin kappaleen "Simply the Best", tuomareiden valitseman The Banglesin "Eternal Flame" -kappaleen sekä Idols-voittajalle tehdyn laulun "Tulin voittamaan". Finaaliäänestyksessä Pakarinen voitti keravalaisen Jani Wickholmin. Hän sai peräti 431 000 ääntä, kuusikymmentä prosenttia koko äänipotista, kun taas Wickholm sai loput neljäkymmentä prosenttia, 282 000 ääntä.[3] Kaiken kaikkiaan ääniä annettiin 713 000. Voittona Pakariselle ojennettiin 30 000 euron sekki ja levytyssopimus BMG:n kanssa. Ennen Idolsin voittoaan Pakarinen työskenteli noutomyyjänä Puukeskuksella.[4]

"When I Become Me" 2004[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hanna Pakarisen ensimmäinen single "Love Is Like a Song",, englanninkielinen versio Idols-finaalissa tulkitusta "Tulin voittamaan" -kappaleesta, julkaistiin helmikuun lopussa 2004. Debyyttialbumi When I Become Me ilmestyi 9. kesäkuuta 2004 ja myi platinaa.

Pakarinen oli ehdolla vuoden 2005 Emma-gaalassaa kolmessa kategoriassa, Debyyttialbumi, Vuoden Naisartisti ja vuoden pop-albumi[5][6] Pakarinen aloitti esiintymiskiertueen, joka päättyi 20. elokuuta 2005.

"Stronger" 2005[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakarinen aloitti toisen albumin äänitykset Tuottaja Jukka Backlundin ja Aku Sinivalon kanssa keväällä 2005. Toinen albumi, Stronger, julkaistiin 7. syyskuuta 2005.[7] ja se debytoi Suomen virallisen albumilistan toisella sijalla.[8] Stronger pysyi Suomen virallisella Top40-listalla seitsemän viikkoa ja myi kultaa.[8][6]

"Lovers" 2007[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmannella albumillaan Pakarinen osallistui myös laulujen kirjoittamiseen. Kappaleita tehtiin yhdessä Lasse Kurjen, Samuli Laihon ja Martti Vuorisen kanssa. Vuorisen kanssa yhteistyössä syntyi myös euroviisuedustuskappale "Leave me Alone". Hän julkaisi kolmannen albuminsa Lovers 14. helmikuuta 2007 ja se myi vielä saman vuoden aikana kultaa.[9][6] Euroviisujen tuoman nosteen siivittämänä Pakarinen keikkaili tiiviisti koko vuoden ja esiintymisiä kertyi lähemmäs 170.

Eurovision laulukilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakarinen esittämässä kappalettaan "Leave Me Alone" Eurovision laulukilpailussa 2007.

Pakarinen valittiin helmikuussa 2007 edustamaan Suomea saman vuoden euroviisuissa, jotka järjestettiin ensimmäistä kertaa Helsingissä.[10] Hänen edustuskappaleensa "Leave Me Alone" sai Suomen loppukarsinnassa 17,7 prosenttia kaikista äänistä. [11] Pakarinen sijoittui lopullisessa viisufinaalissa sijalle seitsemäntoista 53 pisteellä.[12]

Neljäs albumi "Love in a Million Shades" 2009[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakarinen aloitti kesällä 2008 neljännen albuminsa nauhoitukset. Albumi Love In A Million Shades julkaistiin 14. tammikuuta 2009 ja sen ensimmäinen single "Make Believe" julkaistiin syksyllä 2008.[13][14] Albumin nimikkokappale julkaistiin myöhemmin albumin kolmantena singlenä, ja se oli myös Kielletty hedelmä -elokuvan tunnuskappale.[15]

"Paperimiehen tytär" 2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakarisen viidennen albumin nauhoitukset aloitettiin loppusyksystä 2009.[16] Pakarinen kirjoitti kaikki albumin kappaleet yhdessä Markus Koskisen kanssa. Uusi albumi oli edellisistä poiketen suomenkielinen.[16] Albumi sai nimekseen Paperimiehen tytär, ja se julkaistiin lokakuun puolessa välissä 2010. Albumin ensimmäisenä singlenä julkaistiin levyn nimikappale.[16] Muita albumilta julkaistuja singlejä olivat ”Se yksi ainoa” ja ”Miehet”.[17]

"Olipa kerran elämä" 2013[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakarisen Olipa kerran elämä -albumi julkaistiin 23. elokuuta 2013.[18] Albumilta julkaistiin singlet "Sydän tuli vastaan", "Jokapäiväinen" ja "Olipa kerran elämä".

"Synnyin, elän, kuolen" 2016[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakarinen esitti vuosina 2013–2015 Carolan musiikkia ja sen pohjalta syntyi albumi nimeltä Synnyin, elän, kuolen, jossa vanhoista lauluista oli sovitettu uudet versiot. Sovittajina toimivat Hanna Pakarinen, Jaakko Kääriäinen ja Sampo Haapaniemi, joka myös tuotti albumin. Levy julkaistiin syksyllä 2016. Tämän jälkeen Pakarinen teki vuoden 2017 loppuun jatkuneen kiertueen, jolla hän esitti tämän ja muiden albumiensa materiaalia.

Paluu 2021[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuussa 2021 julkaistu "Sun aika tulee vielä" -single oli ensimmäinen Pakarisen levyttämä oma kappale kahdeksaan vuoteen.[19] Kappale on kirjoitettu yhdessä laulaja-lauluntekijä Kristiina Wheelerin ja tuottaja Aki Sihvosen kanssa, ja Universal Musicin julkaiseman singlen tuotti Sihvosen kanssa Samuli Sirviö.[20]

Pakarinen julkaisi 21. tammikuuta 2022 singlen "Vuoretkin murtuu". Kappale on kirjoitettu yhdessä Kristiina Wheelerin, Ulpu ja Tomi Tammisen kanssa. Kappaleen tuotti Samuli Sirviö yhdessä Lauri Halavaaran kanssa.

Muiden artistien levyillä ja kokoelmilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2007 Pakarinen lauloi Musta jää -elokuvan tunnuskappaleen "Black Ice". Kappaleen on säveltänyt Apocalyptica-yhtyeen Eicca Toppinen.[21]

Vuonna 2008 Pakarinen levytti kappaleen ”Walking in the Winter Wonderland” Elvis Presleyn Christmas Duets -albumille.[22]

Pakarinen oli 2009 mukana Ipanapa2-albumilla kappaleella ”Mörkö Mainio”.[23] Vuonna 2010 hän duetoi Herra Hevisauruksen kanssa Ipanapa3 -levyllä "Kimalainen ja Kärpässieni" -kappaleen.

Pakarinen osallistui elokuussa 2015 Mannerheimin lastensuojeluliiton kampanjaan koulukiusaamista vastaan. Hän teki kampanjalle kappaleen ”Stop” yhdessä Saara Törmän, Pertti Jalosen ja Lc Nickin kanssa.[24] [25]

Pakarinen on kirjoittanut Samuli Edelmanin ”Ei mitään hätää” kappaleen yhdessä Teleks-yhtyeen Markus Koskisen kanssa.[26]

Ääninäyttelijänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakarinen on ääninäytellyt useissa animaatioelokuvissa ja -sarjoissa. Näitä ovat vuoden 2021 Disneyn animaatioelokuva Raya ja viimeinen lohikäärme, jossa hän ääninäytteli toista pääosaa, lohikäärme Sisua sekä Lego 2 -elokuva, jossa hän ääninäytteli kuningatar Tahdontähteä. Vuonna 2019 Pakarinen näytteli pikkukoira Daisya elokuvassa Lemmikkien salainen elämä 2.

Ylen Pikku Kakkosen esittämässä animaatiosarjassa Belle ja Sebastian hän esitti majatalon emäntää ja Galaxi-ohjelmassa Kulman kunkut lemmikkikani Luminaa.

Esiintymiset televisiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakarinen osallistui Kuorosodan neljännelle kaudella Lappeenrannan kuoronjohtajana ja sijoittui kisassa kolmanneksi. Pakarinen selosti TV1:lle 2017–2018 Allsång på Skansen -lähetykset suorina. Pakarinen toimii Lovebändin solistina Suomiloven kuudennella kaudella yhdessä Osmo Ikosen ja Eva Louhivuoren kanssa. Sarjaa esitettiin televisiossa joulukuusta 2019 helmikuuhun 2020. Syksyllä 2020 Pakarinen osallistui Nelosen Tähdet, tähdet -ohjelmaan sijoittuen kolmanneksi.

Esiintymiset radiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakarinen voitti syksyllä 2006 Radio Novan järjestämän Juontaa tähtien kanssa -kilpailun ja sai palkinnoksi oman radio-ohjelman, jota esitettiin torstai-iltaisin[27] kello 21–22.

Vuoden 2011 heinäkuussa Pakarinen juonsi Radio Aallon kesää yhdessä Juha Valvion kanssa ja teki juontovierailuja talven 2012 aikana samalla kanavalla. Vuoden 2014 kesän hän oli The Voicella Kesäaamu-ohjelman juontajana Eetu Teräksen kanssa. Vuosina 2015–2016 hän toimitti Yle Radio Suomessa musiikin ajankohtaisohjelmaa nimeltä Parasta aikaa yhdessä Tuuli Saksalan ja Susanna Vainiolan kanssa. Pakarinen toimitti myös Lakatut varpaankynnet -ohjelmaa samalle kanavalle ja teki vuosina 2016–2019 Tarja Närhin tuurauksia Levylautakunta-ohjelmaan. Pakarinen teki paluun kaupalliseen radioon juontaen Radio Suomipopilla heinäkuussa 2019.[28] Pakarinen toimi uuden Aito Iskelmä -radiokanavan juontajana tammikuusta 2020 joulukuuhun 2021.[29][30]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakariselle myönnettiin 2004 Kilpailuviraston vuoden kilpailija palkinto.

2006 Suomen tapaseura nimesi Pakarisen hyvien tapojen lähettilääksi.

Pakarinen suunnitteli Kalevala Korulle oman korunsa 2008 jatkaen Euroviisuista alkunsa saanutta yhteistyötä yrityksen kanssa[31].

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakarinen avioitui syyskuussa 2017 muusikko Risto Niinikosken kanssa seurusteltuaan hänen kanssaan yli 10 vuotta.[32] He asuvat Helsingissä[33] ja avioparille syntyi poikavauva toukokuussa 2018.[34] Perheeseen kuuluu myös mopsi nimeltä Siiri.

Pakarinen oli Lappeenrannassa SDP:n ehdokkaana kunnallisvaaleissa vuonna 2000 saaden 80 ääntä. Hän pääsi varavaltuutetuksi ja oli vapaa-aikalautakunnan jäsen.[35]

Pakarisella on oma YouTube-kanava nimeltään Hannapakarinen, jolta löytyy yli kuusikymmentä videota.[36]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Hanna Pakarisen diskografia

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Love Is Like a song/Tulin Voittamaan (2004)
  • Heaven (Promosinkku Daim-yhteistyö) (2004)
  • Fearless (2004)
  • How Can I Miss You (2004)
  • When I Become Me (2004)
  • Kiss of Life (2005)
  • Stronger Without You (2005)
  • Damn You (2006)
  • Go Go (2007)
  • Leave Me Alone (2007)
  • Hard Luck Woman (2007)
  • Black Ice (2007)
  • Make Believe (2008)
  • Shout it out Loud (2009)
  • Paperimiehen Tytär (2010)
  • Se Yksi Ainoa (2011)
  • Miehet (2011)
  • Jokapäiväinen (2012)
  • Sydän Tuli Vastaan (2013)
  • Herrojen Kanssa Pellon Laidalla (2016)
  • Rakkauden Jälkeen (2016)
  • Penkki, Puu ja Puistotie (2016)
  • Sun Aika Tulee Vielä (09/2021)
  • Vuoretkin Murtuu (01/2022)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Hanna Pakarinen: Avioehto ja uusi sukunimi! Seiska. 22.9.2017. Viitattu 22.9.2017.
  2. ↑ a b Proffa: Hanna Pakarinen Suosikki.
  3. ↑ Hanna Pakarinen voitti Idols-kisan Turun sanomat.
  4. ↑ Hannasta Suomen ensimmäinen Idols-voittaja MTV3.
  5. ↑ Meteli: Hanna Pakarinen - When I Become Me Meteli.
  6. ↑ a b c Musiikkituottajat, Tilastot: Hanna Pakarinen Musiikkituottajat. Arkistoitu 29.3.2013. Viitattu 16.5.2012.
  7. ↑ Meteli: Hanna Pakarinen - Stronger Meteli.
  8. ↑ a b Musiikkituottajat, Tilastot: Hanna Pakarinen - Stronger Musiikkituottajat.
  9. ↑ Radio Rock Store: Hanna Pakarinen - Lovers Radio Rock Store. [vanhentunut linkki]
  10. ↑ Hanna Pakarinen otti voittonsa jälkeen rauhallisesti Iltasanomat.
  11. ↑ Euroviisut tulospalvelu YLE.
  12. ↑ Serbian Marija voitti Euroviisu-finaalin HS.
  13. ↑ Meteli: Hanna Pakarinen - Love In A Million Shades Meteli.
  14. ↑ Findance: Hanna Pakarinen - Make Believe Findance.
  15. ↑ Viihdeuutinen: Hanna Pakarinen: "Love In A Million Shades". Viihdeuutinen.
  16. ↑ a b c Hanna Pakarinen julkaisee uuden, suomenkielisen albumin hannapakarinen.fi. Arkistoitu 20.8.2010. Viitattu 16.8.2010.
  17. ↑ Hanna Pakarinen - Videot hannapakarinen.fi. Arkistoitu 26.12.2015. Viitattu 25.12.2015.
  18. ↑ CDON: Hanna Pakarinen - Olipa kerran elämä cdon.fi.
  19. ↑ Riihimäki, Juha: Hanna Pakarinen päätti tehdä uutta musiikkia vasta kun se tuntuisi taas oikealta – ja nyt tuntuu Helsingin Sanomat. 11.4.2021. Viitattu 1.11.2021.
  20. ↑ Hanna Pakarinen : Sun aika tulee vielä Allmusic.com. Viitattu 2.11.2021.
  21. ↑ Levyarvostelu: Eicca Toppinen - Black Ice Soundi. Arkistoitu 18.4.2008. Viitattu 16.5.2012.
  22. ↑ Hanna Pakarinen löysi popin ja värit Iltalehti. 16.1.2009. Viitattu 9.10.2015.
  23. ↑ Mörkö mainio-kappaleen tekijätiedot Fono.fi. Viitattu 25.12.2015.
  24. ↑ Taru Rantanen: Stop-koulurauhabiisi julkaistiin — katso video!. Kouvolan sanomat, 10.8.2015.
  25. ↑ Koulurauhan tueksi suorasukainen biisi kiusaamisesta – "Jos näkee kiusaamista, pitää sanoa Stop!" Yleisradio. Viitattu 25.12.2015.
  26. ↑ Ei mitään hätää-kappaleen tekijätiedot Fono.fi. Viitattu 25.12.2015.
  27. ↑ Hanna Pakarisen radio-ohjelma Novan eetteriin lähiaikoina 16.11.2006. MTV3. Viitattu 15.3.2011.
  28. ↑ Hanna Pakarisesta tuli radiotoimittaja Esaimaa.fi (Etelä-Saimaa -lehden verkkosivut). 23.8.2015. Kaakon Viestintä Oy. Arkistoitu 26.12.2015. Viitattu 25.12.2015.
  29. ↑ Kimmo Vehviläinen siirtyy uuden radiokanavan juontajaksi! IL. 10.12.2019. Viitattu 12.12.2019.
  30. ↑ Erika Åkman: Yllätyspäätös! Suosikkijuontaja jättää työnsä radiossa – paljastaa syyn päätöksensä takaa Ilta-Sanomat. 17.12.2021. Viitattu 17.12.2021.
  31. ↑ Hanna-koru komistaa Kalevala Korun mallistoa Kaleva.fi (lehden verkkosivut). 8.11.2008. Viitattu 25.12.2015.
  32. ↑ Laulaja Hanna Pakarinen meni naimisiin! Näyttävä pari yllättää räväkällä hääkuvalla – heti unelmamatkalle Kaliforniaan Ilta-Sanomat. 4.9.2017. Viitattu 5.9.2017.
  33. ↑ Hanna Pakarinen: "Olen aina nähnyt itseni äitinä Menaiset.fi (Me Naiset-lehden nettisivut). 21.10.2010. Viitattu 25.12.2015.
  34. ↑ Hanna Pakarinen sai esikoisensa – suloinen otos vastasyntyneestä isänsä kanssa: ”Miun elämäni miehet” Ilta-Sanomat. 26.5.2018. Viitattu 27.5.2018.
  35. ↑ TAUSTA: Hanna Pakarinen valmiina Euroviisuihin[vanhentunut linkki] Yleisradio 2.5.2007
  36. ↑ TUBETUS ALKAA! . Hanna Pakarinen Channel 31.01.2017

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hanna Pakarinen.


Idols
Kaudet

1. kausi · 2. kausi · 3. kausi · 4. kausi · 5. kausi · 6. kausi · 7. kausi · 8. kausi · 9. kausi

Juontajat

Heikki Paasonen (2003–2005, 2008–2013) · Ellen Jokikunnas (2003–2008) · Jani Toivola (2007–2008) · Niina Backman (2011–2012) · Juuso Mäkilähde (2017–2018) · Anni Hautala (2017–2018)

Tuomarit

Jone Nikula (2003–2013, 2018) · Asko Kallonen (2003–2004, 2007) · Hannu Korkeamäki (2003–2004, 2008) · Nanna Mikkonen (2003–2004) · Nina Tapio (2005–2011) · Jarkko Valtee (2005) · Kim Kuusi (2005) · Patric Sarin (2008) · Sami Pitkämö (2011) · Laura Voutilainen (2012) · Tommi Liimatainen (2012) · Sini Sabotage (2013) · Jussi 69 (2013) · Lauri Ylönen (2013) · Antti Tuisku (2017) · Erin (2017) · Jurek Reunamäki (2017) · Elastinen (2018) · Jannika B (2018) · Maija Vilkkumaa (2018)

Voittajat

Hanna Pakarinen · Ilkka Jääskeläinen · Ari Koivunen · Koop Arponen · Martti Saarinen · Diandra Flores · Mitra Kaislaranta · Anniina Timonen · Patrik Blomberg

 

Auktoriteettitunnisteet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hanna_Pakarinen&oldid=21015895”