Suomen venäläiset

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen venäläiset
Русские в Финляндии
A-Eremenko-2.jpgKirka12589.jpgViktor Klimenko.jpg Valentinvaala1.jpg
Alexei Eremenko Jr.KirkaViktor KlimenkoValentin Vaala
Kokonaismäärä 30 000–70 000[1] henkilöä
(määritelmästä riippuen)
Asuinalue Etelä- ja Itä-Suomi
Kielet venäjä, suomi
Uskonnot ortodoksisuus

Suomen venäläiset tai suomenvenäläiset ovat Suomessa asuvia henkilöitä, jotka katsotaan syntyperältään tai juuriltaan venäläisiksi. Käsite ei ole täysin yksiselitteinen, koska monet Suomessa asuvat venäjänkieliset tai Venäjältä muuttaneet henkilöt edustavat Venäjän vähemmistökansallisuuksia.[2]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taulukko 1: Venäjänkieliset eri paikkakunnilla vuonna 2008[3]
Kaupunki Henkilöä Kasvu 2000–08
Helsinki 12 470 54,8 %
Vantaa 3 958 138,3 %
Espoo 3 029 95,0 %
Turku 2 495 38,8 %
Tampere 2 121 74,9 %
Lahti 1 787 50,7 %
Lappeenranta 1 711 62,2 %

Viimeisen 300 vuoden aikana venäläisiä on muuttanut Suomeen useissa erissä ja erilaisista syistä. Ensimmäinen muuttoaalto oli 1700-luvulla Vanhaan Suomeen. Venäläisiä asui tällöin muun muassa Viipurissa ja Muolaan Kyyrölässä.[4] Suomen suuriruhtinaskunnan aikana heitä muutti myös muualle myöhemmän Suomen alueelle. Myös Venäjän vallankumouksen jälkeen Suomeen tulleet venäläiset pakolaiset ja heidän jälkeläisensä lukeutuvat Suomen perinteisiin vähemmistöihin, ja heitä on nykyisin noin 5 000.[5] Uudempi venäläisten laajamittainen maahanmuutto alkoi 1990-luvun alussa Suomen päätettyä kohdella inkeriläisiä Neuvostoliiton kansalaisia paluumuuttajina heidän suomalaisten sukujuurtensa perusteella. Venäläisten muutto Suomeen kiihtyi Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen 1991.[6]

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa asui vuoden 2012 lopussa 70 899 venäjää äidinkielenään puhuvaa.[1] Tilastokeskuksen mukaan inkeriläiset ja suomensukuisten kansojen edustajat muodostavat lähes puolet venäjää puhuvien ryhmästä Suomessa[7]. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2012 lopussa Suomessa asui 30 183 Venäjän kansalaista,[1] joista osalla on kaksoiskansalaisuus. Näiden lisäksi on Suomen kansalaisuuden saaneita ja Viron venäläisiä. Kaksi yleisintä muuttosyytä ovat avioituminen ja inkerinsuomalaisten paluumuutto.[8]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uspenskin katedraali on suuri 1800-luvun suomenvenäläisten lahjoitusvaroin rakennettu kirkko; Länsi-Euroopan suurin ortodoksikirkko

Suomen suuriruhtinaskuntaan muutti venäläisiä sotilaita noin 40 000, siviilityöläisiä ja liikemiehiä noin 6 000 (venäläisten siviilien osuus koko Suomen väestöstä oli vain 0,22 prosenttia). Monet heistä olivat kauppiaita, joita oli jo Vanhan Suomen ajasta 1700-luvulta alkaen asettunut vakituisesti Suomeen. Erityinen venäläisryhmä olivat Karjalankannaksen venäläiset huvila-asukkaat. Lisäksi erityisesti Itä-Suomen maaseudulla liikkui kulkukauppiaita (reppureita), joita kaupunkien suomalainen porvaristo pyrki häätämään pois. Kaupan rajoitusten poistaminen vuonna 1859 teki heidän toiminnastaan täysin laillista.[4]

Helsinkiin muodostui autonomian aikana vauras venäläinen kauppiaskunta. He olivat aluksi venäläisen sotaväen varuskuntakauppiaita, mutta usein he anoivat ja saivat oikeuden yleiseen kauppaliikkeeseen. Ura alkoi yleensä ruokatavarakaupalla. Vuonna 1871 yli puolet Helsingin ruokakauppiaista oli venäläisiä. Useat heistä harjoittivat myös rakennusurakointia. Esimerkiksi Nikolai Korostilev urakoi Senaatintorin rakennuksia. Vauraat venäläiset solmivat usein suhteita Suomen muihin säätyläisiin ja pääsivät heidän seurapiireihinsä. Useat kouluttivat lapsiaan yliopistossa. Maan ensimmäinen naisylioppilas oli kauppaneuvos Feodor Tschetschulinin tytär Maria Tschetschulin. Vauraimmaksi kohosi Sinebrychoffien suku.[9]

Kun Suomi itsenäistyi, useimmat venäläiset sotilaat karkotettiin.[10] Monet iikemiehistä jäivät Suomeen, sillä neuvosto-Venäjä ei tarjonnut heille mahdollisuutta yrittäjyyteen. Vallankumouksen jälkeen aatelisia ja upseereita, sekä heihin sidoksissa olleita ihmisiä tuli Suomeenkin pakolaisina. Suurin pakolaistulvan vuosi oli 1922, jolloin heitä oli Suomessa noin 33 500 henkilöä. Osalla heistä oli pitkään Nansen-passi. Myös Kronstadtin kapinan matruuseja ja upseereita pakeni Suomeen kapinan jälkeen, yhteensä noin 1 600 matruusia jäi Suomeen.

Toisen maailmansodan alkaessa Suomessa oli noin 15 000[11] venäläissyntyistä henkilöä. Suomen kansalaisuuden saaneet asekuntoiset ja -ikäiset venäläismiehet palvelivat sodan aikana Suomen armeijassa.

Neuvostoliiton hajottua maiden välillä ollut suuri elintasokuilu houkutteli aluksi venäläisiä vierastyöläisiksi ennen kaikkea pienipalkkaisiin töihin. 1990-luvun aikana muuttomäärä kasvoi. Ensisijaisesti Suomeen muutti ns. paluumuuttajia, joilla ainakin yksi perheenjäsen oli suomalaista sukujuurta. He mainitsivat haastattelussa muuttosyiksi paremman elintason, sukulaiset ja paremmat tulevaisuudennnäkymät.[12] Olojen vakiinnuttua varakkaat venäläiset ovat alkaneet rakentaa huviloita ja pysyviäkin asuntoja etenkin Itä-Suomeen, josta voivat käydä töissä lähialueilla.[13]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa ilmestyy vuodesta 1998 lähtien venäjänkielinen kuukausijulkaisu Spektr [14] sekä toimii venäjänkielinen radiokanava Radio Sputnik (välillä nimellä Russkoje Radio Helsinki).

Monia Suomen venäläisiä yhdistää Suomen ortodoksinen kirkko sekä yksityisemmät järjestöt kuten vuonna 1885 perustettu Pyhäin Sergein ja Hermanin veljeskunta, Ortodoksinen Pyhän Nikolauksen seurakunta ja pieni Pokrovan seurakunta. Ortodoksisen uskontunnustajien lisäksi Venäjältä on muuttanut juutalaisia, muslimeita ja inkerinluterilaisia.

Tunnettuja Suomen venäläisiä ja venäläistaustaisia suomalaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taiteilijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskonnollisia henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieteilijöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliitikkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilaita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urheilijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikemiehiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Tilastokeskus: Lähes joka kymmenes 25–34-vuotias ulkomaista syntyperää Päivitetty 27.9.2013
  2. Veronica Shenshin: VENÄLÄISET JA VENÄLÄINEN KULTTUURI SUOMESSA Helsingin yliopisto, Aleksanteri-instituutti (2008)
  3. Tilastokeskus: Suomessa jo 50 000 venäjänkielistä Päivitetty 8.9.2009
  4. a b Kristiina Kalleinen: Venäläinen Suomi, s. 224–227. Teoksessa Maa, seutu, kulmakunta (toim. Maria Lähteenmäki). Historiallinen Arkisto 129.. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuen Seura, 2009. ISBN 978-952-222-140-7.
  5. http://www05.turku.fi/kulttuurikeskus/kvk/kulttuurit/suovah.html/
  6. http://www05.turku.fi/kulttuurikeskus/kvk/kulttuurit/venvir.html
  7. http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/26366-uusi-tutkimus-suomen-venalaisvaestosta
  8. Turun kulttuurikeskus
  9. Kalleinen, s. 230–233.
  10. Turun kulttuurikeskus
  11. Magma
  12. Siirtolaisinstituutti
  13. Talouselämä
  14. Spektr.net
  15. a b c d e f g h i j k Elävä Arkisto: Yhteinen sävel: Alla venäläisen kuun 13.08.2009. Viitattu 12.4.2010

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pauli Kurkinen: Venäläiset Suomessa 1809–1917
  • Nevalainen, Pekka: Viskoi kuin Luoja kerjäläistä – Venäjän pakolaiset Suomessa 1917–1939
  • Latiševa, InnaRyssänä Suomessa: Vieras väärästä maasta. Helsinki: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-23944-4.
  • Veronica Shenshin: Venäläiset ja venäläinen kulttuuri Suomessa. Kulttuurihistoriallinen katsaus Suomen venäläisväestön vaiheista autonomian ajoilta nykypäiviin.. Helsingin yliopisto Aleksanteri-instituutti, 2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]