Georgij Alafuzoff
| Georgij Alafuzoff | |
|---|---|
 Georgij Alafuzoff heinäkuussa 2013. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. syyskuuta 1953 Helsinki |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) | Suomi |
| Palvelusvuodet | 1973–2016 |
| Komentajuudet | Suomen pääesikunnan tiedustelupäällikkö, Euroopan unionin sotilastiedustelun päällikkö |
| Sotilasarvo | kontra-amiraali |
Georgij Alafuzoff (s. 15. syyskuuta 1953 Helsinki) on suomalainen kontra-amiraali[1] evp. Hän toimi Euroopan unionin sotilastiedustelun päällikkönä 2013–2016[2] ja Suomen puolustusvoimien tiedustelupäällikkönä 2007–2013.[3]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alafuzoff syntyi Helsingissä vuonna 1953. Hänen isänsä perhe on Venäjältä. Hänen isoisänsä oli Pietarista Venäjän vallankumouksen jälkeen Suomeen tullut venäläisemigrantti paroni Ivan Alafuzoff.[4] Alafuzoffin äiti on suomalainen.[5] Alafuzoff puhuu äidinkielenään suomea ja sujuvasti venäjää, ruotsia, englantia ja puolaa.[3]
Alafuzoffin suku piti 1950-luvulla kiinni venäläisyydestään, ja Georgij sai venäläisen kasvatuksen. Hän meni kolmivuotiaana Helsingin suomalais-venäläisen koulun esikouluun. Hän kirjoitti 17-vuotiaana ylioppilaaksi Helsingin suomalais-venäläisen koulun lukiosta ja pääsi Helsingin yliopistoon opiskelemaan venäjän kieltä ja teoreettista filosofiaa. Akateemiset opinnot jäivät, kun Alafuzoff aloitti 2. toukokuuta 1973 varusmiespalveluksen Utissa.[5] Hän eteni Haminan Reserviupseerikouluun asti. Vänrikiksi hänet ylennettiin vuonna 1974. Samana vuonna Alafuzoff pääsi Kadettikouluun, missä hän hakeutui merisotalinjalle ja kävi Merisotakoulun 45. merikadettikurssin, jolta hän valmistui vuonna 1977 kadettipursimiehenä ja sai kurssinsa kunniamiekan.[6] Tällöin hänet ylennettiin luutnantiksi. Alafuzoff kiinnostui merisodankäynnistä vasta Kadettikoulussa.
Kadettikoulun päätyttyä Alafuzoff nimitettiin opetusupseeriksi Merisotakouluun, jossa hän työskenteli vuodet 1977–1981. Hänet ylennettiin 1979 yliluutnantiksi. Hän suoritti vuosina 1981–1982 jalkaväen kapteenikurssin, jonka suoritettuaan hän siirtyi vuosiksi 1982–1984 ja 1986–1987 Rannikkojääkäripataljoonan (RannJP) komppanianpäälliköksi. Vuonna 1985 Alafuzoff sai ylennyksen kapteeniluutnantiksi.lähde? Alafuzoff suoritti vuonna 1989 Sotakorkeakouluun yleisesikuntaupseerin tutkinnon.lähde?
Sotakorkeakoulun jälkeen vuonna 1989 Alafuzoff siirtyi Pääesikunnan tiedusteluosastolle osastoesiupseeriksi, ja jo samana vuonna hän sai ylennyksen komentajakapteeniksi. Tässä tehtävässä hän oli vuoteen 1992 asti, kunnes hänet komennettiin sotilasasiamieheksi Puolaan ja Unkariin, josta palasi 1995 jatkamaan Pääesikunnan tiedusteluosastolla vanhempana osastoesiupseerina vuoteen 1997 asti. Tänä aikana vuonna 1996 Alafuzoff ylennettiin komentajaksi, ja hän kävi ylemmän päällystön kurssin (YPK) sekä valtakunnallisen maanpuolustuskurssin.lähde?
Alafuzoff aloitti 1997 opinnot Venäjän yleisesikunta-akatemiassa Moskovassa 20 vuoteen ensimmäisenä suomalaisena upseerina. Venäjän yleisesikunta-akatemia on Venäjän arvostetuin, vaativin ja korkealuokkaisin sotilasakatemia. Alafuzoff valmistui erinomaisin arvosanoin. Yleisesikunta-akatemian seinässä on marmoritaulu, johon on kirjoitettu vuoden 1999 luokan priimusten nimet.[7] Alafuzoff oli valkovenäläisen upseerin lisäksi luokan ainoa ulkomaalainen priimus.lähde?
Palattuaan Venäjältä vuonna 1999 Alafuzoff sai ylennyksen kommodoriksi, ja hän toimi Maanpuolustuskorkeakoulussa jatkotutkinto-osaston johtajana vuoteen 2001 asti.lähde?
Alafuzoff lähti vuonna 2001 Kosovoon rauhanturvaamisoperaatioon noudattaakseen Puolustusvoimain komentajan Gustav Hägglundin ohjetta siitä, että jokaisella korkealla suomalaisupseerilla tulisi olla kansainvälistä johtamiskokemusta. Alafuzoff toimi vuoteen 2002 Kosovossa KFOR-joukkojen yhteistyöelimen (Joint Implementation Commission) varakomentajana (Deputy Chief). Hän palasi helmikuussa 2002 Maanpuolustuskorkeakoulun jatkotutkinto-osaston johtajaksi. Hän kävi 2003 ylimmän johdon kurssin.lähde? Alafuzoff sai toukokuun alusta 2004 määräyksen takaisin Kosovoon KFOR-joukkojen yhteistyöelimen komentajaksi, kun aiempi komentaja, prikaatikenraali Antti Lankinen, siirtyi toukokuussa 2004 Kosovon monikansallisen Keskisen prikaatin komentajaksi.lähde?
Alafuzoff lähti lokakuussa 2004 Kosovosta Floridan Tampassa sijaitsevaan Yhdysvaltojen Keskisen voimaryhmän (Uscentcom) esikuntaan, jossa hän toimi maaliskuuhun 2005 asti suomalaisena yhteysupseerina. Yhdessä toisen suomalaisupseerin kanssa Alafuzoffin tehtävänä oli pitää Suomen ulkopoliittinen ja sotilaallinen johto tietoisena Yhdysvaltain armeijan sotatoimista Afganistanissa ja Irakissa. Suomalaisupseerit saivat tietää muun muassa kalusto- ja miehistötappiot, sodan etenemisen ja ennusteet Irakin tilanteen kehittymisestä. 30 prosenttia saaduista tiedoista koski Irakia ja 70 prosenttia Afganistania.lähde? Alafuzoff palasi Pääesikunnan tiedusteluosastolle toukokuussa 2005 apulaisosastopäälliköksi. Huhtikuussa 2006 Alafuzoff lähti ulkomaankomennukselle Potsdamiin, josta käsin hän toimi EUFOR-joukkojen Kongon-operaation johtoesikunnan tiedustelupäällikkönä lokakuuhun 2006 asti.lähde?
Tasavallan presidentti Tarja Halonen ylensi itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta 2006 kommodori Georgij Alafuzoffin prikaatikenraalia vastaavaksi lippueamiraaliksi.[8] Alafuzoff nousi kenraalikuntaan ja aloitti 1. tammikuuta 2007 puolustusvoimien tiedustelupäällikkönä.lähde? Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ylensi itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta 2014 lippueamiraali Georgij Alafuzoffin kontra-amiraaliksi reservissä.[1]
Alafuzoff valittiin 2012 Euroopan unionin sotilasesikuntaan sotilastiedustelun päälliköksi, jossa tehtävässä hän toimi 2013–2016.[2]
Suhtautuminen Venäjään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toimittaja Tuula Malin väittää kirjassa Putinin pihapiiri, että Alafuzoff olisi Venäjän kaksoiskansalainen. Alafuzoff on kiistänyt kaikki Malinin väitteet.[9]
Venäjän uhkasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2002 Alafuzoff arvioi, että Venäjän asevoimat riittävät korkeintaan "voiman näyttöön, ei niinkään käyttöön". [10] Alafuzoff totesi 19. toukokuuta 2002 Helsingin Sanomien haastattelussa: "Venäjän asevoimat eivät uhkaa Suomea. Heti perään pitää muistuttaa, etteivät demokraattisen valtion asevoimat ole uhka millekään naapurimaalle. Poliittisista päätöksistä riippuu, tuleeko niistä uhka vai ei."[11] Lisäksi hän on todennut, ettei Venäjä ole uhka Suomelle niin kauan kuin Suomi ei muodosta uhkaa Venäjälle.[12]
Alafuzoff arvosteli Venäjän toimintaa Viron patsaskiistan yhteydessä ja piti sitä diplomaattisena virheenä.
Helsingin Suomalaisella Klubilla pidetyssä Paasikivi-seuran puheessa 24.5.2007 hän totesi, etteivät Venäjän uhopuheet ja teot kohtaa, vaan itse asiassa Venäjä on suuruudestaan huolimatta kuitenkin ulkopoliittisesti heikko.[13] Lisäksi hän kehotti Suomea pitämään kiinni maanpuolustuksestaan, koska Venäjän asevoimat kasvavat: "Maanpuolustus on edelleen tärkeää. Venäjää ei tarvitse pitää uhkana, mutta sen potentiaali on otettava huomioon" [14]
»Suomen on ehdottomasti otettava Venäjän taloudellinen ja poliittinen vahvistuminen huomioon turvallisuuspolitiikassaan.[15]»
Ukrainan kriisin aika 2014[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleisradion haastattelussa Alafuzoff totesi, että Ukrainassa ei ollut Venäjän sotilaita tai kansalaisia, eivätkä Venäjän asevoimat olleet sekaantuneet konfliktiin. Venäjällä muun muassa Rossijskaja gazetan toimittaja kiitti Alafuzoffin näkemystä. Brysselissä oltiin varmoja, että Yleisradiolle antamansa haastattelun aikoihin Alafuzoff tiesi, että Itä-Ukrainassa olivat liikkeellä samat Venäjän armeijan erikoisjoukot kuin pari viikkoa aiemmin Krimillä. EU:n korkea edustaja Catherine Ashton otti Alafuzoffin lausunnot tarkistettaviksi.[16]
Myöhemmin Yle:n huhtikuisesta haastattelusta kysyttäessä Alafuzoff oli kiusaantunut asiasta. "Olin rehellinen, kun annoin arvion silloin. Pyrimme tuolla hetkellä objektiiviseen analyysiin. Ja nyt näin jälkeenpäin ajateltuna olen saattanut olla väärässä", hän totesi kysyttäessä venäläisistä joukoista Ukrainassa. "Miksi olisin hämännyt tai harhauttanut? Me pyrimme totuudenmukaisuuteen emmekä hämää tietoisesti julkisuuden kautta. Informaatiosodankäynti ei kuulu meille", Alafuzoff vakuutti. Hän jatkoi, että Ukrainan kriisin hoidossa on tehty lukuisia virheitä: "Ukraina on esimerkki siitä, miten poliittisia päätöksiä Euroopassa on voitu tehdä liian nopeasti ja vajavaisin tiedoin."[17]
Venäjä käytti Alafuzoffin vuonna 2014 antamia Ukraina-lausuntoja pitkään propagandansa tukena.[18]
Salisburyn hermokaasuisku 2018[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alafuzoffin puhe idän ja lännen hybridikamppailujen riskeistä syksyllä 2018 Moskovassa sai Venäjällä myönteistä huomiota. Uutistoimisto TASSin mukaan suomalaisamiraali oli kertonut ymmärtävänsä Venäjän näkökulmia ja miksi maa toimii niin kuin toimii esimerkiksi kiistassa Britannian kanssa Salisburyn hermokaasuiskusta. Alafuzoff käytti hermokaasuiskua esimerkkinä siitä, miten hybridioperaatioihin liittyvät epäselvyydet voivat johtaa vakaviin väärinymmärryksiin valtioiden välillä. Hän arveli, että brittien tapa puhua Venäjän ”hyvin todennäköisestä syyllisyydestä” tulee yleistymään kansainvälisessä politiikassa.[18]
Selvitys Venäjän strategisesta viestinnästä 2020[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alafuzoff johti tutkimushanketta, jonka tarkoituksena oli tuottaa selvitys Venäjän strategisesta viestinnästä Suomen poliittisen johdon käyttöön. Valtioneuvoston tilaama selvitys näytti Iltalehden mielestä uussuomettuneelta raportilta siitä, mitä Venäjällä halutaan virallisesti asiasta sanoa. [19]
Rikosepäilyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
STT:n tietojen mukaan Alafuzoff oli vuonna 2019 epäiltynä tietovuototutkinnassa, jossa selvitettiin sotilastiedustelun aineistojen päätymistä Helsingin Sanomille. Vuodettujen tietojen pohjalta lehti julkaisi joulukuussa 2017 jutun Viestikoekeskuksesta. Poliisi, Puolustusvoimat ja keskusrikospoliisi eivät vahvistaneet asiaa.[20][21] Alafuzoffia epäillään turvallisuussalaisuuden paljastamisesta, virkasalaisuuden rikkomisesta sekä kahdesta palvelusrikoksesta, joista toinen on muodoltaan törkeä.[22] Tutkinnan yhteydessä Alafuzoffin hallusta löytyi salaisia asiakirjoja, jopa korkeimman turvaluokituksen papereita.[23]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Malin, Tuula: Putinin pihapiirissä. Venäjän suurvaltaoperaatiot Suomessa. Docendo, 2020. ISBN 978-952-291-732-4.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ylennyksiä kenraalikunnassa 6.12.2014 (arkistoitu versio) 6.12.2014. Puolustusministeriö. Arkistoitu 23.9.2015. Viitattu 13.8.2015.
- ↑ a b Korkeaa ex-tiedustelupomoa epäillään tietovuototutkinnassa Yle Uutiset, Yleisradio
- ↑ a b Kuka: Georgij Alafuzoff (Digilehden tilaajille) Hs.fi. 14.12.2014. Viitattu 26.1.2022.
- ↑ Pietiläinen, Tuomo: Tiedustelupomo Alafuzoff: Nato-jäsenyys heikentäisi suomalaisen tiedustelun laatua (tilaajille) Hs.fi. 14.12.2014. Viitattu 26.1.2022.
- ↑ a b Unto Hämäläinen: Georgij Alafuzoff sees no reason to fear the Russian military (Archive.org) HS Foreign. 21.5.2002. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 25.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Merisotakoulun priimukset, kadettipursimiehet ja kunniamiekalla palkitut kadettikunta.fi. Arkistoitu 19.1.2016. Viitattu 13.8.2015.
- ↑ Virta, Kaija: Venäjän uusi puolustusministeri sotakoulun kurssille. Helsingin Sanomat. 4.4.2007. Arkistoitu 11.8.2013. Viitattu 2.11.2023.
- ↑ Vainio, Riitta: Kaksi uutta nimeä kenraalikuntaan Helsingin Sanomat. 6.12.2006.
- ↑ Korhonen, Petri: Putinin pihapiirissä -tietokirja kuvaa suomalaisamiraalia vieraan vallan myyräksi ja kaksoiskansalaiseksi – Georgij Alafuzoff vastaa: Loukkaavaa pötypuhetta Seura. 3.6.2020.
- ↑ Hämäläinen, Unto: Suomalaisarvio: Venäjä supistaa asevoimia tuntuvasti Helsingin Sanomat. 19.5.2002.
- ↑ Hämäläinen, Unto: Venäjän armeijan priimus Helsingin Sanomat. 19.5.2022.
- ↑ Malin 2020, s. 21
- ↑ Georgij Alafuzoffin esitelmä Paasikivi-Seurassa 24.5.2007. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 28.1.2011.
- ↑ Uusi tiedustelupäällikkö muistutti Venäjän asevoimien kasvusta Helsingin Sanomat. 18.12.2006. Arkistoitu 9.1.2007. Viitattu 26.5.2022.
- ↑ Mölsä, Jouni: Alafuzoff: Vahvistuva Venäjä huomioitava. Helsingin Sanomat. 15.4.2008. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 2.11.2023.
- ↑ Jarmo Mäkelä, "Venäjän verkossa: Venäjän uudet suosikit". Yle, uutiset 25.4.2014. Viitattu: 25.4.2014
- ↑ Tuomo Pietiläinen: Tiedustelupomo Alafuzoff: Nato-jäsenyys heikentäisi suomalaisen tiedustelun laatua (Digilehden tilaajille) 14.12.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 16.12.2014.
- ↑ a b Suomalaisamiraali saa taas kehuja Venäjä-mielisiltä Seura. 5.11.2018.
- ↑ Keskinen, Juha: Valtioneuvoston kanslian tilaama Venäjä-tutkimus herättää kummastusta – onko kysymys uussuomettumisesta? Iltalehti. 13.5.2020. Viitattu 25.5.2022.
- ↑ Olli-Pekka Paajanen, Sanna Nikula, Lasse Kerkelä: STT:n tiedot: Korkeaa ex-tiedustelupomoa epäillään tietovuototutkinnassa (Digilehden tilaajille) Helsingin Sanomat. 12.7.2019. Viitattu 12.7.2019.
- ↑ Veli-Pekka Hämäläinen, Matti Konttinen: Salaisia asiakirjoja, savuava kovalevy ja arvostetun upseerin ylle langennut epäilyksen varjo Yle.fi, uutiset. 15.7.2019. Viitattu 15.7.2019.
- ↑ Hanska, Jari: Suomen ja EU:n entistä tiedustelupäällikköä epäillään raskaista rikoksista Iltalehti. 24.5.2022. Viitattu 25.5.2022.
- ↑ Puolustusvoimien entisen turvallisuusjohtajan kodista löytyi tuhansia salaisia Puolustusvoimiin ja ydinvoimalaan liittyviä asiakirjoja 26.3.2023. Yle uutiset. Viitattu 26.3.2023.