Georgij Alafuzoff

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Georgij Alafuzoff
1953

Georgij Alafuzoff.jpg
Georgij Alafuzoff heinäkuussa 2013.

Syntymäpaikka Helsinki
Maa tai osapuoli Suomi
Palvelusvuodet 1973
Ylin sotilasarvo kontra-amiraali
Komentajuudet Suomen Pääesikunnan tiedustelupäällikkö

Georgij Alafuzoff (s. 15. syyskuuta 1953 Helsinki) on suomalainen kontra-amiraali[1], joka on työskennellyt huhtikuusta 2013 Euroopan unionin sotilastiedustelun päällikkönä.[2] Vuosina 2007–2013 hän toimi Suomen puolustusvoimain tiedustelupäällikkönä.[3]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Georgij Alafuzoff syntyi Helsingissä vuonna 1953. Hänen isänsä perhe on Venäjältä; hänen isoisänsä oli Pietarista Venäjän vallankumouksen jälkeen Suomeen tullut venäläisemigrantti paroni Ivan Alafuzoff.[4] Alafuzoffin äiti on suomalainen.[5] Alafuzoff puhuu äidinkielenään suomea ja sujuvasti venäjää, ruotsia, englantia ja puolaa.[3]

1950-luvulla Alafuzoffin suku piti kiinni venäläisyydestään ja Georgij sai venäläisen kasvatuksen. Hän meni kolmivuotiaana Helsingin suomalais-venäläisen koulun esikouluun. 17-vuotiaana hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin suomalais-venäläisen koulun lukiosta ja pääsi opiskelemaan venäjän kieltä sekä teoreettista filosofiaa Helsingin yliopistoon. Akateeminen ura jäi, kun Alafuzoff aloitti 2. toukokuuta 1973 varusmiespalveluksensa Utissa.[5] Hän eteni Haminan Reserviupseerikouluun asti. Vänrikiksi hänet ylennettiin vuonna 1974. Samana vuonna Alafuzoff pääsi Kadettikouluun, missä hän hakeutui merisotalinjalle ja kävi Merisotakoulun 45. merikadettikurssin päättäen sen vuonna 1977 ollen kurssinsa kunniamiekan saanut kadettipursimies.[6] Tällöin hänet ylennettiin luutnantiksi. Alafuzoff kiinnostui merisodankäynnistä vasta Kadettikoulussa.lähde?

Kadettikoulun käytyään Alafuzoff nimitettiin opetusupseeriksi Merisotakouluun, jossa hän työskenteli vuodet 1977-1981. Vuonna 1979 hänet ylennettiin yliluutnantiksi. Hän suoritti vuosina 1981-1982 jalkaväen kapteenikurssin, jonka suoritettuaan yliluutnantti Alafuzoff siirtyi vuosiksi 1982-1984 ja 1986-1987 Rannikkojääkäripataljoonan (RannJP) komppanianpäälliköksi. Vuonna 1985 Alafuzoff sai ylennyksen kapteeniksi.

Alafuzoff meni vuonna 1987 Sotakorkeakouluun suorittaakseen yleisesikuntaupseerin tutkinnon, jonka sai valmiiksi 1989.

Sotakorkeakoulun jälkeen vuonna 1989 Alafuzoff siirtyi töihin Pääesikunnan tiedusteluosastolle osastoesiupseeriksi, ja jo samana vuonna hän sai ylennyksen komentajakapteeniksi. Alafuzoff oli tässä tehtävässä vuoteen 1992 asti, kunnes hänet komennettiin sotilasasiamieheksi Puolaan ja Unkariin, josta palasi vuonna 1995 jatkaakseen Pääesikunnan tiedusteluosastolla vanhempana osastoesiupseerina vuoteen 1997 asti. Tänä aikana vuonna 1996 Alafuzoff ylennettiin komentajaksi ja hän kävi ylemmän päällystön kurssin (YPK) sekä valtakunnallisen maanpuolustuskurssin.

Vuonna 1997 Alafuzoff aloitti opintonsa Venäjän yleisesikunta-akatemiassa Moskovassa ensimmäisenä suomalaisena upseerina 20 vuoteen. Venäjän yleisesikunta-akatemia on Venäjän arvostetuin, vaativin ja korkealuokkaisin sotilasakatemia, josta Alafuzoff valmistui erinomaisin arvosanoin. Yleisesikunta-akatemian seinässä on marmoritaulu, johon kirjoitettu vuoden 1999 luokan priimusten nimet.[7] Alafuzoff oli valkovenäläisen upseerin lisäksi ainut ulkomaalainen priimus tuolla luokalla.

Palattuaan Venäjältä vuonna 1999 Alafuzoff ylennettiin kommodoriksi ja hän toimi Maanpuolustuskorkeakoulussa sen jatkotutkinto-osaston johtajana vuoteen 2001 asti.

2001 Alafuzoff lähti Kosovoon rauhanturvaamisoperaatioon noudattaen Puolustusvoimain komentajan Gustav Hägglundin ohjetta siitä, että jokaisella korkealla suomalaisupseerilla tulisi olla kansainvälistä johtamiskokemusta. Alafuzoff toimi Kosovossa KFOR-joukkojen yhteistyöelimen (Joint Implementation Commission) varakomentajana (Deputy Chief) vuoteen 2002 asti. Helmikuussa 2002 Alafuzoff palasi Maanpuolustuskorkeakoulun jatkotutkinto-osaston johtajaksi. Vuonna 2003 hän kävi ylimmän johdon kurssin.

Toukokuun alusta 2004 puolustusministeri Seppo Kääriäinen määräsi Alafuzoffin takaisin Kosovoon KFOR-joukkojen yhteistyöelimen komentajaksi, kun aiempi komentaja, prikaatikenraali Antti Lankinen, siirtyi 1. toukokuuta 2004 Kosovon monikansallisen Keskisen prikaatin komentajaksi. Hän toimi yhteistyössä eversti Pentti Holopaisen kanssa ja piti yhteyttä KFOR-joukkojen edustajana Serbian viranomaisiin. Holopainen piti yhteyttä albaaneihin.

Lokakuussa 2004 Kosovosta Alafuzoff lähti Floridan Tampassa sijaitsevaan Yhdysvaltojen Keskisen voimaryhmän (USCENTCOM) esikuntaan suomalaiseksi yhteysupseeriksi, jona toimi maaliskuuhun 2005 asti. Yhdessä toisen suomalaisupseerin kanssa Alafuzoffin tehtävänä oli pitää Suomen ulkopoliittinen ja sotilaallinen johto tietoisena Yhdysvaltain armeijan sotatoimista Afganistanissa ja Irakissa. Suomalaisupseerit saivat tietää mm. kalusto- ja miehistötappiot, sodan etenemisen ja ennusteet Irakin tilanteen kehittymisestä. 30 prosenttia saaduista tiedoista koski Irakia ja 70 prosenttia Afganistania.

Toukokuussa 2005 Alafuzoff palasi Pääesikunnan tiedusteluosastolle apulaisosastopäälliköksi. Huhtikuussa 2006 Alafuzoff lähti ulkomaankomennukselle Potsdamiin, josta käsin hän toimi EUFOR-joukkojen Kongon-operaation johtoesikunnan tiedustelupäällikkönä lokakuuhun 2006 asti.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen ylensi itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta 2006 kommodori Georgij Alafuzoffin prikaatikenraalia vastaavaksi lippueamiraaliksi. Alafuzoff nousi kenraalikuntaan ja aloitti puolustusvoimien tiedustelupäällikkönä 1. tammikuuta 2007.

Vuonna 2012 Alafuzoff valittiin Euroopan unionin sotilasesikuntaan sotilastiedustelun päälliköksi, jonka toimen hän aloitti huhtikuussa 2013.[8]

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ylensi itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta 2014 lippueamiraali Georgij Alafuzoffin kontra-amiraaliksi reservissä.[1]

Suhtautuminen Venäjään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alafuzoffia on arvostettu ja kehuttu hänen korkeatasoisen Venäjän-tuntemuksensa takia. Suomen tiedustelupäällikkönä toimiessaan hän oli kenraali Ari Puheloisen lisäksi ainut Venäjällä kouluttautunut Pääesikunnan upseeri. Lisäksi hänen venäjän kielen taitoaan on pidetty valttina. On nähty etuna, että Suomen tiedustelupäällikkönä toimi Venäjän asevoimia henkilökohtaisesti tunteva upseeri.

Erityisesti hän on Venäjä-kannanotoissaan korostanut sitä, ettei Venäjä ole missään mielessä uhka Suomelle eikä Venäjällä ole Suomen tai Baltian suunnalla turvallisuuspoliittisia intressejä. Hänen mukaansa Venäjän asevoimat riittävät korkeintaan "voiman näyttöön, ei niinkään käyttöön". Tätä näkemystä hän korosti erityisesti kommodorina 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Kuitenkin joissakin tapauksissa jotkut ovat katsoneet hänen vähättelevän Venäjän uhkaa ja jopa tulkinneet hänen olevan venäläismielinen. 21. toukokuuta 2002 hän totesi Helsingin Sanomien haastattelussa: "Venäjän asevoimat eivät ole uhka Suomelle. Korostan, että demokraattisen valtion asevoimat eivät ole uhka ainoallekaan naapurille. Se riippuu poliittisista päätöksistä, muodostuuko niistä uhka vai ei". Lisäksi hän on todennut, ettei Venäjä ole uhka Suomelle niin kauan kuin Suomi ei muodosta uhkaa Venäjälle. Hän myös suhtautui kriittisesti Kosovon elinkelpoisuuteen itsenäisenä valtiona, vaikkei ole halunnut ottaa suoraa kantaa itsenäisyyteen.[9] Hänen Pekka Visurin toimittamaan Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan linjaukset- teokseen (2001) kirjoittamaansa artikkelia kritisoitiin kirja-arvostelussa:

»Georgij Alafuzoff käyttää aiheen laajuuteen ja vaativuuteen nähden varsin vähän lähteitä Venäjä-esittelyssään. Ilmeisestä asiantuntemuksesta huolimatta asioita perustellaan ja kyseenalaistetaan niukasti.

Alafuzoffin lukija jää miettimään annettavan kuvan uskottavuutta. Siinä näytetään Venäjä, joka on sotilasstrategisesti alakynnessä ja jäämässä yksin uhkiensa kanssa ja jonka yhteistyö lännen kanssa perustuu lähinnä Venäjän raaka-ainelähteiden hyödyntämiseen.»

Toisaalta hän arvosteli Venäjän toimintaa Viron patsaskiistan yhteydessä ja piti sitä diplomaattisena virheenä. Helsingin Suomalaisella Klubilla pidetyssä Paasikivi-seuran puheessa hän totesi, etteivät Venäjän uhopuheet ja teot kohtaa, vaan itse asiassa Venäjä on suuruudestaan huolimatta kuitenkin ulkopoliittisesti heikko[10] Lisäksi hän kehotti Suomea pitämään kiinni maanpuolustuksestaan, koska Venäjän asevoimat kasvavat:

»Maanpuolustus on edelleen tärkeää. Venäjää ei tarvitse pitää uhkana, mutta sen potentiaali on otettava huomioon[11]»

»Suomen on ehdottomasti otettava Venäjän taloudellinen ja poliittinen vahvistuminen huomioon turvallisuuspolitiikassaan.[12]»

Ukrainan kriisin aika 2014[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alafuzoff antoi Yleisradiolle haastattelun, jossa kertoi että Ukrainassa ei ollut Venäjän sotilaita tai kansalaisia, eivätkä Venäjän asevoimat olleet sekaantuneet konfliktiin. Venäjällä mm. Rossijskaja Gazetan toimittaja ylisti tämän jälkeen Alafuzoffin näkemystä. Brysselissä oltiin varmoja, että Yleisradiolle antamansa haastattelun aikoihin Alafuzoff tiesi, että Itä-Ukrainassa olivat liikkeellä samat Venäjän armeijan erikoisjoukot kuin paria viikkoa aiemmin Krimillä. Seurauksena EU:n korkea edustaja Catherine Ashton otti Alafuzoffin lausunnot tarkistettaviksi.[13]

Myöhemmin YLE:n huhtikuisesta haastattelusta kysyttäessä Alafuzoff on ollut kiusaantunut asiasta. "Olin rehellinen, kun annoin arvion silloin. Pyrimme tuolla hetkellä objektiiviseen analyysiin. Ja nyt näin jälkeenpäin ajateltuna olen saattanut olla väärässä", hän toteaa kysyttäessä venäläisistä joukoista Ukrainassa. "Miksi olisin hämännyt tai harhauttanut? Me pyrimme totuudenmukaisuuteen emmekä hämää tietoisesti julkisuuden kautta. Informaatiosodankäynti ei kuulu meille", Alafuzoff vakuuttaa. Hän jatkaa, että Ukrainan kriisin hoidossa on tehty lukuisia virheitä: "Ukraina on esimerkki siitä, miten poliittisia päätöksiä Euroopassa on voitu tehdä liian nopeasti ja vajavaisin tiedoin".[14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ylennyksiä kenraalikunnassa 6.12.2014 6.12.2014. Puolustusministeriö. Viitattu 13.8.2015.
  2. Suomalainen nimitetty EU:n sotilastiedustelun päälliköksi Ts.fi. 17.12.2012. Viitattu 25.4.2014.
  3. a b Kuka: Georgij Alafuzoff Hs.fi. 14.12.2014. Viitattu 13.8.2015.
  4. Pietiläinen, Tuomo: Tiedustelupomo Alafuzoff: Nato-jäsenyys heikentäisi suomalaisen tiedustelun laatua Hs.fi. 14.12.2014. Viitattu 13.8.2015.
  5. a b Hämäläinen, Unto: Georgij Alafuzoff sees no reason to fear the Russian military HS Foreign. 21.5.2002. Viitattu 25.4.2014. (englanniksi)
  6. Merisotakoulun priimukset, kadettipursimiehet ja kunniamiekalla palkitut Viitattu 13.8.2015.
  7. http://www.hs.fi/tulosta/1135226358611
  8. http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288525044839.html TS: Suomalaisesta tuli EU:n sotilastiedustelun päällikkö, Ilta-Sanomat, Julkaistu: 17.12.2012 19:39, luettu 4.1.2013
  9. http://www.loviisansanomat.net/ Uutiset ja hakusana Alafuzoff
  10. Georgij Alafuzoffin esitelmä Paasikivi-Seurassa 24.5.2007. Viitattu 28.1.2011.
  11. http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Uusi+tiedustelup%C3%A4%C3%A4llikk%C3%B6+muistutti+Ven%C3%A4j%C3%A4n+asevoimien+kasvusta/1135223771415
  12. http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Alafuzoff+Vahvistuva+Ven%C3%A4j%C3%A4+huomioitava/HS20080415SI1YO02i2x
  13. Yle: "Venäjän verkossa: Venäjän uudet suosikit". Julkaistu: 25.4.2014 Viitattu: 25.4.2014
  14. Tiedustelupomo Alafuzoff: Nato-jäsenyys heikentäisi suomalaisen tiedustelun laatua 14.12.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 16.12.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]