Siirry sisältöön

Viestikoekeskus

Wikipediasta
Viestikoekeskus
Toiminnassa 1960–2018
Valtio Suomi
Puolustushaarat Pääesikunnan alainen joukko
Tukikohta Tikkakoski
Marssi Sotamarssi (Robert Kajanus)
Sodat ja taistelut
Vuosipäivät 2. kesäkuuta
Komentajat
Tunnettuja komentajia Martti J. Kari 2012–2014[1]
Juha Wihersaari 2007–2012
Jari Kähärä 2002–2007
Hannu Hansen-Haug 1998–2002
Keijo Kepsu 1988–1998
Yrjö Viitasaari 1985–1988

Viestikoekeskus (vuosina 1960–2014 Viestikoelaitos, VKoeL) oli Suomen puolustusvoimien signaalitiedustelua harjoittava organisaatio, joka yhdistettiin vuonna 2014 Puolustusvoimien tiedustelulaitokseen.[2][3] Viestikoekeskus lakkautettiin itsenäisenä yksikkönä vuoden 2019 alussa osana sotilastiedustelun organisaatiouudistusta.[4]

Viestikoekeskus oli Pääesikunnan alainen joukko-osasto. Viestikoekeskuksen esikunta sijaitsi Luonetjärven varuskunnassa Tikkakoskella, jossa on myös Ilmavoimien esikunta. Viestikoelaitoksen viestiasemia ja muita toimintoja oli sijoitettuna eri puolille Suomea, muun muassa Rovaniemelle. Lisäksi laitoksen käytössä oli ainakin kaksi tiedusteluvälineistöllä varustettua lentokonetta.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laitoksen alkuna oli Viestikoeasema (VKoeAs), joka perustettiin 24. lokakuuta 1955 sijoituspaikkanaan Pieksämäen maalaiskunnan Naarajärvi, missä sijaitsee lentokenttä.[5] Laitoksen perustamisen jälkeen perustettiin Espoon Kivenlahteen tutkakoeasema (TkaKoeAs) tutkien lähetteiden mittaamista varten.[6]lähde tarkemmin? Laitoksen pitkäaikaisin johtaja oli eversti Keijo Kepsu (s. 1946) vuosina 1988–1998.

Viestikoeasema vaali sodanaikaisen Päämajan radiopataljoonan perinteitä. Kunnianosoituksena sodan ajan radiotiedustelulle Viestikoeasema tuki eversti Reino Hallamaan ja hänen puolisonsa Brita Hallamaan hautaansiunaamista 11. elokuuta 2013 Sysmässä.[7]

Nimellä Viestikoelaitos toiminut yksikkö sijoitettiin Ilmavoimien alaisuuteen vuonna 1988. Aiemmin se oli toiminut Pääesikunnan alaisuudessa.[8] Vuodesta 2014 se tunnettiin Viestikoekeskuksena.[9]

Yleistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viestikoekeskus vastasi signaali- ja satelliittikuvaustiedustelusta sekä elektronisen sodankäynnin tukitoiminnasta. Se osallistui tilannekuvan muodostamiseen ja ylläpitoon, ennakkovaroituksen tuottamiseen sekä koordinoi puolustushaarojen elektronisen tiedustelun yksiköiden käyttöä.[10] Osana puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien toteuttamista Viestikoekeskus ylläpiti tilannekuvaa Suomen lähialueella tapahtuvasta sotilaallisesta toiminnasta ja tuotti tarvittaessa ennakkovaroituksen Suomeen kohdistuvasta sotilaallisesta uhasta. Keskus tuki aluevalvontalain mukaisesti havainnoillaan ilma- ja merivalvontaa. Seurannan kohteena olivat ulkomaiset sotilaskohteet.

Viestikoelaitoksen organisaatio, vahvuus, seurattavat kohteet ja toimintatavat eivät olleet julkista tietoa.[11] Pääesikunnan mukaan näiden kertominen "heikentäisi merkittävästi puolustusvoimien ennakkovaroituskykyä".[12] Korkein hallinto-oikeuskin päätti vuonna 2007 viitaten "laitoksen työntekijöiden ja valtakunnan turvallisuuteen", että tietoja ei tarvitse antaa.[12] Puolustusvoimat vakuutti, ettei Suomen maaperällä sijaitsevia kohteita tiedustella,[12][13] mutta keskus kuitenkin antaa lain mukaista virka-apua muille viranomaisille.

Viestikoekeskuksen budjetti vuonna 1998 oli 51 miljoonaa markkaa (8,6 miljoonaa euroa) ja henkilöstömäärä 189. Vuoden 2004 budjetti oli 12,2 miljoonaa euroa ja henkilöstömäärä 125.

Viestikoekeskuksen lisäksi Puolustusvoimissa toimi Pääesikunnan tiedusteluosasto. Suomen sisäisestä turvallisuudesta ja vastavakoilusta vastaa suojelupoliisi.

Valvontalentokoneet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viestikoekeskuksella oli käytössään ainakin kaksi tiedustelukäyttöön varustettua lentokonetta, joista ensimmäisenä omassa käytössä ollut on Fokker F.27 rekisteriltään FF-1. Tätä ennen käytettiin Ilmavoimien DC-3-koneita[14], jotka poistettiin palveluskäytöstä 1980-luvulla. Viestikoekeskuksen toinen tiedustelukäytössä ollut lentokone oli Lockheed Martinin valmistamalla tiedustelujärjestelmällä varustettu CASA C-295, joka otettiin käyttöön kesällä 2017.

CASA C-295

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien artikkelin mukaan Viestikoekeskus otti kesällä 2017 käyttöön CASA C-295-tiedustelukoneen osana Puolustusvoimien Finstar-A-hanketta.[15] Koneyksikkö saapui Suomeen vuonna 2011 ja siihen tilattiin tiedustelujärjestelmä Lockheed Martinilta. Lockheed kutsuu järjestelmää nimellä "Dragon Shield". Järjestelmä on sijoitettu konttiin jota kuljetetaan koneen rahtitilassa. Menettely mahdollistaa laitteiston poistamisen koneesta sen ollessa huollettavana.[9] C-295-koneella on mahdollista seurata vähintään sataa taajuutta yhtaikaa.

Työntekijän postuumit muistelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viestikoelaitosta on käsitelty entisen työntekijän muistelmissa. Majuri Timo Liene (1971 – 2018[16]) palveli Viestikoelaitoksessa ja -keskuksessa eri tehtävissä toimittuaan sitä ennen mm. sotahistorian opettajana Maanpuolustuskorkeakoulussa, Bosnia-Herzegovinassa Martti J. Karin komentamassa Suomen osastossa sotilaiden ja siviilien yhteistyötä tukevan CIMIC-yksikön johtajana[17]sekä yhteysupseerina Afganistanissa Kabul Multinational Brigaden esikunnassa[18].

Liene sairastui syöpään, joka diagnosoitiin alkuvuodesta 2016. Hän ryhtyi kirjoittamaan muistelmiaan esimiestensä, tiedustelulaitoksen johtajan ja tiedustelupäällikön luvalla ja kannustamina jäätyään pois työstään helmikuussa 2017. Muistelmat ilmestyivät hänen kuolemansa jälkeen 2018 nimellä Irtoviiksimies: suomalaisen sotilastiedustelijan elämä. Kirjan Lukijalle-osuuden on kirjoittanut hänen pitkäaikainen esimiehensä Harri Ohra-aho.[19]

Viestikoelaitosta käsittelee erityisesti kirjan luku 10 Sotilastiedustelun leipiin.[20] Luvussa kuvataan tuokiokuvien muodossa eräitä rekrytointiprosessin vaiheita, saapumista ensimmäisenä työpäivänä palveluspaikkaan sekä tehtäviin perehdyttämistä. Liene sai toiminnastaan Tiedusteluristi-kunniamerkin 4. kesäkuuta 2005.[21] Luvusta selviää myös kirjan nimen tausta.

Keskusta ja sen toimintatapoja käsitellään myös siellä pitkään työskennelleen tiedustelueversti Martti J. Karin muistelmissa (Käsikirjoitukset eivät pala, Docendo 2024).

Tietovuoto, lehtiartikkeli ja oikeusjuttu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomat julkaisi Viestikoekeskuksesta artikkelin 16.12.2017. Aiheesta on erillinen artikkeli Helsingin Sanomien Viestikoekeskus-oikeudenkäynnit.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Liene, Timo: Irtoviiksimies : erään suomalaisen sotilastiedustelijan elämä. Helsinki: Kustannus Oy Suomen Mies, 2018. ISBN 978-952-9872-72-5
  • Myllylä, Ismo: Luonetjärven varuskunta 1939–1989. Ilmavoimien viesti- ja tutkakilta ry, 1990. ISBN 952-90-2360-X
  • Suominen, Pertti: Armeijan silmänä ja korvana: tiedustelupäällikkö Raimo Heiskanen. Otava, 2012. ISBN 978-951-1-25121-7
  • Suomen ilmavoimat, toimituskunta Kalevi Reiman ym.: ”Viestikoelaitos (kirj. Keijo Kepsu)”, Suomen ilmavoimat 80 vuotta: The Finnish Air Force 80 years, s. 62-63. Tampere: Apali, 1998. ISBN 952-5026-10-8

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Ylennykset. Puolustusvoimat, puolustusvoimat.fi. Arkistoitu 13.11.2013.
  2. ↑ Virkkunen, Henna: Korpisodasta kyberiin Keskisuomalainen. 14.3.2015. Viitattu 23.5.2017.
  3. ↑ Jarmo Huhtanen: Siepatut salasanomat paljastavat yllätyksen matkustajakone Kalevan alasampumisesta kesällä 1940 Helsingin Sanomat. 13.10.2016. Viitattu 23.5.2017.
  4. ↑ Tanner, Matti: Puolustusvoimat lopetti viestikoekeskuksen. Aamulehti, 1.11.2019, 138. vsk, nro 299, s. A15. Tampere: Alma Media. ISSN 0355-6913
  5. ↑ Suomen ilmavoimat 80 vuotta 1998, 62
  6. ↑ Suominen 2012
  7. ↑ Åkerlind, Merja, STT: Sysmässä harvinaiset hautajaiset Iltalehti, iltalehti.fi. 21.7.2013.
  8. ↑ Sipilä, Joonas & Koskimies, Tapio (toim.): Sata vuotta suomalaista sotilastiedustelua, s. 122-123. Jyväskylä: Atena, 2018. ISBN 978-952-300-486-3
  9. ↑ a b Suomen salaisin sotakone 22.09.2012. Arkistoitu 15.12.2013. Viitattu 12.12.2013.
  10. ↑ Kenttäohjesääntö yleinen osa – Puolustusjärjestelmän toiminnan perusteet, s. 41. Helsinki: Pääesikunta / Suunnitteluosasto, 2008. ISBN 978-951-25-1744-2 Arkistoitu 24.9.2015 Viitattu 11.9.2020.
  11. ↑ 21.5.1999/621 : Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta – 24 § Salassa pidettävät viranomaisen asiakirjat Finlex, Oikeusministeriö. 21.5.1999. Arkistoitu 19.10.2023. Viitattu 11.9.2020.
  12. ↑ a b c KHO: Armeijan tiedustelulaitoksesta ei tarvitse antaa edes yleisluonteisia tietoja 9.4.2007. Ye Uutiset.
  13. ↑ Olli Ainola ja Ari Lehikoinen: Suomalaiset sotilaat vakoilivat Yhdysvaltain kanssa Neuvostoliittoa 23.4.2004. Yle. Arkistoitu 15.2.2005. Viitattu 15.2.2005.
  14. ↑ Suomen ilmavoimat 80 vuotta 1998, 63
  15. ↑ Laura Halminen, Tuomo Pietiläinen: Salaisuus kallion uumenissa – juuri kukaan ei tiedä, mitä tekee Puolustusvoimien Viestikoekeskus Helsingin Sanomat. 16.12.2017. Viitattu 30.8.2022.
  16. ↑ Liene 2018, 7, 23
  17. ↑ Liene 2018, 129
  18. ↑ Liene 2018, 154
  19. ↑ Liene 2018, 7
  20. ↑ Liene 2018, 172-197
  21. ↑ Liene 2018, 197

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Viestikoekeskus&oldid=23730679”