Taina Elg

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Taina Elg
Taina Elg kesäkuussa 2012
Taina Elg kesäkuussa 2012
Henkilötiedot
Syntynyt9. maaliskuuta 1930 (ikä 91)
Helsinki, Suomi
Ammatti näyttelijä, tanssija
Puoliso Carl-Gustav Björkenheim (1953–1960)
Rocco Caporale (1982–2008)
Lapset Raoul Björkenheim
Näyttelijä
Aktiivisena 1941–2006
Merkittävät roolit “Angèle Ducros”
Tytöt (1957)
Palkinnot

Golden Globe 1957 ja 1958

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Taina Elisabeth Elg (s. 9. maaliskuuta 1930 Helsinki) on suomalaissyntyinen tanssija ja näyttelijä, joka loi Hollywood-uraa ja esiintyi myöhemmin Broadwaylla. Häntä on kutsuttu Suomen ainoaksi Hollywood-tähdeksi,[1] jonka käynnit kotimaassa 1950-luvulla saivat kansan liikkeelle ja lehdet tekemään juttuja.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elgin vanhemmat olivat venäläinen emigrantti, pianisti Helena Dobroumova ja pianisti Åke Elg. Taina Elg syntyi Helsingissä ja asui eri puolilla Suomea: Turussa, Suojärvellä, Sortavalassa, Impilahdella, Maarianhaminassa, taas Helsingissä ja lopulta Viipurissa, josta hän joutui äitinsä kanssa evakkoon. Elg oli alkujaan tanssijana Kansallisoopperassa, jonka balettikoulusta hän valmistui 1946. Sen jälkeen tie vei tanssijana maailmalle, ensin Ruotsiin Göteborgiin ja sitä kautta Englantiin Sadler's Wells -teatteriin ja Monte Carloon Marquis de Cuevasin balettiseurueeseen vuosiksi 1949–1953, mutta loukkaantuminen lopetti balettiuran. Ennen siirtymistään Hollywoodiin Elg toimi mallina Pariisissa ja esiintyi mm. Voguessa ja Ellessä. Vuonna 1954, 23-vuotiaana, Elg solmi sopimuksen elokuvajätti Metro-Goldwyn-Mayerin kanssa. Hollywoodin-debyytti tapahtui vuonna 1955 elokuvassa Tuhlaajapoika (The Prodigal), jossa Lana Turner oli pääosassa. Seuraavana vuonna, 1956, Elg palkittiin Golden Globe -palkinnolla kategoriassa ”lupaavin ulkomainen naisnäyttelijä”.

Elgin ensimmäinen esiintyminen elokuvassa tapahtui jo Suomessa elokuvassa Suomisen perhe 1941 ja myöhemmin elokuvassa Naimisiin päiväksi 1946. Elgin tunnetuin elokuva on George Cukorin ohjaama Tytöt 1957, jossa hänen vastanäyttelijöinään olivat muun muassa Gene Kelly, Mitzi Gaynor ja Kay Kendall. Elokuvaosastaan Elg palkittiin Golden Globe -palkinnolla kategoriassa ”paras musikaalinäyttelijätär”. Elokuvan ääniraidalla Elg muun muassa laulaa Cole Porterin kappaleen ”Ca c’est l’amour” Adolph Deutschin johtaman MGM Studio Orchestran säestyksellä.[2] Elg siirtyi 1961 New Yorkiin luomaan näyttämöuraa. Hän on esiintynyt musikaaleissa Irma la Douce, Redhead, Silk Stockings, Can-Can, Look to the Lilies, Nine ja Titanic. Elg näytteli puolitoista vuotta amerikkalaisessa saippuasarjassa One Life to Live. Hän oli 1975 Tony-palkinto-ehdokkaana. Hän teki myös vierailevia rooleja TV-sarjoissa kuten Murhasta tuli totta. Elg on Yhdysvaltain kansalainen.

Elg oli naimisissa Carl-Gustav Björkenheimin kanssa vuosina 1953–1960.[3] Heillä on poika, muusikko Raoul Björkenheim. Pianotaiteilija Cyril Szalkiewicz oli Taina Elgin serkku.[4] Elgin toinen puoliso oli sosiologian professori Rocco Caporale vuosina 1982–2008.

Elokuvarooleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Lyhytelokuva / Elokuva Rooli
1941 Suomisen perhe lapsi Ollin juhlissa
1946 Naimisiin päiväksi tanssija
1955 Tuhlaajapoika Elissa
1956 Kruunu ja miekka Alys
Ikuisesti sinun Elsa
1957 Tytöt Angèle Ducros
1958 Valekenraali Simone
1959 39 askelta Fisher
Timanttiluola Erica Neuler
1961 Le Baccanti Dirce
1966 Juhlat linnassa Isabelle
1970 Hercules New Yorkissa Nemesis
1978 The Great Wallendas Helen Wallenda
1991 Liebestraum äiti Ralston
1994 Don't Drink the Water Anna Gruber
1996 Tilaa rakkaudelle naisprofessori
2006 Kummelin Jackpot rouva Skogstedt

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen ainoa Hollywood-tähti ja amerikkalainen kulttiohjaaja Sodankylän vieraina Episodi. 24.4.2012. Viitattu 22.6.2012.
  2. Lauantain toivotut levyt 13.3.2010. YLE Radio 1.
  3. Finlands ridderskaps och adels kalender 1992, s. 92. Esbo 1991. ISBN 951-9417-26-5
  4. Seppälä, Anu: Kaunis Taina. Elokuva-Aitta, 1966, nro 5, s. 2–3. Helsinki: Lehtiaitta Oy.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Elg, Taina: Varpailla maailmalle. Käsikirjoituksesta suomentanut Pirkko Huhtanen. Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17238-3.
  • Hällsten, Annika: Taina Elg är ingen vanlig Hollywoodfru. Hufvudstadsbladet, 18.9.2016, s. 36–37. Artikkelin verkkoversio.
  • Savikko, Sari: Kohtalona kauneus: Kaunotarten tarinoita. Helsinki: Helmi, 2005. ISBN 951-556-065-9.
  • Toiviainen, Sakari: ”Elg, Taina (1930–).”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 540. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.